Kansainvälinen valuuttarahasto IMF antoi viikonloppuna poikkeuksellisen jyrkän varoituksen presidentti Donald Trumpin käynnistämästä tullikierroksesta, joka kohdistuu tällä kertaa erityisesti Kiinaan, Intiaan ja Brasiliaan. Uudet 50 %:n tullit Intiasta ja Brasiliasta tulevalle tuonnille sekä 100 %:n tariffit kiinalaisille tuotteille ovat herättäneet huolen koko maailmantalouden vakautta uhkaavasta vastatoimien ketjusta.

IMF:n pääjohtaja Kristalina Georgieva kuvasi Washingtonissa pidetyssä IMF- ja Maailmanpankki-kokouksessa tilannetta “äärimmäisen hauraaksi”, varoittaen, että “kaupan on pysyttävä kasvun moottorina – ei sen jarruna”.
Hänen mukaansa Yhdysvaltojen viimeaikainen protektionistinen käänne uhkaa lisätä inflaatiopaineita ja repiä auki jo valmiiksi venyneitä toimitusketjuja: “Jos kauppajännitteet kärjistyvät, sillä on tietenkin kielteinen vaikutus. Siksi me sanomme: älkää tehkö sitä. Se ei ole terveellistä toimintaa.”

Tariffien paluu – poliittista painetta ja taloudellisia riskejä

Trumpin perusteluna on sama retoriikka, joka toimi vuosina 2018–2019: painostus “epäreiluja käytäntöjä” vastaan ja pyrkimys palauttaa tuotanto Yhdysvaltoihin.
Tällä kertaa hänen väitteensä siitä, että Intia olisi luvannut lopettaa venäläisen öljyn ostot, tyrmättiin kuitenkin välittömästi New Delhissä. Diplomatian tasolla tilanne on kaikkea muuta kuin yksimielinen — jopa Yhdysvaltain pitkäaikaiset liittolaiset varovat nyt joutumasta tulilinjalle.

IMF:n laskelmien mukaan vuoden 2019 ensimmäinen tullisota maksoi amerikkalaisille kotitalouksille keskimäärin 1,4 miljardia dollaria kuukaudessa. Vaikka Trump on korostanut, että tullit tuovat rahaa Yhdysvaltojen kassaan, todellisuudessa ne nostavat hintoja kotimarkkinoilla ja painavat kuluttajien ostovoimaa.
Georgievan viesti oli selvä: suurten talouksien poliittinen pelipöytä ei kestä uutta kierrosta, kun inflaatio ja velkakriisit ovat jo puristaneet kehittyvien maiden talouskasvun minimiin.

Kiina vastaa harvinaismetalleilla

Trumpin 100 %:n tariffi Kiinan tuotteille tuli sen jälkeen, kun Peking ilmoitti uusista vientirajoituksista harvinaismetalleille – kriittisille raaka-aineille, joita käytetään älylaitteissa, akuissa ja tekoälysiruissa.
Kiinan veto nähdään vastauksena Washingtonin vientirajoituksille tekoäly- ja puolijohdeteollisuudessa. Nyt seurauksena on jälleen hermopeli, joka muistuttaa 2010-luvun lopun “teknologista kylmää sotaa”.

IMF:n analyysin mukaan tariffit toimivat vain “hyvin suurissa ja suhteellisen suljetuissa talouksissa” – määritelmä, joka ei sovi useimpiin Yhdysvaltojen kauppakumppaneihin. Siksi mahdolliset vastatoimet voivat olla sekä poliittisia että valuuttaperustaisia: valuutan heikentäminen, vientirajoitukset ja logististen reittien uudelleenohjaus ovat kaikki realistisia skenaarioita.

Tekoäly, kasvu ja eriarvoisuus

Georgieva käytti tilaisuuden myös laajempaan varoitukseen talouskehityksen vinoutumisesta. Hänen mukaansa tekoälyn potentiaalinen vaikutus maailman BKT:hen on 0,1–0,8 %, mutta hyötyjen jakautuminen on epätasaista: “Saatamme päätyä maailmaan, jossa tuottavuus kasvaa, mutta se aiheuttaa myös eroja maiden sisällä ja maiden välillä.”
IMF:n sisäisten mallien mukaan suurin hyöty kerääntyy maihin, joilla on valmiiksi korkea datainfrastruktuuri ja pääsy kehittyneeseen teknologiaan – käytännössä Yhdysvaltoihin, EU:hun ja Kiinaan. Samaan aikaan Afrikan ja Latinalaisen Amerikan taloudet riskivät jäädä pysyvästi jälkijunaan.

Tullipolitiikka ja tekoälykehitys muodostavat näin kaksiteräisen miekan: toinen hidastaa kasvua ja kiristää hintoja, toinen nostaa tuottavuutta mutta syventää kuilua. Yhdessä ne luovat tilanteen, jossa globaali epätasapaino voi räjähtää nopeasti, jos poliittinen johto hakee kotimaan kannatusta ulkopoliittisin keinoin.

IMF:n viesti: pragmatismi vai populismi

Georgievan mukaan 188 IMF-jäsenmaata 191:stä kannattaa nyt “maltillisuutta ja laajempia kauppaliittoja” vastatoimien sijaan. Silti Yhdysvaltojen päätöksillä on painoarvo, jota yksikään muu maa ei voi sivuuttaa: maailman suurimman talouden kääntyminen sisäänpäin riittää horjuttamaan rahoitusmarkkinoita ja kuljetusreittejä.

IMF:n ja Maailmanpankin kokouksissa vallitsi harvinainen yksimielisyys siitä, että talouden poliittinen käyttö on tällä hetkellä suurin yksittäinen uhka globaalille vakaudelle.
Kuten eräs eurooppalainen valtiovarainministeri totesi suljettujen ovien takana: “Jos Yhdysvallat aloittaa uuden tullisodan, maailma maksaa siitä laskun – mutta Washington saa äänet.”

🔎 Johtopäätös

Trumpin uudet tariffit eivät ole pelkkä sisäpoliittinen ase vaan mahdollinen sysäys uuteen taloudelliseen domino-efektiin. IMF:n varoitus on suora: jos suurvallat toistavat samat virheet kuin ennen pandemiaa, maailma voi ajautua uuteen stagflaatiokierteeseen, jossa kauppasodat, inflaatio ja velkakriisit ruokkivat toisiaan.

Lopputulos riippuu siitä, voittaako taloudellinen pragmatismi vai poliittinen poseeraus. Tällä hetkellä jälkimmäinen näyttää vetävän pidempää kortta.

Lähteet

IMF Annual Meetings 2025 – Washington DC
Reuters | RT | Federal Reserve (2019) | IMF.org | Bloomberg Markets