Iltalehden jutun ydin on yksinkertainen: vasemmistoliiton kansanedustaja Jessi Jokelainen ehdottaa perustulokeskustelun herättämistä tekoälymurroksen vuoksi, ja heittää rahoituspohjaksi “automaatioveron / tekoälyveron” eli käytännössä veron yrityksille tekoälyavusteisen työn osuudesta. Ajatus on hänen mukaansa toistaiseksi henkilökohtainen, ei puolueen lukittu linja. (Vasemmistoliitto)

Seuraavaksi se, mitä jutussa oikeasti tapahtuu – ja mitä jätetään kertomatta.

1) Raakadata: mitä väitetään (ja mitä ei)

Väitteet / teesit jutussa:

  • “AI syrjäyttää lähivuosina jopa 100 000 työpaikkaa.” (lähde jätetään jutussa epämääräiseksi: “eri arvioiden mukaan”.)
  • Siksi tarvitaan “jonkinlainen perustulomalli”.
  • Ja siksi pitää “pohdia automaatioveroa / tekoälyveroa”, joka kohdistuisi yrityksiin tekoälyavusteisen työn osuudesta.
  • Veron pitäisi mielellään olla EU-tasoinen tai ainakin kansainvälisesti koordinoitu, koska muuten yritykset “kikkailevat sijainnillaan”. (Vasemmistoliitto)

Mitä ei väitetä (ja tämä on tärkeää):

  • Ei esitetä veromallia (määritelmä, veropohja, prosentti, keruutapa).
  • Ei esitetä perustulon tasoa, kustannusarviota tai rahoitusvajeen suuruutta.
  • Ei esitetä mittaria sille, milloin “tekoälyavusteinen työ” ylittää verotuskynnyksen.

Tämä on siis poliittinen signaali, ei toteutuskelpoinen ehdotus.

2) Kehystys: “uusi avaus” – vaikka tämä on 2017-vuosikerran ajatus

Jutussa “Gates taustalla” on paljastus, mutta samalla se paljastaa toisen asian: tämä ei ole uusi idea. “Robot tax / automation tax” pyöri maailmalla isosti jo 2017 (ja sitä on sittemmin vatvottu tutkimuksessa ja ajatuspajoissa). (taxpolicycenter.org)

Tämä “täysin uusi veroavaus” -kehystys on median tapa myydä vanha keskustelu uutena tuotteena:

  • Uusi henkilö, vanha teema.
  • Uusi otsikko, sama ongelma: miten verotat jotain, mitä et pysty rajaamaan.

3) Se kohtalokas kohta: veropohja = määritelmäongelma (ja silloin vero muuttuu yritysveroksi)

Robot-/automaatioveron vakio-ongelma on tylsä mutta tappava:

Miten määrittelet “robotin”, “automaation” tai “tekoälyavusteisen työn osuuden” niin, ettei koko vero ole vain uusi nimi korotetulle yritysverolle?

Tutkimuskirjallisuudessa tämä tulee esiin toistuvasti: käytännössä “robottivero” valuu herkästi muotoon yleinen yritysveron kiristys, koska rajaa “mikä on automaatiota” on vaikea vetää ja mitata. (Stanford Law School Conferences)

Jos taas yrität mitata “AI-avusteisen työn osuutta”, olet nopeasti mittaamassa:

  • ohjelmistolisenssejä?
  • laskentatehoa?
  • automaation tuottamaa katetta?
  • tuotantoprosessin työvaiheita?
  • työntekijän tuottavuushyppyä?

Kaikki näistä ovat kiistanalaisia, helposti kierret­täviä ja byrokratialtaan kalliita.

4) “Yritykset kikkailevat” – kyllä, ja se koskee kahta eri tasoa

Jokelainen on oikeassa yhdestä asiasta: jos vero on kansallinen ja kohdistuu helposti siirreltävään toimintaan, verokilpailu ja optimointi alkaa. (Vasemmistoliitto)

Mutta jutussa se esitetään melkein ainoana riskinä. Todellisuudessa “kikkailu” tapahtuu kahdessa kerroksessa:

  1. Sijaintioptimointi (EU vs. Suomi; maa A vs. maa B).
  2. Luokitteluoptimointi (määritellään prosessi niin, ettei se ole “tekoälyavusteista työtä”, tai ostetaan AI palveluna konsernin sisältä eri maasta, tms.).

Ja juuri tuo toinen kerros on se, joka tekee mallista rumaa.

5) Mitä jutusta puuttuu: perustulon logiikkaa ei viedä loppuun

Jutun logiikka on:
AI vie töitä → perustulo turvaa → AI-vero rahoittaa.

Mutta jos aiot väittää tuon, sinulta puuttuu kolme “pakollista” palaa:

  • Perustulon tavoite: onko se sosiaaliturvan yksinkertaistus, työllistymisen kitkan poisto, vai työmarkkinashokin kompensointi?
  • Mittakaava: mikä perustulon taso? keille? miten korvaa nykyetuuksia?
  • Rahoitusmatikka: paljonko pitäisi kerätä ja mistä oikeasti kertyy veropohja?

Ilman tätä koko juttu jää tasolle “verotetaan jotain uutta, koska tulevaisuus”.

6) Se politiikan “mukava” totuus: nimi myy, sisältö sattuu

“AI-vero” kuulostaa kohdennetulta ja oikeudenmukaiselta: koneet maksavat, ihmiset hyötyvät.
Mutta kun kaivat mallin esiin, saat usein:

  • yritysveron kiristyksen,
  • investointikannustimen heikkenemisen (tai siirtymän muualle),
  • ja mittaus/valvontabyrokratian.

Siksi tämä keskustelu toistuu aina samalla tavalla: otsikot ovat tulessa, mutta toteutus jää sumuksi.

7) Mikä on jutun todellinen funktio?

Tämä on avaus kahdelle keskustelulle, joista vain toinen on “AI-vero”:

  1. Sosiaaliturvan uudistus (perustulo/negatiivinen tulovero/etuusintegraatio)
  2. Veropohjan muutos työstä pääomaan / voittoihin / renteihin

Jos tuo halutaan tehdä tosissaan, “AI-vero” on luultavasti vain retorinen sisäänheittotuote. Varsinainen kamppailu käydään siitä, kiristetäänkö pääomatuloja, yritysveroa, arvonlisäveroa, poistetaanko aukkoja, vai rakennetaanko joku kokonaan uusi instrumentti.

Lopputiivistys (se mitä lukijan pitäisi nähdä)

  • “AI-vero” on mediaseksikäs nimi vanhalle idealle. (taxpolicycenter.org)
  • Mallin vaikeus ei ole moraalissa vaan määritelmässä ja mittaamisessa – ja silloin se muuttuu yritysveroksi toisella nimellä. (Stanford Law School Conferences)
  • Juttu ei tarjoa veropohjaa, prosentteja eikä rahoituslaskelmaa, joten tämä on toistaiseksi poliittinen signaali ja keskustelunavaus. (Vasemmistoliitto)
  • Todellinen keskustelu on verotuksen siirtymästä työn verotuksesta kohti pääomaa/voittoja – “AI-vero” on vain yksi mahdollinen etiketti sille.

📚 Lähteet

  • Vasemmistoliitto (Jokelaisen avaus perustulosta ja automaatioverosta). (Vasemmistoliitto)
  • Kansan Uutiset (aiheesta uutisointi, sama teema). (KU)
  • Tax Policy Center: taustoitus Gatesin “robot tax” -ajatuksesta ja sen perusteluista. (taxpolicycenter.org)
  • Bruegel: “Taxing robots” -keskustelun ongelmakohtia (EU-konteksti). (Bruegel)
  • Abbott (pdf): “Should Robots Pay Taxes?” – verotuksen logiikka + ongelmat ja vaihtoehdot. (Stanford Law School Conferences)
  • Marwala (arXiv): määritelmäongelma → “robot tax ≈ corporate tax”. (arXiv)