Helsingin Sanomien mielipidekirjoitus, jonka ovat allekirjoittaneet sosiaalityöntekijät Anu Asikainen, Katariina Similä ja Erja Tikka, esittää laskelman: toimeentulotukea saavan lapsiperheen talous voi olla paremmin turvattu kuin työssä käyvän, korkeasti koulutetun perheen. Väite on vahva, ja siksi se ansaitsee kylmän purun – ei moraalista paheksuntaa, ei somekohua, vaan rakenteellisen tarkastelun.

Laskelman mukaan työnteon nettotuoma hyöty jäi vain noin 30 euroon kuukaudessa. Tämä ei ole retorinen kärjistys, vaan heidän mukaansa seurausta järjestelmän kokonaisvaikutuksesta, kun huomioon otetaan asuminen, lasten harrastukset, välttämättömät menot ja täydentävä toimeentulotuki. Kirjoitus sai lisähuomiota, kun valtiovarainministeri Riikka Purra jakoi sen X:ssä.

Tässä kohtaa on syytä pysähtyä. Ei kysyäksemme, ovatko sosiaalityöntekijät “oikeassa” tai “väärässä”, vaan kysyäksemme: mitä järjestelmä tällä hetkellä palkitsee ja mitä se neutraloi?

Raakadata ensin – mitä kirjoituksessa oikeasti sanotaan

Kirjoittajat vertaavat kahta kuvitteellista perhettä:

  • Perhe A: Korkeasti koulutetut, työssä käyvät vanhemmat, omakotitalo haja-asutusalueella, kolme lasta.
  • Perhe B: Työttömät vanhemmat, perusturva, vuokra-asunto keskikokoisessa kaupungissa, kolme lasta.

Keskeinen havainto ei ole se, että tukiperhe olisi “rikas”. Vaan se, että tukijärjestelmä absorboi riskit tavalla, jota palkkatyö ei tee. Rikkoutunut pesukone, reseptilääkkeet, passin uusiminen, lasten harrastukset, talven lämmityskulut – nämä kaikki voidaan huomioida toimeentulotuessa tai täydentävässä tuessa Kelan ja hyvinvointialueiden kautta.

Työssä käyvä perhe maksaa samat kulut itse. Järjestelmä ei “rankaise” työtä suorasti – se vain lakkaa suojaamasta sitä.

Missä analyysi usein menee harhaan

Julkinen keskustelu ajautuu nopeasti kahteen umpikujaan:

  1. “Tukieläminen on liian hyvää”
  2. “Työssä käyviä kuritetaan”

Molemmat ovat epätarkkoja. Todellinen ongelma ei ole yksittäisen etuuden taso, vaan etuuksien ehdollinen kattavuus. Toimeentulotuki ei ole vain rahaa – se on vakuutus arjen mikrosäröjä vastaan. Palkkatyö ei ole.

Kun työssä käyvä perhe menettää tämän vakuutuksen mutta saa tilalle vain marginaalisen nettotulon, syntyy tilanne, jossa rationaalinen talouslogiikka ei enää tue työntekoa tietyissä elämäntilanteissa. Tämä ei ole moraalinen vika ihmisissä. Tämä on rakenteellinen signaalivirhe.

Miksi tämä tuntuu monista “väärältä”

Koska suomalainen hyvinvointipuhe nojaa edelleen oletukseen, että järjestelmä on lineaarinen:
enemmän työtä → enemmän turvaa → parempi elämä.

Todellisuudessa järjestelmä on portaittainen ja katkeileva. Tuki ei alene pehmeästi, vaan putoaa. Vastuut eivät kasva asteittain, vaan hyppäävät. Työhön siirtyminen ei ole nousu – se on loikka ilman turvaverkkoa.

Tässä mielessä sosiaalityöntekijöiden kirjoitus ei ole “hyökkäys työntekoa vastaan”. Se on hälytys siitä, että järjestelmä on ajautunut ristiriitaan omien tavoitteidensa kanssa.

Se, mitä tekstissä ei sanota – mutta mikä on olennaista

Kirjoitus ei käsittele:

  • pitkän aikaväliä (eläkekertymä, urakehitys)
  • alueellisia eroja kustannuksissa
  • työn epävarmuutta, pätkätöitä ja silpputuloja
  • psykologista kuormaa, jonka jatkuva tukiriippuvuus tuottaa

Nämä eivät kumoa laskelmaa. Ne vain kertovat, että ongelma on syvempi kuin yksi taulukko. Kyse ei ole siitä, että tukiperhe “voittaa”, vaan siitä, että järjestelmä tekee työn riskiprofiilista tarpeettoman korkean tietyissä olosuhteissa.

Sysimusta-johtopäätös

Tämä ei ole tarina laiskoista tai ahneista. Tämä on tarina järjestelmästä, joka on rakennettu paikkaamaan köyhyyttä, mutta joka samalla on unohtanut suojata siirtymän köyhyydestä pois.

Jos työn ja perusturvan välinen ero kutistuu 30 euroon, kyse ei ole kannustinongelmasta. Kyse on rakenteellisesta epäjatkuvuudesta.

Ja niin kauan kuin tätä ei tunnisteta, keskustelu pyörii moraalissa – vaikka ongelma on matematiikassa ja järjestelmäarkkitehtuurissa.

Työ ei lakkaa olemasta arvo.
Mutta arvo ei enää automaattisesti muutu turvaksi.

Se on se kohta, jossa hälytyskellon pitäisi soida.