Useat sivustot ovat nostaneet esiin Journal of Marine Science and Engineering -lehdessä (JMSE) julkaistun tutkimuksen, jonka mukaan 95 % vuorovesiasemista (tide gauges) ei näyttäisi tilastollista kiihtyvyyttä merenpinnan nousussa. Uutisointi antaa helposti kuvan, että tämä “kumoaisi” ilmastotieteen vakiintuneen näkemyksen. Tutkimus on oikea ja vertaisarvioitu — mutta sen menetelmistä ja tulkinnasta on esitetty painavia tieteellisiä vastalauseita, ja globaali pitkän aikavälin näyttö kertoo edelleen selvästä merenpinnan noususta. (Slay News)

Mitä paperi tekee ja mitä se väittää

Hessel G. Voortman ja Rob de Vos vertailevat paikallisia havaintosarjoja (tide-gauge) IPCC:n paikallisiin skenaarioihin, ja tarkastelevat kiihtyvyyden esiintymistä pitkissä aikasarjoissa eri puolilta maailmaa. Johtopäätös on, että kiihtyvyyttä ei heidän analyysinsä perusteella esiinny valtaosassa asemista. Tekijät tulkitsevat tämän haasteena käsitykselle, jonka mukaan ilmaston lämpeneminen nopeuttaisi merenpinnan nousua kaikkialla. (mdpi.com)

Miksi väite on kiistanalainen

1) Paikallinen ≠ globaali. Tide-gauge mittaa suhteellista merenpintaa paikassa, jossa havaintoon sekoittuvat myös maan kohoaminen tai painuminen, virtaukset, sedimentaatio ja muut paikalliset tekijät. Siksi yksittäisen aseman trendi voi poiketa maailmanlaajuisesta kehityksestä. Satelliittialtimetrit taas mittaavat koko valtamerten keskimääräistä pinnankorkeutta ja näyttävät selvän nousutrendin 1990-luvulta alkaen. (noaa.gov)

2) Menetelmäkritiikki. Useat merentutkijat ovat julkaisseet “expression of concern” -kirjoituksen, jossa huomautetaan, ettei Voortman & de Vosin artikkelissa tehty omaa kiihtyvyysanalyysiä aikasarjoille; lisäksi viittausten ja vertailujen katsotaan olevan osin virheellisiä. Kritiikin ydin: kun tide-gauge-rekordeja analysoidaan systemaattisesti, kiihtyvyyttä löytyy laajasti, ja sen laajuus on kasvanut viime vuosikymmeninä. (essopenarchive.org)

3) Laajempi näyttö. NASA:n ja NOAA:n koosteet osoittavat, että globaali keskimääräinen merenpinta on noussut 1993→ nykypäivä satelliittimittauksissa, ja pitkän aikavälin kokonaisnousu 1880-luvulta on 8–9 tuumaa (21–24 cm). IPCC AR6 arvioi myös, että äärimmäisen korkeat merivedenkorkeudet yleistyvät merenpinnan noustessa. Nämä arviot yhdistävät useita havaintolinjoja (satelliitit, tide-gauge, geofysikaaliset korjaukset). (NASA Sea Level Change Portal)

Miten tämä kannattaa kehystää lukijalle

  • Yksittäinen paperi ei kumoa konsensusta. Tiede etenee väitteiden ja vastaväitteiden kautta; on normaalia, että uusi artikkeli kyseenalaistaa tulkintoja. Kehys on “kiista menetelmistä”, ei “tapahtunut käänne historiassa”. (essopenarchive.org)
  • Paikallinen riskinhallinta jatkuu joka tapauksessa. Kaupunkisuunnittelu ja rannikonsuojelu nojaavat varovaisuusperiaatteeseen ja useiden havaintolähteiden yhteistietoon; skenaarioiden välinen vaihtelu huomioidaan suunnittelussa. NOAA:n interaktiiviset kartat ja Nasan AR6-työkalu ovat hyviä seurannan välineitä. (noaa.gov)
  • Seuraa alkuperäisiä lähteitä. Uutissivustojen otsikot voivat korostaa “murros”-narratiivia. Peruslähtökohta on lukea paperi, katsoa asiantuntijareaktiot ja asettaa väite numeeriseen kokonaiskuvaan (satelliitit + gauge + geologia). (Slay News)

Yhteenveto

Voortman & de Vos nostavat esiin tärkeän kysymyksen: miten paikalliset mittaukset ja globaalit arviot pitäisi sovittaa yhteen, kun päätetään rantarakenteista, kaavoituksesta ja vakuutusriskistä. Tutkimuksen johtopäätös “ei kiihtyvyyttä” on kuitenkin kiistanalainen sekä menetelmällisesti että havaintokokonaisuuden valossa. Tämänhetkinen paras yhteenveto on, että globaali merenpinta nousee edelleen ja kiihtyminen on havaittavissa laajoissa analyyseissä, vaikka paikalliset sarjat voivat näyttää varsin erilaisilta. Hyvä journalismi tekee tämän eron näkyväksi. (NASA Sea Level Change Portal)

Faktalaatikko: mitä lukea ja miksi

  • Alkuperäinen tutkimus (JMSE): H.G. Voortman & R. de Vos (2025), A Global Perspective on Local Sea Level Changes. Lue väite ja tarkista, mitä dataa verrataan ja miten. (mdpi.com)
  • Expression of concern / kritiikki: Faulty science and faulty statistics can’t stop sea level acceleration — tieteellinen vastine, joka käy läpi metodiongelmia ja viittausten puutteita. (essopenarchive.org)
  • Asiantuntijablogi (konteksti): RealClimate: Time and Tide Gauges wait for no Voortman — selitys siitä, miksi useissa analyyseissä kiihtyvyys näkyy. (RealClimate)
  • NASA Sea Level “Vital Signs”: Satelliittimittausten pitkän aikavälin trendi ja selitykset, hyvä referenssi globaaliin kuvaan. (NASA Sea Level Change Portal)
  • NOAA Tide Gauges – paikalliset trendit: Kartta, joka näyttää miksi paikallinen suhteellinen merenpinta vaihtelee (mm. maankohoaminen/painuminen). (NOAA Tides and Currents)
  • Climate.gov (NOAA): Historiallinen kokonaisnousu 1880→ ja uusimmat ennätysvuodet. (climate.gov)
  • IPCC AR6 SPM: Yleistason johtopäätökset merenpinnan noususta ja ääriarvojen yleistymisestä — päätöksenteon perusviite. (ipcc.ch)

(Huom: Some media headlines korostavat “ortodoksian kumoamista”. Lue aina alkuperäiset lähteet ja alan vastineet ennen johtopäätöksiä.) (Sky News Australia)