Väite

Tämä “asiantuntijalausunto” ei paljasta Venäjän poikkeuksellista hajottamiskykyä, vaan lännen kroonisen kyvyttömyyden ymmärtää omaa päätöksentekoaan, vastuitaan ja pelon politiikkaa.

Raakadata ensin: mitä jutussa oikeasti sanotaan

Artikkelin keskiössä on Venäjä-asiantuntija Hanna Smith, jonka mukaan Venäjä toimii kuin pikkulapsi lautapelissä: muuttaa sääntöjä kesken pelin, lisää uusia elementtejä ja pakottaa muut reagoimaan epävarmuuteen. Tätä perustellaan esimerkeillä:

  • Venäjän monikanavainen “rauha- ja keskusteludiplomatia” Yhdysvaltojen kanssa
  • Yllättävät ja absurdit ehdotukset (Grönlanti, ydinaseuhkaukset, Oreshnik-ohjus)
  • Yksittäisten lausuntojen – erityisesti Dmitri Medvedev – tulkitseminen strategisiksi vedoiksi
  • Ajatus siitä, että tämä kaikki hajottaa lännen ja Naton yhtenäisyyden

Lopputulema jutussa: Putin vetelee naruista, länsi sätkii.

Ensimmäinen ongelma: infantilisaatio analyysin korvikkeena

“Venäjä on kuin pikkulapsi” kuulostaa terävältä, mutta on analyysina laiska.
Se tekee kolme asiaa yhtä aikaa – ja kaikki väärin:

  1. Se mystifioi Venäjän toiminnan
    Jos vastapuoli on “arvaamaton lapsi”, mitään systemaattista ei tarvitse enää ymmärtää.
  2. Se vapauttaa lännen vastuusta
    Jos säännöt muuttuvat koko ajan, omat virheet voidaan selittää shokilla ja hämmennyksellä.
  3. Se siirtää huomion pois vallasta
    Venäjä ei ole impulsiivinen lapsi vaan rationaalinen, resurssirajoitteinen valtio, joka käyttää rajallisia keinoja maksimoidakseen vastapuolen epäröinnin.

Tämä ei ole lapsen peliä. Tämä on peliteoriaa, jossa toinen osapuoli kieltäytyy sitoutumasta ennakoitavuuteen – ja toinen panikoi siitä.

Toinen ongelma: Grönlanti-fantasia vakavana skenaariona

Jutun heikoin kohta on Grönlanti.

Ajatusketju menee näin:

  • Trump puhuu Grönlannista
  • Medvedev heittää kansanäänestysläppää
  • “Kukaan ei voi satavarmasti sanoa, etteikö Venäjä menisi Grönlantiin”
  • Epävarmuus hajottaa Natoa

Tässä hypätään suoraan teatterista todellisuuteen ilman väliaskelia.

Venäjällä:

  • ei ole logistista kykyä
  • ei poliittista hyötyä
  • ei sotilaallista järkeä

hyökätä tai edes “mennä” Grönlantiin.
Mutta lännen mediassa tämä riittää: jos asia voidaan kuvitella, sitä on käsiteltävä kuin uhkaa.

Se ei ole Venäjän nerokkuutta.
Se on lännen omaa pelkoa ruokkivaa mediasykliä.

Kolmas ongelma: Putin myyttinä

Jutussa toistuu kaava: Vladimir Putin “pyörittelee länttä mennen tullen”.

Tämä narratiivi on vaarallinen kahdesta syystä:

  1. Se antaa Putinille enemmän kykyjä kuin hänellä on
  2. Se peittää näkyvistä lännen omat sisäiset ristiriidat

Länsi ei hajoa siksi, että Putin sanoo jotain.
Länsi hajoaa, koska:

  • Yhdysvaltain politiikka on sisäisesti repeytynyt (Donald Trump vs. instituutiot)
  • EU on rakenteellisesti hidas ja yksimielisyyteen lukittu
  • Naton sisällä on aitoja intressieroja, joita ei haluta myöntää

Putin ei luo näitä. Hän hyödyntää niitä.

Hybridivaikuttaminen: savuverho vai sivuseikka?

Smith vähättelee hybridivaikuttamisen merkitystä verrattuna “suoraan vaikuttamiseen”.

Tämä on osittain totta – mutta väärin kehystettynä.

Kaapelikatkot, dronet ja rajahäirinnät eivät hajota länttä, koska niihin osataan reagoida teknisesti ja institutionaalisesti.
Se, mikä hajottaa, on epäselvyys päätöksenteosta ja vastuusta:

  • kuka päättää
  • millä mandaatilla
  • missä vaiheessa
  • ja mitä seuraavaksi

Venäjä ei voita siksi, että se tekee jotain.
Se voittaa, koska länsi ei uskalla tehdä mitään peruuttamatonta.

EU, Unkari ja Slovakia – väärä syyllinen

Jutussa torjutaan ajatus siitä, että Venäjä olisi hajottanut EU:n sisältäpäin, koska kaikki pakotepaketit on saatu läpi.

Tämä on teknisesti totta – mutta strategisesti harhaanjohtavaa.

Pakotteet menivät läpi hinnalla, joka näkyy nyt:

  • sisäisenä katkeruutena
  • energiapolitiikan perintöloukkuina
  • poliittisena eriytymisenä

Viktor Orbán ei ole Venäjän sätkynukke.
Hän on EU-rakenteen looginen seuraus, jossa kansallinen etu törmää ylikansalliseen päätöksentekoon.

Sysimusta-johtopäätös

Tämä “asiantuntija-analyysi” kertoo enemmän lännestä kuin Venäjästä.

  • Venäjä ei ole lapsi. Se on kylmä, kyyninen ja rajallinen toimija.
  • Putin ei ole shakkimestari. Hän pelaa vastustajaa, joka pelkää häviämistä enemmän kuin haluaa voittaa.
  • Länsi ei ole hajonnut Venäjän takia. Se on hajonnut oman epävarmuutensa ja vastuunpakoilunsa vuoksi.

Kun säännöt tuntuvat muuttuvan koko ajan, kysymys ei ole siitä kuka niitä muuttaa – vaan kuka ei uskalla enää tehdä päätöksiä.

Ja se ei ole Venäjä.