Sysimusta-analyysi Jussi Saramon lukijakirjoituksesta

Lähde: Helsingin Sanomat, lukijan mielipide
Kirjoittaja: Jussi Saramo (Vasemmistoliitto)

1. Mitä kirjoitus väittää – pintatasolla

Kirjoituksen eksplisiittinen viesti on selkeä ja moraalisesti helppo:

  • hyvinvointivaltion rahoitus vaatii verotuloja
  • verotuksella tulee vähentää eriarvoisuutta
  • miljonäärivero on tähän oikea väline
  • vaihtoehdot (kuten kulutusverot) osuvat köyhiin
  • kansa kannattaa miljonääriveroa
  • Espanja on esimerkki onnistumisesta

Tämä on arvopohjainen argumentti, ei talousanalyysi. Se ei sinänsä ole virhe – mutta ongelma syntyy, kun arvopohjainen teksti esitetään ikään kuin se olisi empiirisesti itsestään selvä.

Sysimustan tehtävä on katsoa, mitä oletetaan, mitä jätetään laskematta – ja mitä pidetään “annettuna”.

2. Keskeinen kehystys: eriarvoisuus → veroratkaisu (yksi suunta)

Kirjoituksen rakenne nojaa yhteen ketjuun:

Eriarvoisuus on ongelma → varallisuuserot kasvavat → verojärjestelmä pahentaa → miljonäärivero korjaa

Ketjussa on kaksi kriittistä hyppyä, joita ei perustella:

  1. Eriarvoisuus määritellään yksiselitteisesti varallisuuseroksi
  2. Verotus oletetaan ensisijaiseksi ja tehokkaimmaksi korjausmekanismiksi

Molemmat ovat poliittisia valintoja, eivät neutraaleja faktoja.

Kirjoituksessa ei käsitellä:

  • koulutuksen, työmarkkinoiden tai sosiaalisen liikkuvuuden vaikutusta
  • julkisen sektorin menorakenteen regressiivisiä piirteitä
  • sitä, kuinka suuri osa “eriarvoisuudesta” syntyy tulonsiirtojen jälkeen, ei ennen niitä

Eriarvoisuus esiintyy tekstissä moraalisena abstraktiona, ei mitattavana ilmiönä useine syineen.

3. “Tutkimukset osoittavat” – mutta mitkä, ja mitä ne oikeasti osoittavat?

Lause:

“Tutkimukset osoittavat, että varallisuuserot ovat Suomessa kasvussa.”

on klassinen Sysimusta-hälytin.

Se pitää paikkansa yleisellä tasolla, mutta kirjoitus ei erota:

  • absoluuttista varallisuutta
  • suhteellista varallisuutta
  • varallisuuden hajontaa ikäluokittain
  • yrittäjävarallisuutta vs. perittyä varallisuutta

Näillä erotuksilla on ratkaiseva merkitys, kun puhutaan varallisuusverosta, ei ansiotuloverosta.

Ilman tätä erottelua väite toimii retorisena nuijana, ei analyysinä.

4. Verojärjestelmän “epäreiluus” – mutta vain yhteen suuntaan

Saramo nostaa esiin kolme kohtaa:

  • listaamattomien yritysten osinkoverotus
  • matala yhteisövero
  • luovutusvoittojen verottamattomuus varallisuutta siirrettäessä

Huomionarvoista on, mitä ei mainita:

  • riskin ja pääoman sitoutumisen aikajännettä
  • yritysvarallisuuden likviditeettiongelmaa
  • sitä, että suuri osa “miljonäärivarallisuudesta” on ei-realisoitunutta
  • verosuunnittelun dynamiikkaa kansainvälisessä ympäristössä

Verojärjestelmä kuvataan staattisena – ikään kuin pääoma ei reagoisi verotukseen.

Sysimusta-tasolla tämä on vakava puute.

5. Espanja-kortti: klassinen esimerkki ilman mittakaavaa

“Kokemuksia miljonääriverosta voi hakea esimerkiksi Espanjasta, jossa se on tuonut valtiolle lisätuloja.”

Tämä on totta – mutta epätäydellistä.

Espanjan varallisuusvero:

  • toi lisätuloja
  • mutta myös kiihdytti verosuunnittelua
  • mutta vaikutus valtiontalouteen oli marginaalinen
  • mutta alueellinen kilpailu (esim. Madrid) söi tuottoa

Ilman lukuja, suhteutusta BKT:hen tai veropohjan kokoon, Espanja toimii tässä symbolina, ei datapisteenä.

6. “Kansa kannattaa” – mutta mitä kansa kannattaa oikeasti?

Viimeinen kappale nojaa mielipidemittauksiin:

“Valtaosa suomalaisista suhtautuu miljonääriveroon myönteisesti.”

Sysimusta-kysymys ei ole kannattaako, vaan:

  • millä oletuksilla?
  • missä rajoissa?
  • millä vaikutuksilla työllisyyteen, investointeihin ja veropohjaan?
  • koskeeko se “miljonäärejä” abstraktina ryhmänä vai konkreettisia mekanismeja?

Ilman näitä erotteluja “kansan tahto” toimii moraalisena kilpenä, ei päätöksenteon työkaluna.

7. Mitä kirjoitus oikeasti tekee

Tämä ei ole talouspoliittinen analyysi.

Se on:

  • normatiivinen puolustuspuhe
  • poliittisen position legitimointi
  • kehystyskamppailu, jossa vastapuoli esitetään “show’ta” tekeväksi

Se ei vastaa kysymykseen:

Paljonko miljonäärivero tuottaisi Suomessa netto-mielessä, dynaamiset vaikutukset huomioiden?

Eikä se yritäkään.

8. Sysimusta-yhteenveto

Jussi Saramon kirjoitus on johdonmukainen arvoteksti, mutta se esiintyy ratkaisupuheena ilman laskelmaa.

Sen vahvuus:

  • moraalinen selkeys
  • poliittinen rehellisyys omista tavoitteista

Sen heikkous:

  • taloudellisen dynamiikan sivuuttaminen
  • esimerkkien käyttö symboleina, ei analyysinä
  • eriarvoisuuden yksinkertaistaminen yhdeksi mittariksi

Sysimustan näkökulmasta tämä ei ole väärin – mutta se ei ole myöskään se, miksi se usein luetaan: talouspoliittisena vastauksena.

Se on mielipide. Ja juuri siksi se kuuluu mielipidesivulle – vaikka kyseessä on Vasemmistoliiton ”talousasiantuntija”