Lähde: Valtteri Parikka, kolumni HS 12.1.
Kohde: Vantaa
Vertaus: Mogadishu

Raakadata ensin

Parikan kolumni rakentuu neljälle peruspilarille:

  1. Maine vs. mielikuva – viittaus kaupunkitutkimukseen: maine elää sitkeämmin kuin todellisuus.
  2. Provokaatio – “Suomen Mogadishu” -heitto osuu huonoon (tai hyvään) aikaan.
  3. Kehitysargumentti – ratikka, areena, Aviapolis, museo: Vantaa on liikkeessä.
  4. Jarrulause – “maine muuttuu hitaasti” ja “juurisyitä on”.

Näistä ei yksikään ole faktuaalisesti väärä. Mutta Sysimusta-luennassa ei kysytä ovatko ne totta, vaan mitä ne tekevät yhdessä.

Kehys, ei analyysi

Kolumni esittää olevansa havainto maineen hitaudesta. Todellisuudessa se tekee kolme muuta asiaa:

  • Siirtää huomion pois nykyhetkestä.
    Vertaus Mogadishuun ei ole kiinnostava siksi, että Vantaa kehittyy, vaan siksi että se paljastaa jännitteen: maahanmuutto, alueellinen eriytyminen, turvallisuus. Näihin ei mennä.
  • Tarjoaa infrastruktuurin vastaukseksi sosiaaliseen kysymykseen.
    Ratikka, areena ja museot nostetaan vastalääkkeiksi maineelle, joka syntyy ihmisten välisestä dynamiikasta. Tämä on klassinen urbaanin kehityspuheen harha.
  • Normalisoi ongelman nimeämättä sitä.
    “Vantaallakin riittää pohdittavaa siinä, miten nopeutetaan suurten maahanmuuttajavähemmistöjen integroitumista.”
    → yksi lause, ei yhtään mittaria, ei aikajanaa, ei vastuunkantajaa.

Tampere-kortti

Tampere nostetaan esiin mallina: ratikka + areena = maineen nousu.

Tämä on retorisesti tehokasta, mutta analyyttisesti onttoa.

  • Tampereen “hype” ei syntynyt pelkästään infrasta.
  • Se syntyi pitkän teollisen identiteetin, korkeakoulukeskittymän ja suhteellisen yhtenäisen kaupunkirakenteen päälle.
  • Vantaa on rakenteellisesti eri eläin: satelliittikaupunki ilman yhtä keskustaa, vahvasti muuttoliikkeen ja lentokentän ehdoilla elävä.

Kolumni tietää tämän – mutta ei sano sitä.

Aviapolis, areena ja lentokenttä

Helsinki-Vantaan lentokenttä ja Aviapolis mainitaan kuin ne olisivat imagon itsestäänselviä parantajia.

Sysimusta-huomio:
Globaalit solmukohdat eivät automaattisesti rakenna paikallista luottamusta.

Ne voivat jopa lisätä vastakkainasettelua:

  • ketkä hyötyvät
  • ketkä jäävät väliin
  • ketkä kokevat, ettei kaupunki ole “heitä varten”

Tämä ristiriita ohitetaan.

Henkilöbrändit loppusilauksena

Käärijä ja some-Vantaa nostetaan esiin positiivisina maineenmuokkaajina.

Tämä on kolumnin kevyin – ja paljastavin – kohta.

Kun rakenteelliset kysymykset käyvät raskaiksi, vastaukseksi tarjotaan:

  • huumoria
  • kotiseuturakkautta
  • ironiaa

Ne eivät ole vääriä.
Ne ovat riittämättömiä.

Mitä jätetään sanomatta

Sysimusta-luenta mittaa myös tyhjiötä.

Kolumnista puuttuu kokonaan:

  • rikostilastojen kehitys
  • koulujen eriytyminen
  • aluekohtaiset turvattomuuskokemukset
  • onnistuneet tai epäonnistuneet integraatiomallit

“Maine muuttuu hitaasti” toimii tässä suojalauseena:
se antaa luvan olla puuttumatta siihen, miksi maine on syntynyt.

Lopputiivistys

Parikan teksti ei ole hyökkäys eikä puolustus.
Se on hallittu tasapainoilunäyte, jossa:

  • provokaatio neutraloidaan
  • kritiikki laimennetaan
  • kehitys kehystetään imagoksi

Sysimusta-tulkinta:
Tämä ei ole analyysi Vantaasta, vaan analyysi siitä, miten mediassa vältetään analyysiä silloin kun panokset ovat oikeasti kovat.

Maine muuttuu hitaasti –
mutta joskus se johtuu siitä, että todellisuus muuttuu vielä hitaammin, ja siitä ei haluta puhua ääneen.