#Sysimusta(tm)-analyysi: Iltalehden ”analyysi” Putinin korttitalosta – mitä oikeasti sanotaan ja mitä jätetään sanomatta
By Konrad K / 16 tammikuun, 2026 / Ei kommentteja / Sysimusta-analyysi
Lähde: Iltalehti
Teksti: Heikki Mulari
Otsikko: Putinin korttitalo romahti – jäljellä enää yksi epätoivoinen oljenkorsi
1. Mitä teksti väittää (pintataso)
Iltalehden analyysi rakentaa selkeän kertomuksen:
- Vladimir Putin on menettänyt liittolaisensa.
- Venäjä on osoittautunut kyvyttömäksi suojelemaan Bašar al-Assadia, Nicolás Maduroa tai tukemaan Irania ratkaisevasti.
- Kiina käyttää Venäjää kylmästi hyväkseen.
- Jäljellä on vain yksi toivo: Yhdysvaltojen huomion harhauttaminen pois Ukrainasta.
Tämä kehystetään Putinin epätoivoiseksi loppupeliksi, jossa Kreml uhraa kaiken Ukrainan alistamiseksi.
2. Ensimmäinen ongelma: analyysi, joka on narratiivi
Tekstiä kutsutaan analyysiksi, mutta se toimii poliittisena kertomuksena, ei rakenteellisena purkuna.
- Liittolaisten kaatuminen esitetään suoraviivaisesti Venäjän kyvyttömyytenä
- Vaihtoehtoisia selityksiä ei käsitellä
- Aikajänne typistetään: neljän vuoden sota = automaattinen romahdus
Analyysissä ei kysytä:
- Mikä Venäjän todellinen minimistrategia on?
- Missä kohtaa Venäjä valitsee olla puuttumatta?
- Missä kohtaa liittolaisuudet ovat olleet alun perinkin instrumentaalisia, ei eksistentiaalisia?
3. Assad ja Maduro – väärä rinnastus
Assadin ja Maduron kohtalot niputetaan samaan ketjuun. Tämä on analyyttisesti heikko ratkaisu.
- Syyria:
- Venäjä sai jo Tartusin ja Hmeimimin
- Strateginen Välimeren jalansija on pitkälti realisoitu
- Assadin henkilökohtainen kohtalo ei ole sama kuin Venäjän asema
- Venezuela:
- Venäjän läsnäolo oli symbolinen, ei sotilaallinen
- Maduro ei koskaan ollut Venäjän ”suojelukohde” samalla tasolla
Teksti tulkitsee vetäytymisen heikkoudeksi, vaikka se voi olla kulujen katkaisua.
4. Iran – tekstin suurin väärinymmärrys
Iranin kohdalla analyysi lipsahtaa pahimmin.
- Iran ei ole Venäjän liittolainen samalla tavalla kuin länsimaissa ymmärretään
- Kyse on vaihtokaupasta:
- Iran: droonit, ohjukset
- Venäjä: raha, teknologia, diplomatia (rajallisesti)
Se, ettei Venäjä anna Iranille huippuilmapuolustusta:
- ei ole moraalinen pettäminen
- vaan oman ilmapuolustuksen priorisointia sodassa
Analyysi tulkitsee tämän ”selkärangattomuudeksi”, vaikka kyse on resurssilogistiikasta.
5. Kiina – vasallisuhde vai hallittu epäsymmetria?
Tekstissä Xi Jinping esitetään kylmänä hyväksikäyttäjänä ja Venäjä vasallina.
Tämä on osittain totta, mutta:
- Venäjä hyväksyy tämän suhteen
- Vastineeksi se saa:
- markkinat energialle
- pakoterakoa
- strategista syvyyttä
Kyse ei ole nöyryytyksestä vaan epäsymmetrisestä liitosta, jonka molemmat osapuolet ymmärtävät.
6. ”Viimeinen oljenkorsi” – Trump narratiivina
Analyysin huipennus nojaa Donald Trumpiin.
Lähteenä käytetään Meduzaaa, mutta:
- esitetty ajattelu on spekulatiivista
- se toimii paremmin länsimaisena pelkokuva-projektiona kuin Kremlin strategiana
Venäjä ei ”toivo” Trumpin sekoittavan maailmaa.
Venäjä varautuu Yhdysvaltojen sisäiseen epävakauteen – mikä tahansa hallinto on sille hyväksyttävä, kunhan Ukraina ei saa rajatonta tukea.
7. Mitä tekstissä ei sanota (oleellisin osa)
Iltalehden analyysi ei käsittele:
- Venäjän sotatalouden sopeutumista
- Sisäpoliittisen järjestelmän vakautta
- Ukrainan sodan kulumista molemmin puolin
- Lännen omia rajoitteita (asevarastot, poliittinen tahto)
Putinin ”korttitalo” kuvataan romahtaneeksi, mutta:
- mitään romahtamista ei todenneta
- vain liittolaisten henkilökohtaisia tappioita
8. Sysimusta-yhteenveto
Tämä ei ole analyysi Putinin tilanteesta.
Tämä on analyysi lännen toiveajattelusta.
Iltalehti:
- tulkitsee vetäytymisen heikkoudeksi
- sekoittaa moraalisen pettämisen strategiseen priorisointiin
- käyttää Trumpia narratiivisena pelastajana ja uhkakuvana yhtä aikaa
Todellisuudessa:
- Venäjä ei ole voittamassa nopeasti
- mutta se ei ole myöskään romahtamassa
- Putinin järjestelmä on rakennettu kestämään huonoja vaihtoehtoja, ei hyviä
Korttitalo ei kaadu.
Se vain kutistuu siihen mittaan, jonka se on valmis maksamaan.
Ja se on asia, josta tämä ”analyysi” vaikenee.