Eurooppa odottaa aavetta – ja siinä odottamisessa se menettää itsensä

  1. marraskuuta 2025
    Konrad K & Dominus Vox / Publication-X

Washingtonissa nähtiin lokakuussa kohtaus, joka tiivisti sodan geopolitiikan nykytilan paremmin kuin yksikään palopuhe: Volodymyr Zelensky poistui Valkoisesta talosta tyhjin käsin. Trump ei luvannut Tomahawkeja eikä sitoumuksia, joihin Yhdysvalloilla ei ole varastoja – tai poliittista halua – vastata. Pian sen jälkeen alkoi leviäminen tieto, että Kiovassa valmistellaan tulitaukuesitystä. Käytännöllinen tulkinta on selvä: kun Yhdysvallat ei kanna, Eurooppa yrittää pelata aikaa.

Se “aika” on tämän hetken Euroopan strateginen uskonto. Nimeän sen Projektiksi 2029: uskoksi, että jos atlantistit saavat Valkoisen talon takaisin tammikuussa 2029, vanha transatlanttinen missio herää henkiin ja Eurooppa saa jälleen selkänojan venäläisvastaiselle linjalleen. Se on aave, jota Bryssel koettaa halailla – ja joka haihtuu joka kerta, kun yritämme tarttua siihen.

Mistä “tulitauko” oikeasti puhuu

Sana tulitauko on kätevä, koska se kuulostaa rauhalta olematta sitä. Ne, jotka toistavat sitä äänekkäimmin – Washingtonin neoliberaalit, Lontoo, Kiova – tarkoittavat yleensä hengähdystaukoa uudelleenaseistusta varten. Ajatuksena on pysäyttää venäläisten hidas, materiaalilla tuettu eteneminen nyt, jotta voidaan yrittää uutta iskua vuosikymmenen vaihteessa. Se on Minsk-logiikan paluu: paketoidaan tappio viivytykseksi.

EU:n poliittinen koneisto toimii tässä taustamusiikkina: julistuksia, tiekarttoja, “valmiusohjelmia”, ja ennen kaikkea kallista aikaa, joka ostetaan velalla. Brysselissä kiertävät paperit – kuten Defense Readiness Roadmap 2030 – lupaavat viidessä vuodessa uskottavan pelotteen. Viesti ei ole Moskovalle vaan Washingtonille: “Pidämme rintaman lämpimänä, odottakaa meitä.”
Lähde: Politico – Defense Readiness Roadmap 2030

Uusi amerikkalainen realismi vs. vanha eurooppalainen usko

Trumpin toinen kausi on – retoriikastaan huolimatta – johdonmukainen: ei fantasiasotia kahdella rintamalla, ei avoimia tukisitoumuksia mantereelle, joka ei puolusta itseään. Jos Eurooppa haluaa aseita, se ostaa ne listahintaan.
Tämän rinnalla kasvaa ajatus, että Venäjä on käytävä energian, logistiikan ja turvallisuuden uudessa arkkitehtuurissa, joka sitoo Aasian ja Euroopan toisiinsa, eikä Kiinaa voi “eristää”, kun länsimainen kulutus nojaa sen teolliseen selkärankaan. Tämä on uusi amerikkalainen realismi: sopimuksia – ei missioita.

Euroopan eliitit – Scholz, Macron, Starmer, von der Leyen, Kallas – ovat jääneet kahden totuuden väliin. Talous on taantumassa, energia kallista ja teollinen perusta rapautuu, mutta moraalinen näyttämö vaatii yhä jyrkempiä lausuntoja. Niinpä jatketaan linjaa, jota ei voida voittaa, toivoen että vuosi 2029 palauttaa vanhat roolit.

Heartlandin varjo ja nostalgia-strategia

Eurooppaa ohjaa yhä Mackinder–Spykman-refleksi: usko siihen, että Euraasian reuna-alueen hallinta ratkaisee maailman. Mutta maailma, jossa Intia ja Kiina olivat heikkoja, Venäjä eristyksissä ja Eurooppa teollinen jätti, katosi ajat sitten. Tilalle on tullut mannerintegraatio: Belt and Road, Euraasian talousunioni, BRICS+, SCO. Kun varasuunnitelma on “destabiloi reuna-alue”, tuloksena on 1800-luvun strategia 2020-luvun kustannustasolla.

Siksi Eurooppa valmistaa paperi toisensa perään – “täytetään sotilaalliset aukot 2030 mennessä” – ja kutsuu sitä strategiseksi autonomiaksi. Todellisuudessa se on strategista nostalgiaa: halua palata aikaan, jolloin Atlantti ratkaisi kaiken.
Lähde: EU-komission puolustusvalmiuden luonnos – uutisointi | EUobserver – 2030-tavoitteet

Talous kertoo toisen tarinan

Energiasiirtymä, joka sidottiin Venäjän vastaisuuteen, hinnoitteli eurooppalaisen tuotannon ulos. LNG-sidos, teollisuuden sähkö- ja päästökustannukset, sekä sotamenojen budjettipaiseet ovat tehneet lopusta järjestelmällistä. Samaan aikaan Ukrainan tuki velalla (SPV:t, “luovat” takaukset) työntää laskun eteenpäin – äänestäjille, joita ei koskaan kysytty.
Lähteet: European Council – rahoitusratkaisut | Euroclear – jäädytetyt varat | Kiel Institute – Ukraine Support Tracker

Miksi “Projektia 2029” tarvitaan – ja miksi se kaatuu

Projektin psykologinen ydin on yksinkertainen: aika pelastaa meidät. Pidä rintama hengissä, pidä narratiivi kunnossa, ja ehkä Washington palaa. Silloin pidetään puheet strategisesta autonomiasta, mutta ulkoistetaan todellinen päätösvalta jälleen Yhdysvalloille. Se on tunnustus, ettei Euroopalla ole omaa selkärankaa, ellei Amerikalla ole missiota.

Mutta vuoden 2029 Amerikka – oli Valkoisessa talossa kuka tahansa – tulee katsomaan ensisijaisesti kotimaista teollista jälleenrakennusta ja globaalia asemoitumista moninapaiseen järjestykseen. Atlantismi palaa ehkä puheisiin, mutta materiaalinen perusta (teollisuuskapasiteetti, rahoitusvipu, kansan tuki) ei palaa entiselleen. Unelma “kymmenestä pienestä Venäjästä” on geopoliittinen fanifiktioni, ei suunnitelma.

Miksi “tulitauko nyt” ei tuo rauhaa

Rauha syntyy, kun sodan osapuolet myöntävät tosiasiat ja rakentavat pysyvät järjestelyt niiden varaan. Tulitauko, joka on rakennettu uudelleenaseistuksen välietapiksi, ei ole rauha vaan pitkittynyt tappio. Venäjällä ei ole syytä hyväksyä versiota Minskistä, jossa tauko on vain tauko. Mikä tärkeämpää: kukaan ei kerro, miten tauko muutetaan rauhaksi.

Eurooppa odottaa aavetta

Tässä on tragedia: Eurooppa ei vihaa Venäjää siksi, että siitä olisi enää strategista hyötyä, vaan siksi, että se pitää projektin koossa. Ilman ulkoista vihollista jää jäljelle kysymys, jota kukaan ei halua kohdata: mikä Eurooppa on, jos Atlantti ei kerro sitä meille?
Vuoteen 2029 mennessä aaveen pitäisi ilmestyä. Sen sijaan muu maailma on siirtynyt eteenpäin. Me jäämme odotussaliin – ja maksumiehiksi.

Toimituksen kanta

“Projekti 2029” ei ole strategia, vaan itsesuggestio. Euroopan on valittava: jatkaako se moraalista teatteria ja velkavetoista välivaihepolitiikkaa, vai alkaako se oikeasti rakentaa omaa turvallisuus-, energia- ja teollisuuslogiikkaansa, joka ottaa huomioon moninapaisen maailman realiteetit.
Rauha ei synny odottamalla Atlantin aavetta. Se syntyy lopettamalla odottaminen.

📚 Lähteet (valikoitu)