Trumpin uudet tuontitullit ja ajatus Bretton Woods -järjestyksen purkamisesta myydään USA:n teollisuuden elvytyksenä ja globalismin vastaisena iskuna. Mutta mitä jos vaikutus on päinvastainen? Mitä jos talouden shokki ajaa suuren osan maailmasta etsimään ”ratkaisua”, jonka portinvartijoina ovat juuri ne instituutiot, joita globalistit jo vuosikymmeniä ovat vahvistaneet?

BRICS ei syntynyt Trumpista – mutta ajaa samaan solmukohtaan
BRICS-maiden (Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina, Etelä-Afrikka – nykyisin laajennettu joukko) tiivistyminen alkoi jo 2000-luvun lopulla. Ydinajatus on ollut irtautuminen dollarin maailmanvarantoasemasta ja siirtymä kohti uutta valuuttajärjestelmää. Monet kommentaattorit esittävät tämän ”vastaglobalistisena” liikkeenä, mutta kuva on monimutkaisempi: BRICS on pitkään puhunut IMF-vetoisesta korimallista ja keskuspankkien digivaluutoista (CBDC), joista myös BIS ja IMF ovat hahmotelleet rajat ylittävää kehikkoa. Yhteinen nimittäjä on keskitys – ei hajautus.

Mitä ”Great Reset” oikeasti haluaa?
Pandemian aikana Davos-puheissa sanottiin hiljaisten rivien välistä ääneen se, mitä oli jo hahmoteltu:
– Rahaton järjestelmä ja globaali digivaluutta (CBDC-kori)
– Tekoälyvalvonta rahoitustiedoille
– ”Jakamistalous”, jossa yksityisomaisuutta kavennetaan järjestelmällisesti
– Pankkipalveluiden ehtojen käyttö puheen ja käyttäytymisen kurinalaistamiseen
– Väestö- ja kulutusohjauksen kiristäminen ilmastoargumenteilla sekä UBI-riippuvuuden rakentaminen

Trumpin reset ja Bretton Woodsin perintö
Sodanjälkeinen Bretton Woods teki Yhdysvalloista lännen kulutuskeskuksen ja dollarista järjestelmän moottorin. Se on myös velka- ja inflaatiokone. Trumpin tullipolitiikka iskee suoraan tähän logiikkaan: ulkoistusten kustannus nousee, tuotantoa ohjataan takaisin USA:han, ja yritysglobalismi saa iskun. Se on monen mielestä tervetullutta – ja perusteltua. Mutta seurauksilla on myös kerrannaisvaikutuksia.

Laillinen hajauttaminen vai hallittu kaaos?
Jos Yhdysvallat irrottautuu kulutuskoneen roolistaan, monet taloudet kokevat rajun sopeutumisen. USA on ollut noin kolmanneksen globaaleista kulutusmarkkinoista ja merkittävä vientien imuri; dollarin ja SWIFTin roolit ovat olleet kriittisiä kaupalle. Shokki luo tyhjiön, jonka täyttämiseen tarjoutuu joku. Jos tarjolla oleva ”ratkaisu” on BIS/IMF:n valmiiksi suunnittelema Unified Ledger -tyylinen CBDC-kehikko, globalistien toivoma keskitys voi edetä – riippumatta siitä, kuka painoi ensimmäisen liipaisimen.

Paradoksi: voiko globalismia vastustava liike vauhdittaa keskitystä?
BRICS-maiden dollaririippuvuuden purku ja lännen talousblokki eivät välttämättä muodosta vastakohtia, jos molempia johdatellaan kohti samaa digitaalisen keskivaluutan logiikkaa. Tullit, tuotannon kotiutus ja avustusten leikkaaminen voivat olla välttämättömiä korjausliikkeitä – mutta ilman globalististen instituutioiden samanaikaista purkua lopputulos voi olla vain isompi, saumattomampi ohjausjärjestelmä.

Mitä tästä seuraa?
– Kyllä: globalismin verkko täytyy katkaista, ulkoistusten kustannukset nostaa, ja kotimainen tuotanto palauttaa.
– Kyllä: yritysfeodalismi, ”liian suurten” pelastamiset ja määrällinen elvytys eivät ole vapaita markkinoita.
– Mutta: jos reitti kulkee kohti CBDC-koria ja valvottua maksuverkkoa, olemme vain vaihtaneet yhden ketjun toiseen.

Johtopäätös: kaksi resettiä, yksi voittaja
Jos Trumpin reset toteutuu, sen rinnalle täytyy nostaa selkeä prioriteetti: IMF:n, BIS:n ja muiden keskittävien järjestöjen vallan purkaminen. Muuten mikä tahansa talousreformi – hyvästä tarkoituksesta huolimatta – voi päätyä toimimaan ponnahduslautana juuri sille Great Reset -mallille, jota vastustetaan. Aidon uudelleenkäynnistyksen mittari ei ole tulliprosentti, vaan se, mihin järjestelmään ihmiset lopulta kytketään: hajautettuun vapauteen vai keskitettyyn lupaan käyttää omaa rahaansa.

—
Lähdeviite: Brandon Smith / Frontnieuws (mielipideanalyysi). Julkaistu Publication-X:n pääkirjoituskulmassa.