WEF:ssä on taas kerrottu tulevaisuudesta. Tällä kertaa se ei ole pelkkää “digitaalista identiteettiä” tai “uudelleenkäynnistettyjä” talouksia, vaan hyvin konkreettinen näky:
kävelevät, puhuvat humanoidirobotit meidän keskellämme neljän–viiden vuoden päästä.

SandboxAQ:n toimitusjohtaja Jack Hidary sanoi WEF:n Global Future Councils – ja kyberturvallisuuskokouksessa lokakuussa 2025, että humanoidirobotit tulevat osaksi yhteiskuntaa vuoteen 2030 mennessä – ja että niiden käyttöönotto on “paljon suurempi shokki kuin mikään ChatGPT”, vain “neljän tai viiden vuoden päässä”. (Activist Post)

Samaan pakettiin liimataan vanhusten hoito, väestön supistuminen ja ajatus “koko maailman digitaalisesta kaksosesta”. Se ei ole enää pelkkää teknofuturismia – vaan karkean suorasukainen visio siitä, miten ihmistyö, ihmiskontakti ja ihmisen oma päätösvalta paketoidaan uudelleen.

Mitä WEF:ssä oikeasti sanottiin?

Lokakuun 2025 kokouksessa Dubaissa pidettiin paneeli otsikolla “Regulation: Friend or Foe?”, jossa Hidary maalasi kuvaa lähivuosista:

  • humanoidit, kävelevät, puhuvat robotit “kävelevät keskuudessamme” 4–5 vuoden sisällä
  • seuraavassa vastaavassa WEF:n neuvostokokouksessa samassa salissa on mukana myös robotteja “istumassa tuoleissa, tekemässä muistiinpanoja ja muita tehtäviä”
  • kaikkein myyvin esimerkki: vanhusten kotihoito roboteilla, jotta heitä ei tarvitse viedä hoivakoteihin (Activist Post)

Taustalla ei ole vain yksi tilaisuus, vaan vuosia jatkunut linja:

  • WEF:n “Summer Davos” -kokouksessa kesäkuussa 2025 Twenten yliopiston professori Vanessa Evers selitti, että “todellinen robottiälykkyys” vaatii koko maailman digitaalisen kaksosen – mallin, joka yhdistää valtavat määrät oikean maailman dataa ja käyttäytymistä. (Amazon EC2)
  • BlackRockin toimitusjohtaja ja WEF:n väliaikainen varapuheenjohtaja Larry Fink totesi jo 2024, että “suurimmat voittajat kehittyneissä maissa ovat ne, joiden väestö supistuu”, koska niissä ihmisten korvaaminen koneilla aiheuttaa vähemmän sosiaalisia ongelmia. (HackerNoon)

Yhdessä nämä lausunnot piirtävät selkeän kuvan:

Ikääntyvä, supistuva väestö + robotiikka + täydellinen datamalli maailmasta = “ratkaisu” työvoimapulaan, hoivaan ja tuottavuuteen.

Kysymys on, kenen ehdoilla ja kenen kustannuksella.

Onko “kävelevä robotti neljän vuoden päästä” teknisesti realistinen?

Teknisellä tasolla humanoidirobotiikka on oikeasti loikannut eteenpäin – se ei ole enää pelkkää Boston Dynamics -temppuilua YouTube-videoissa.

Esimerkkejä:

  • Amazon on testannut kaksijalkaista Digit-robottia varastoissaan vuodesta 2023 lähtien; sen tehtävä on siirtää laatikoita ja tehdä yksinkertaisia, toistuvia liikkeitä logistisessa ympäristössä. (About Amazon)
  • BMW testaa Figure AI:n Figure 02 -humanoidia Spartanburgin tehtaalla – kantokyky ~20 kg, suunniteltu yksinkertaisiin tuotantotehtäviin. (bmwgroup.com)
  • Tesla Optimus tekee jo yksinkertaisia tehtäviä tehtaalla, kuten akkujen lajittelua, mutta sisäiset raportit kertovat robotin vielä horjuvan ja olevan riippuvainen tukirakenteista – eli “spektaakkeli edessä, rajoitteet kulisseissa”. (Supercar Blondie)
  • Sanctuary AI:n Phoenix -robotti suoritti pilottijaksossa Kanadassa yli 100 erilaista vähittäiskaupan tehtävää viikon aikana – silti valvotussa ympäristössä ja rajatussa skenaariossa. (therobotreport.com)

Eli:

  • Kyllä, humanoidit ovat jo käytössä suljetuissa, kontrolloiduissa ympäristöissä.
  • Ei, mikään tekninen näyttö ei vielä tue visiota siitä, että neljän–viiden vuoden päästä robotit olisivat laajasti läsnä arjen tiloissa ihmisten rinnalla – saati hoitamassa vanhuksia yksin.

WEF:n retoriikka kuitenkin hyppää suoraan varastoista olohuoneisiin – ja ohittaa kaiken sen, mikä on vaikeaa:

  • robottien luotettavuus ja turvallisuus todellisissa, sotkuisissa ympäristöissä (koti, kylpyhuone, rappuset)
  • vastuu, jos robotti tekee virheen – esimerkiksi kaataa vanhuksen
  • yksityisyys: kuka omistaa robotin keräämät kamerakuvat, biosignaalit ja käyttäytymisdatan?

Teknisesti humanoidit ovat tulossa, mutta se “shokki yhteiskunnalle” ei johdu pelkästä raudasta, vaan siitä datasta ja valtarakenteesta, johon ne kytketään.

Vanhusrobotti vai oikea ihminen? “Ratkaisu” vai halpa oikotie?

Hidary myy ajatusta roboteista vanhusten hoitajina positiivisena kehityksenä: vanhukset voivat jäädä kotiin, eivätkä joudu laitoksiin. (Activist Post)

Paperilla tämä kuulostaa inhimilliseltä. Käytännössä se avaa ikävän kysymyssarjan:

  • Onko kyse siitä, että yhteiskunta ei halua kunnioittaa hoivatyötä riittävällä palkalla ja resursoinnilla – ja robotit ovat halpa paikkaus?
  • Korvataanko ei-toivottu maahanmuutto ja työvoiman vapaa liikkuvuus “kiltillä” robottityövoimalla, joka ei koskaan lakkoile, sairastu tai äänestä väärin?
  • Kuka päättää, kenelle tulee “oikea ihminen” ja kenelle “robottihoitaja”? Tulotaso? Postinumero?

Japania käytetään esimerkkinä maana, joka “hyödyntää robotteja parhaiten” ikääntyvässä yhteiskunnassa. (Activist Post) Mutta todellisessa Japanissa vanhusten yksinäisyys, sosiaalinen eristyneisyys ja itsemurhat ovat jo nyt vakava ongelma – eikä niiden ratkaisu ole metallinen kumppani, vaan ihmiset, perheet ja yhteisöt.

Robotti voi olla hyvä apuväline:
nostaa, muistuttaa lääkkeistä, hälyttää avun.

Mutta kun siitä tehdään ihmiskontaktin korvike, ei olla enää teknologiapolitiikassa – ollaan ihmisyyden vähittäismyynnissä.

“Koko maailman digitaalinen kaksonen” = globaali valvontainfrastruktuuri

Professori Vanessa Evers sanoo suoraan, mitä “todellinen robottiälykkyys” vaatii:

“Tarvitsemme mallin maailmasta – digitaalisen kaksosen koko maailmasta.” (Amazon EC2)

Mitä tämä käytännössä tarkoittaa?

  • jatkuvasti päivittyviä, tarkkoja malleja kaupungeista, kodeista, tehtaista, teistä
  • sensoreita, kameroita, mikrofoneja, biosignaaleja – kaikki syötetään taustajärjestelmiin
  • käyttäytymisdataa siitä, miten ihmiset liikkuvat, puhuvat, reagoivat, tekevät päätöksiä

Toisin sanoen:
jos robotti tarvitsee täydellisen mallin maailmasta, joku kerää sen.

Yhdistä tämä WEF:n aiempiin linjoihin:

  • digitaalinen identiteetti
  • CBDC-tyyppiset digivaluutat
  • chat-kontrolli ja “disinformaation” vastaiset infrastruktuurit

ja saat hyvin tunnistettavan kuvan: reaaliaikainen, globaali, käytösohjaava valvontajärjestelmä, jossa fyysiset robotit ovat vain yksi käyttöliittymä lisää.

Kun WEF puhuu “digitaalisesta kaksosesta”, se ei puhu neutraalista 3D-kartasta. Se puhuu käyttäytymismallista, jossa algoritmi arvioi:

  • oletko stressaantunut
  • oletko aggressiivinen
  • oletko “dominoiva” tai “uhkaava”
  • tarvitseeko ympäristöön puuttua, säätää viestejä, muuttaa tarjouksia (The Sociable)

Siinä vaiheessa robotti ei enää vain kanna laatikoita tai auta sohvasta ylös. Se on liikkuva sensori ja toimeenpanija.

Larry Fink: “Voittajia ovat maat, joissa väestö vähenee”

BlackRockin Larry Fink sanoi WEF:n erityiskokouksessa huhtikuussa 2024 jotakin, mikä kytkeytyy suoraan tähän robottipuheeseen:

“Voin väittää, että kehittyneissä maissa suurimmat voittajat ovat maat, joiden väestö on vähenemässä. (…) Nämä maat kehittävät nopeasti robotiikkaa, tekoälyä ja teknologiaa. Ihmisten korvaaminen koneilla aiheuttaa paljon vähemmän sosiaalisia ongelmia maissa, joiden väestö on vähenemässä.” (HackerNoon)

Tämä on kylmä, mutta rehellinen tiivistys WEF-maailmankuvasta:

  • väestön väheneminen ei ole kriisi, jos robotit täyttävät aukot
  • “sosiaaliset ongelmat” = ihmiset, jotka eivät pidä siitä, että heidät korvataan koneilla
  • kun ihmisiä on vähemmän ja robotteja enemmän, kitka vähenee

Tähän kun lisätään:

  • “ihmisten korvaaminen koneilla”
  • “koko maailman digitaalinen kaksonen”
  • “kävelevät, puhuvat humanoidit neljän vuoden päästä”

niin on aika turha teeskennellä, että kyse olisi vain neutraalista teknologian kehityksestä.

Itseään päivittävä sääntely – vai pysyvä yrityslobbarien oikotie?

Hidary ehdottaa myös mallia, jossa humanoidirobottien sääntely “päivittää itseään”:

  • hallitus kutsuu säännöllisesti “keskeiset sidosryhmät” koolle
  • kuuden kuukauden välein tarkistetaan sääntöjä ja päivitetään niitä
  • itse sääntelyyn kirjataan, että sen on uudistuttava säännöllisesti, koska 4–5 vuoden päästä tehdyt säännöt ovat 10 vuoden päästä “merkityksettömiä” (Activist Post)

Kuulostaa dynaamiselta ja ketterältä. Käytännössä se tarkoittaa:

  • pysyvää, sisäänrakennettua regulaatioteollisuutta
  • ympärivuotista lobbausta samoilta suuryrityksiltä, jotka ovat rahoittaneet ja kehittäneet robotteja alusta asti
  • tilannetta, jossa tavallinen kansalainen tai riippumaton tutkija ei käytännössä pääse mukaan prosessiin – vaikka robotti astuisi hänen olohuoneeseensa, eikä WEF:n kokoussaliin

Kun sääntelyyn itseensä kirjoitetaan, että se on aina “väliaikaista” ja “päivitettävää”, mikään raja ei ole pysyvä. Jokainen periaate – yksityisyys, liikkumisvapaus, oikeus kieltäytyä – voidaan aina avata uudestaan “koska teknologia kehittyy”.

Mitä tästä pitäisi päätellä?

  1. Humanoidirobotit ovat tulossa – mutta eivät sellaisina kuin WEF myy.
    Lähivuosina niitä nähdään yhä enemmän tehtaissa, varastoissa ja suljetuissa ympäristöissä. Se on teknisesti järkevää ja osin hyödyllistä. Mutta visio täysautonomisesta vanhushoitajasta 4–5 vuoden sisällä on enemmän poliittinen kuin tekninen lupaus. (techequity-ai.org)
  2. Suurin riski ei ole robottiruumiissa, vaan datainfrastruktuurissa niiden takana.
    “Koko maailman digitaalinen kaksonen” ei ole leikkikaluprojekti – se on suunnitelma jatkuvasta, syvästä valvonnasta, jossa kaikki liike, tunne ja käyttäytyminen muuttuu mallinnettavaksi raaka-aineeksi. (The Sociable)
  3. WEF:n robottiretoriikka kytkeytyy suoraan väestö- ja työvoimapolitiikkaan.
    Finkin ja Hidaryn puheista näkee selvästi, että robotteja pidetään ratkaisuna:
    – kun väestö vähenee
    – kun hoivatyö on liian kallista
    – kun maahanmuutto on poliittisesti hankalaa
  4. Sääntelymalli on rakennettu joustamaan, ei suojelemaan.
    Kun “säännöt päivittävät itseään” yritysten kanssa pidettävissä kerhoissa, tavallisen ihmisen oikeuksista tulee neuvottelukysymys – ei periaatteellinen raja.
  5. Kansalaisilla on edelleen yksi valta, jota WEF ei voi digitalisoida:
    oikeus sanoa ei –
    ei kotihoitorobotille, joka kuvaa jokaisen liikkeen
    ei palvelulle, joka kytkeytyy kansalliseen digitaaliseen identiteettiin
    ei poliitikoille, jotka myyvät koko pakettia “väistämättömänä tulevaisuutena”.

Robotti itsessään ei ole paha. Se on työkalu.
Mutta kun sitä käytetään verukkeena rakentaa globaali, itseään päivittävä valvonta- ja korvausjärjestelmä, ongelma ei ole kone – vaan ihmiset, jotka haluavat sen omistaa.

📚 Lähteet