Näin Maailman talousfoorumi edistää transhumanismia

Yhteiskunnan pitäisi ottaa käyttöön yleinen sääntö: jos Maailman talousfoorumi pitää jotakin hyvänä ajatuksena, me teemme päinvastoin.

Osana Davos 2022 -tapahtumaa Maailman talousfoorumin sivustolla julkaistiin [wiki]transhumanismi[/wiki]a käsittelevä artikkeli, jonka kirjoitti Kathleen Philips, imecin tutkimus- ja kehitystoiminnan varajohtaja ja Eindhovenin toimipaikan pääjohtaja Alankomaissa.

Artikkelissa esitettiin satunnainen ehdotus, jonka mukaan voisimme jonain päivänä harkita lasten mikrosirujen asettamista “heidän turvallisuutensa vuoksi”.

Melkein kaikki vaaralliset ja kauheat ajatukset ovat nykyään “meidän turvallisuutemme vuoksi”, mutta jopa kuplamuovia kannattavat helikopterivanhemmat pysähtyivät ja kohottivat kulmiaan. Vaikka heitä ei haittaa, että heidän lapsilleen annetaan reput, joista roikkuu hihna, jota he käyttävät ulkoiluttaakseen lapsiaan kuin koiria – ainakin reput voi ottaa pois.

Kun alamme puhua ihmisyyden muuttamisesta vapaaehtoisesti eikä lääketieteellisen tarpeen vuoksi, sivilisaation on keskusteltava eri tavalla.

Pelko teknisestä dystopiasta ei ole mitään uutta. Entisessä työpaikassani palkkasimme puoli tusinaa todellista milleniaalia – vuoden 2000 tienoilla syntyneitä lapsia – ja aloitimme sitten rennon keskustelun siitä, millaista oli elää milleniaaliprojektin kanssa. Onnistuimme nopeasti huijaamaan heidät aikuisten yhteisymmärryksen voimalla, että kaikille vuonna 2000 syntyneille oli laitettu mikrosiru korvan taakse, jotta heidän vanhempansa voisivat seurata heidän terveyttään. Noin 20 minuutin kuluttua meidän oli luovuttava leikistä, kun yksi heistä sai hermoromahduksen vakuuttuneena siitä, että hän tuntee olemattoman mikrosirun ihonsa alla. Kesti kauemmin saada heidät vakuuttuneiksi siitä, että valehtelimme, kuin alun vitsin järjestäminen. Jos olisimme yrittäneet samaa iGen-ikäisten (vuonna 2010 ja sen jälkeen syntyneiden) kanssa, he eivät ehkä olisi välittäneet tai kysyneet, onko heidän sirussaan wlan-yhteys.

Lähestymistapamme teknologiaan on muuttumassa, erityisesti hyvin nuorilla, jotka tulivat kohdusta suoraan TikTok -videon linssiin.

Vaikka lemmikkieläinten mikrosirun laittamiselle olisi kuinka monta järkevää perustelua tahansa, ihmiset tekevät sen, koska he omistavat eläimensä. Jos ihmiset joutuvat mikrosirun alle, se johtuu siitä, että joku omistaa heidät, olipa kyseessä sitten vanhempi, yritys tai hallitus.

Tästä on toimiva esimerkki Ruotsissa – transhumanismia kannattavassa maassa – jossa siruimplantteja käytetään yritysten ovien avaamiseen. Yksi ensimmäisistä kysymyksistä pandemian puhjettua oli: “Miksei rokotepassejamme voisi laittaa ihon alle?”.

Transhumanismi alkoi itse asiassa teknologiayhteisön alakulttuurifetissinä, jossa pohdittiin, voisivatko he “parantaa” kehoaan ja huijata kuolemaa. Valitettavasti hallitus ja yritykset ovat jo ottaneet sen omakseen valvontajärjestelmäksi. Tästä on tullut lisääntyneen bioteknologian väistämätön vaara.

WEF:n artikkelissa on nyt turhautunut avausviesti, jossa valitetaan, että sen äkillinen nousu kuuluisuuteen maailman tiedotusvälineissä tällä viikolla johtuu pikemminkin “disinformaatiosta” kuin aidosta hälytyksestä.

Auttakaa meitä estämään disinformaation leviäminen. Tätä artikkelia on tarkoituksellisesti vääristelty väärää tietoa levittävillä sivustoilla. Ole hyvä ja lue artikkeli itse ennen jakamista tai kommentointia. Maailman talousfoorumi on sitoutunut julkaisemaan monenlaisia mielipiteitä. Sisällön vääristely vähentää avointa keskustelua.

Tai ehkä WEF vedettiin sosiaalisen median raivon piikkien ja ruoskien läpi, koska se oli jälleen kerran ilmaissut ihmisvastaista, epäeettistä ja tuomittavaa “tulevaisuutta”, joka oli naamioitu “turvallisuudeksi” ja “edistykseksi”?

Laitetaanpa artikkeli “kontekstiin”. Aluksi siinä verrataan transhumanismia (ihmisen biologian ja teknologian yhdistämistä), joka on erittäin kiistanalainen aihe, supersankareihin. Se on melko väsynyt ja ylikäytetty käsite transhumanistien keskuudessa, mutta harvoin sitä sovelletaan lapsiin. Jos se tuntuu tutulta, australialaiset näkivät viimeksi, että lääketieteen viranomaiset mainostivat sitä mainoskampanjoissa, joissa lapsille kerrottiin, että “rokotukset tekivät heistä supersankareita”. ACT järjesti jopa “supersankaripäivän” lapsille, jotka saavat rokotteensa.

“Jos siellä on lapsiperheitä, jotka ovat vastustaneet rokotuksia, ajattelimme antaa heille auttavan käden ja järjestää superhauskan, superrentoutuneen supersankaripäivän vain lapsille”, sanoi apulaisosastonhoitaja.

Suokaa siis yleisölle anteeksi, jos he ovat kahden vuoden Covid-propagandan jälkeen hieman väsyneitä tähän hyväksi havaittuun dogmaan.

WEF alkaa:

Supersankarit ovat hallinneet isoja ja pieniä valkokankaita jo jonkin aikaa, mutta meneillään on hienovarainen muutos. Monet lapset odottavat kehittävänsä itselleen supervoimia. Nämä odotukset saattavat kuulostaa saavuttamattomilta, mutta olemme jo ottamassa ensimmäisiä askeleita kohti “lisätyn yhteiskunnan” luomista. Kauppamessuilla on esillä lisätyn todellisuuden (AR) laseja, jotka näyttävät teknikoille, mihin tiettyyn ruuviin mikäkin ruuvi kuuluu. Oma puhelimesi antaa reaaliaikaista tietoa kuntoilustasi tai kertoo uusimmasta villityksestä.

Tässä kohtaa meidän on pysähdyttävä.

Teknologian ja transhumanismin yhdistäminen on valheellista. Ihmiset ovat aina käyttäneet teknologiaa, joka ei muuta heidän evoluutiobiologiaansa – olipa kyse sitten siitä, miten keppien teroittaminen keihäiksi tai siistien silmälasien käyttäminen. Kirurgisesti lisätty, siirretty ja loisteknologia, jota ei ole tarkoitettu lääketieteellisiin tarkoituksiin, on täysin eri asia. Pelkästään käsitteenä se saattaa kuulostaa samankaltaiselta – mutta uskooko kukaan todella, että inertti metallilevy lonkassa on sama asia kuin ranteeseen upotettu mikrosiru, jolla on valtuudet kieltää pääsy julkisiin tiloihin? Se on sama ero kuin tatuoinnin ja viivakoodin välillä.

Kommentissa oletetaan myös, että voimakkaasti integroituneen, teknisen maailman nousu on hyvä asia. On käyty avointa keskustelua siitä, onko suurten teknologiayritysten harjoittama yksityisten tietojen louhinta mennyt liian pitkälle ja pitäisikö sitä hillitä, jotta ne eivät enää hyödyntäisi sekä biometrisiä että sosiaalisia tietojamme.

Artikkelissa puhutaan sitten lääketieteellisistä toimenpiteistä, kuten sisäkorvaistutteista ja proteeseista, ja jatketaan lääketieteellisen teknologian ja transhumanismin välistä sekaannusta.

Lisätty todellisuus ei lopu tähän (lääkinnällisiin laitteisiin jne). Puhelimesi saattaa tuntua osaksi kehoasi, mutta sitä ei ole laitettu sinne leikkauksella. Teknologia kietoutuu entistä tiiviimmin kehoon implanttien muodossa, mutta se myös integroituu saumattomasti ympäristöön – esimerkiksi tuolissa voi olla antureita. Olemmeko siirtymässä kohti “uljasta uutta maailmaa”? Niin pelottavalta kuin siruimplantit saattavatkin kuulostaa, ne ovat osa luonnollista kehitystä, jonka puettavat laitteet aikoinaan kokivat. Kuulokojeet tai silmälasit eivät enää ole leimallisia. Ne ovat asusteita ja niitä pidetään jopa muotituotteina.

Etsi minulle lapsi, joka käyttää sisäkorvaistutetta muotiasusteena.

Minä odotan.

Istutteen hankkiminen on selvästi invasiivisempaa kuin silmälasien hankkiminen. Yleensä implantit liittyvät todennäköisesti sairauksiin. Aivoimplantit vievät meidät askeleen pidemmälle, ja niiden avulla pääsemme suoraan kehon “käyttöjärjestelmään”.

Tämän jälkeen artikkelissa siirrytään lääketieteen alalta pelaamiseen ja koulutukseen. Juuri tätä harppausta suuri yleisö, joka yleensä kannattaa lääketieteellisiä perustoimia, pilkkaa.

Pelaaminen on seuraava kohde. Kysymys kuuluu, seuraako implantit samanlaista kehitystä. Terveys? Todennäköistä. Koulutus ja ammatti? Mahdollisesti.

Sitten ehdotetaan, että lapset, joilla on oppimisvaikeuksia, voisivat käyttää näitä siruja lukihäiriön kaltaisten ongelmien voittamiseksi, ja tässä kohtaa meillä alkaa olla eettisiä ongelmia.

Ongelmien ratkaiseminen teknologian eikä koulutuksen ja mielen laajentamisen avulla on huolestuttavaa. Se ei ole eri asia kuin luopua lasten oikeinkirjoituksen opettamisesta ja istuttaa sen sijaan sanakirjasiru. Oppivatko he oikeinkirjoitusta? Ei. Kuten vuosituhannen vaihteen ihmiset ilman internet-yhteyttä, heidän aivoissaan on vähemmän yleistietoa kuin heitä edeltäneellä sukupolvella.

Pohjimmiltaan tämä riippuvuus teknologiasta tekee ihmisistä tyhmempiä. Näemme jo nyt esimerkkejä tästä (ja sen yhteiskunnallisista seurauksista), kun vähemmän invasiivinen teknologia on johtanut lukutaidon, laskutaidon ja muistin heikkenemiseen, ja sen seurauksena kriittisen ajattelun taidot ovat romahtamassa. Kun ihmiset alkavat luottaa teknologian varaan perusluonteisten henkisten tehtävien suorittamisessa, ihmismielet laiskistuvat. Se saattoi toimia ensimmäisille sukupolville, jotka hyötyivät perinteisestä koulutuksesta ja käyttivät sitten teknologiaa tietopohjan laajentamiseen, mutta nuoremmat sukupolvet käyttävät teknologiaa mielensä korvaajana. Heistä on tulossa maailmanlaajuisten standardien mukaan yhä tyhmempiä.

Sen lisäksi, että teknologian istuttaminen on huono ajatus mielellemme, siirrymme kohtaan, joka aiheutti sosiaalisen median ja keskusteluohjelmien romahduksen.

Implanttien rajat asetetaan pikemminkin eettisten argumenttien kuin tieteellisen kapasiteetin perusteella. Pitäisikö esimerkiksi istuttaa lapselle paikannussiru? Siihen on vankat, järkevät syyt, kuten turvallisuus. Tekisitkö sen todella? Onko se liian pitkälle menevä silta? […] Teknologialla on aina ollut mahdollisuus muuttaa yhteiskuntaa ja parantaa jokapäiväistä ja ammatillista elämäämme. Niin myös augmentointiteknologia. Se kulkee käsi kädessä terveydenhuollon kehittymisen kanssa “hyvinvointihoitoon”, jossa ei enää ole kyse vain vamman ratkaisemisesta. Kyse on teknologiasta, joka tukee sinua ja parantaa yleistä elämänlaatuasi.

Tietenkin. Rationaalinen argumentti koskee aina turvallisuutta. “Turvallisuutemme vuoksi” kahden viime vuoden aikana luotiin alaluokka ihmisiä, jotka suljettiin yhteiskunnan ulkopuolelle. Turvallisuus tuhosi ihmis- ja kansalaisoikeudet. Turvallisuuden vuoksi yhteiskunta sokeutui tunkeutuvan teknisen maailman vaaroille.

Esitetään yksi kysymys WEF:n transhumanisteille.

Mitä tapahtuu, kun kiinalainen Social Credit -tyyppinen digitaalinen henkilöllisyys (WEF:n hanke, joka on nyt lainsäädännössä useimmissa maissa, myös Australiassa) on käytössä ja hallitus päättää käyttää tätä jäljityssirua kansalaisia vastaan, jotka eivät ole tehneet osuutensa “ilmastonmuutoksen” tai “globaalin terveyden” hyväksi?

Kuinka nopeasti mikrosirusta tulee vankila?

Loppujen lopuksi orjuuden määritelmä on se, että valtaapitävät omistavat sen. Kun meillä on siru käsivarsissamme tai teknologiapätkiä siirretty aivoihimme, emme ole enää itsenäisiä olentoja.

Lähde: technocracy.news (maksumuurin takana), arkistoitu artikkeli löytyy https://archive.ph/vgutw