Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen käytti unionin tilaa käsittelevässä puheessaan jälleen kerran dramaattista retoriikkaa. Hänen mukaansa olemme ”uuden globaalin terveyskriisin kynnyksellä – tai jopa jo sen alussa”, ja Eurooppa seisoo keskellä ”uuteen valtaan perustuvan maailmanjärjestyksen” muotoutumista.

Von der Leyen julisti, että desinformaatio on yksi suurimmista uhista terveydelle ja että EU ottaa johtoaseman uuden kansainvälisen aloitteen käynnistämisessä. Samalla hän varoitti, ettei ”nostalgialle ole aikaa”, vaan taistelulinjat maailmanjärjestyksestä piirretään juuri nyt.

Puheessa vilisi tuttuja teemoja: Venäjä, Yhdysvallat, ilmastonmuutos, Israel ja kauppasuhteet. Mutta kulissien takana tulkinnat olivat vähemmän kauniita: Politico irvaili hänen lausunnoilleen, kääntäen ne arkikielelle. Kun von der Leyen puhui ”Euroopan puolustuksesta vuoteen 2030 mennessä”, todellisuudessa hän tarkoitti, ettei siihen päästä. Kun hän vakuutti, ettei EU pelaa uhkapeliä ihmisten työpaikoilla, rivien välistä kuului myöntö surkealle sopimukselle Washingtonin kanssa.

Kriittiset tarkkailijat huomauttavat, että Brysselissä sanotaan yhtä ja tarkoitetaan toista. ”Riippumattoman median suojeleminen” tarkoittaa käytännössä sensuurin vahvistamista. ”Ilmastokestävyyden edistäminen” on viesti vihreille, jonka von der Leyen säästi puheensa loppuun. Ja kun hän vakuuttaa, että vanhempien eikä algoritmien tulisi kasvattaa lapsia, samalla EU rakentaa lainsäädäntöä digitaalisen kontrollin syventämiseksi.

Von der Leyenin sanomaa voi tiivistää yhteen lauseeseen: Bryssel on valmis ohittamaan kansalliset parlamentit, kansalaisten vastarinnan ja jopa demokratian perustat, jos se nähdään tarpeelliseksi uuden maailmanjärjestyksen rakentamiseksi.

Kysymys kuuluukin: kuunteleeko enää kukaan muu kuin hänen uskollisimmat tukijansa Euroopan parlamentissa – ja jos kuuntelee, ottaako kukaan häntä enää tosissaan?