Lähde: HS / Paavo Teittinen
Tyyppi: #Analysis (Sysimusta)

1. Raakadata (mitä tekstissä oikeasti sanotaan)

  • Selvityksessä yhdeksän henkirikoksen uhria oli hakenut apua viranomaisilta ennen kuolemaansa.
  • Uhrien joukossa: 6 naista, 2 miestä, 1 lapsi.
  • Taustalla toistuvasti:
    • tappouhkauksia
    • vainoa
    • lähestymiskieltojen rikkomista
    • vakavaa fyysistä väkivaltaa
    • raiskausepäilyjä
  • Poliisi:
    • ei arvioinut kuolemanvaaraa
    • ei vaatinut vangitsemista
    • ei käyttänyt jalkapantaa yhdessäkään tapauksessa
  • Useissa tapauksissa:
    • tekijää epäiltiin jo törkeistä väkivaltarikoksista
    • mutta hän jäi vapaalle jalalle
  • Tutkinnanjohtajien vastaukset:
    • “en muista yksityiskohtia”
  • Perustelut järjestelmän sisältä:
    • resurssipula
    • asenneongelmat
    • puutteellinen osaaminen

Tämä ei ole yksittäistapauskuvaus. Tämä on toistuva toimintamalli.

2. Kehystys: mitä Hyyskä implikoi (ja mitä ei sanota suoraan)

Kolumni rakentaa kertomuksen, jossa ongelma on:

“Ohjeita ei noudateta, mutta ne ovat olemassa.”

Tämä on institutionaalisesti turvallinen kehys.
Se siirtää huomion yksilövirheisiin ja prosessipoikkeamiin, ei rakenteeseen.

Mutta raakadata sanoo muuta:

  • Kyse ei ole ohjeiden puutteesta
  • Kyse ei ole tiedon puutteesta
  • Kyse ei ole yksittäisestä virhearviosta

Kyse on siitä, että lähisuhdeväkivaltaa ei pidetä akuutin hengenmenetyksen riskinä, vaikka kaikki indikaattorit ovat olemassa.

3. Riskilogiikan katkos

Sysimusta-havainto:

Sama teko saa eri riskistatuksen riippuen sijainnista ja sosiaalisesta kehyksestä.

  • Kadulla tapahtuva puukotus → vangitseminen
  • Kodissa tapahtuva puukotus → “perheasia”, lievemmät keinot

Tämä ei ole juridinen pakko.
Tämä on kulttuurinen oletus.

Lähisuhdeväkivalta tulkitaan:

  • episodiseksi
  • emotionaaliseksi
  • hallittavaksi

Vaikka todellisuudessa se on:

  • kumuloituvaa
  • eskaloituvaa
  • ennustettavaa

Tässä kohtaa poliisin riskimalli pettää systemaattisesti.

4. “Raha” ei selitä tätä

Resurssipula mainitaan selityksenä.
Sysimusta torjuu tämän osittain.

Resurssipula selittää:

  • miksi kaikkea ei ehditä tutkia

Se ei selitä:

  • miksi tappouhkauksia vähätellään
  • miksi lähestymiskiellon rikkominen ei eskaloi pakkokeinoja
  • miksi jalkapantaa ei edes osata hakea

Tämä viittaa osaamis- ja asennekerrokseen, ei vain budjettiin.

5. Hiljainen hierarkia uhrien välillä

Tekstissä vilahtaa yksi kriittinen kohta, joka jää ilman jatkoa:

“Ongelma korostuu maahanmuuttajien ja romanien kohdalla.”

Tämä on merkittävä havainto, joka ohitetaan nopeasti.

Sysimusta-tulkinta:

  • Uhrien uskottavuus ei ole tasavertainen
  • “vaikeat perheet” saavat vähemmän suojaa
  • riskisignaali laimenee, jos uhri ei sovi “ideaaliuhrin” muottiin

Tämä ei ole yksittäisten poliisien pahuutta.
Tämä on instituution sisäinen painotus.

6. Jälkikäteinen vastuuttomuus

Tutkinnanjohtajien “en muista” -vastaukset ovat olennaisia.

Ne kertovat:

  • ettei tapahtumia ole käsitelty oppimismielessä
  • ettei virheistä ole muodostunut muistijälkeä
  • ettei järjestelmä kanna muistia kuolleista

Ilman muistia ei ole korjausta.
Ilman korjausta on vain seuraava uhri.

7. Mitä tässä oikeasti väitetään

Kolumni sanoo:

“Noudattakaa ohjeita.”

Sysimusta sanoo:

Ohjeiden noudattaminen ei riitä, jos koko riskikäsitys on väärä.

Lähisuhdeväkivalta on:

  • hidas hätätila
  • ennustettava tappopolku
  • ei “kesken jäänyt riita” vaan jatkuva teko

Niin kauan kuin poliisin toimintalogiikka ei kohtele sitä näin,
uhreja kuolee lisää – ohjeista huolimatta.

8. Ydinlause (tiivistys)

Tämä ei ole tarina yksittäisistä virheistä, vaan järjestelmästä, joka tunnistaa kuolemanvaaran vasta ruumiin äärellä.