Kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Martti Koskenniemi julistaa, että todistamme Yhdysvaltain imperiumin vähittäistä luhistumista. Väite esitetään painavana, historiallisena ja vaarallisena. Mutta Sysimusta-luennassa kiinnostavaa ei ole mitä sanotaan – vaan miten vähän sanotaan, kun väitetään paljon.

Tämä ei ole analyysi Yhdysvaltain todellisesta vallankäytöstä.
Tämä on symbolinen diagnoosi, jossa tunne korvaa mittarit ja retoriikka korvaa rakenteet.

1. “Imperiumin luhistuminen” – ilman imperiumin määritelmää

Koskenniemi käyttää termiä imperiumi täysin avoimena metaforana.
Ei:

  • sotilaallisten liittolaissuhteiden purkua
  • taloudellisten vipujen romahtamista
  • reservivaluuttastatuksen murenemista
  • teknologisen tai teollisen hegemonian katoamista

Imperiumi “luhistuu”, koska ulkopolitiikka on hänen mielestään sekavaa ja spektaakkelimaista. Tämä ei ole geopoliittinen analyysi – tämä on normatiivinen paheksunta.

Historia ei tunne yhtään imperiumia, joka olisi kaatunut siksi, että sen johtaja esiintyi rumasti otsikoissa.

2. Trump ≠ Yhdysvaltain järjestelmä

Koskenniemi sitoo koko teesinsä **Donald Trump**iin:
“Viimeinen asia on kuunnella, mitä Trump sanoo.”

Tämä on ironista, koska koko väite Yhdysvaltojen murentumisesta perustuu juuri siihen, että Trumpin sanomisia kuunnellaan ja tulkitaan kirjaimellisesti.

Yhdysvallat ei ole yhden presidentin projekti. Se on:

  • sotilas-teollinen kokonaisuus
  • liittolaisverkosto
  • taloudellinen järjestelmä
  • byrokraattinen ja institutionaalinen kone

Jos Trump olisi todella irrottanut maan suunnitelmallisesta vallankäytöstä, se näkyisi teoissa – ei radiossa esitetyissä luonnehdinnoissa.

3. “Suunnitelmaa ei ole” – klassinen väärä vastakkainasettelu

Koskenniemi toistaa vanhan eurooppalaisen harhan:
jos politiikka ei näytä eurooppalaiselta prosessilta, se on kaoottista.

Yhdysvaltalainen ulkopolitiikka on usein:

  • opportunistista
  • reaktiivista
  • kerroksellista
  • tarkoituksella epäselvää

Se ei tarkoita suunnitelmattomuutta. Se tarkoittaa liikkumavaraa.

Iran, Venezuela ja Grönlanti eivät ole “sattumanvaraisia heittoja” vaan eri valtasfäärien signaaleja eri yleisöille. Että ne näyttävät ulospäin ristiriitaisilta, on osa toimintalogiikkaa – ei todiste romahduksesta.

4. “Katsotaan vierestä” – passiivisuuden legitimointi

Ehkä vaarallisin osa Koskenniemen lausuntoa ei ole Yhdysvallat, vaan Suomi.

“Pitää vain katsoa vierestä.”

Tämä on klassinen akateeminen vetäytymisliike:
kun maailma muuttuu epämukavaksi, suositellaan strategista halvaantumista.

Mutta pienet valtiot eivät selviä historiassa olemalla tarkkailijoita.
Ne selviävät:

  • ymmärtämällä valtasuhteita
  • tekemällä valintoja ajoissa
  • sitoutumalla, ei odottamalla

“Katsotaan vierestä” on turvallinen neuvo vain puhujalle itselleen.

5. Mikä tässä oikeasti tapahtuu?

Tämä puhe kertoo enemmän eurooppalaisesta älyllisestä kriisistä kuin Yhdysvaltain geopoliittisesta tilanteesta.

  • Maailma ei enää noudata tuttua sääntökirjaa
  • Vallankäyttö on rumempaa ja suorempaa
  • Spektaakkeli on osa politiikkaa, ei poikkeus

Ja kun tätä ei haluta analysoida rakenteellisesti, se julistetaan luhistumiseksi.

Se on henkinen defenssi, ei analyysi.

Yhteenveto, ilman teatteria

  • Koskenniemen väite Yhdysvaltain luhistumisesta on retorinen, ei analyyttinen
  • Imperiumia ei määritellä, mittareita ei anneta
  • Trump personoidaan järjestelmän sijaan
  • Suomalaisille tarjotaan passiivisuutta strategiana

Tämä ei ole vaarallista siksi, että se olisi totta.
Se on vaarallista siksi, että se antaa luvan olla ajattelematta pidemmälle.

Ja Sysimusta-luennassa se on aina punainen lippu.