Yleinen perustulo ja anti-inhimillinen agenda

Englannin ensimmäiseen “universaalin perustulon (UBI) mikrokokeiluhankkeeseen” osallistuville on tarkoitus maksaa 1600 puntaa kuukaudessa. Tämä on ensimmäinen tällainen kokeilu Englannissa.

Yhteensä 30 henkilöä Jarrow’n keskustasta Tyne & Wearin osavaltiosta ja East Finchleystä Pohjois-Lontoosta tutkitaan, jotta voidaan arvioida, miten UBI:n saaminen vaikuttaa heidän mielenterveyteensä ja fyysiseen terveyteensä. Lisäksi seurataan kontrolliryhmää, jolle ei makseta UBI:tä.

Osallistujat valitaan satunnaisesti vapaaehtoisten joukosta, ja 20 prosenttia paikoista varataan vammaisille.

Tätä kirjoitettaessa kokeilu ei ole vielä alkanut, koska rahoitusta ei ole vielä varmistettu, mutta sen odotetaan tulevan paikallisilta/yhdistetyiltä viranomaisilta tai “yksityisiltä hyväntekeväisyyslähteiltä”.

Walesissa on jo käynnissä järjestelmä, jossa maksetaan sama kuukausittainen rahasumma (1 600 puntaa) nuorille, jotka lähtevät huostaanotosta. (Minun on vastustettava tarvetta laittaa ironiset lainausmerkit viimeisen sanan ympärille, mutta ehkä se on hieman vähemmän ällöttävä ilmaisu kuin nuoleskeleva “huostaanotetut lapset”.)

Vaikka tavoitteena on tukea nuoria huostaanotettuja eikä niinkään edistää UBI-käsitettä, Walesin hallitus myöntää, että kaksivuotinen pilottihanke on “panos maailmanlaajuiseen liikkeeseen”, sillä se on yksi noin kahdeksastakymmenestä UBI-kokeilusta, joita tehdään maailmanlaajuisesti.

UBI-kokeilu on “riippumattoman, edistyksellisen” Autonomy-ajatushautomon, “from just transitions to deprivation analytics” (oikeudenmukaisista siirtymävaiheista puuteanalyyseihin), ideoima hanke, joka keskittyy työn tulevaisuuteen, taloussuunnitteluun ja ilmastonmuutokseen.

Autonomy hankkii julkista tukea UBI-aloitteelleen perustulokeskustelun (Basic Income Conversation) kautta, jonka tavoitteena on “edistää ehdottomia rahansiirtoja sosiaali- ja talouspolitiikassa”.

Se myös ajaa Cornwallissa UBI-kokeilua, johon voisi osallistua 2 000 ihmistä.

On olemassa vanha sanonta, joka on peräisin Aisopokselta: “Miehen tunnistaa siitä, millaisessa seurassa hän on.” (Tiedän, että olemme kaikki tarpeeksi aikuisia tietämään, että sana “mies” tarkoittaa tässä lauseessa “ihmistä”.) Tätä ajatellen on hyvin opettavaista tarkastella tämänkaltaisten järjestelmien takana olevia organisaatioita ja niiden perustajia, rahoittajia, kumppaneita ja neuvonantajia, jotta saisimme vihjeitä siitä, mikä niiden asialista voisi olla.

Autonomyn raportissa “Tackling Poverty: the power of a universal basic income” (Köyhyyden torjunta: universaalin perustulon voima) kerrotaan yksityiskohtaisesti elokuussa 2022 päättyvästä 13 kuukautta kestävästä tutkimuksesta, jota rahoitettiin Wellcome Trustin anteliaalla avustuksella ja jossa arvioitiin universaalin perustulon vaikutuksia 14-24-vuotiaiden ahdistuneisuuteen ja masennukseen. (Mielenkiintoista on, että UBI:tä pidetään mahdollisena ennaltaehkäisevänä kansanterveysstrategiana).

Wellcome Trustin mielenterveyden painopistetyöryhmä tuki myös tätä tutkimushanketta, johon osallistui monitieteinen ryhmä, johon kuului Royal Society of Arts (joka järjesti työpajoja, joissa kyseltiin nuorten mielipiteitä heidän taloudestaan ja asenteestaan UBI:tä kohtaan), akateemisia edustajia ja konsulttiyritys.

Tackling Poverty -raportin “voimanlähteenä” toimi työväenpuolueeseen kuuluva painostusryhmä Compass, jonka johtokunnan jäseniin kuuluu Bill ja Melinda Gatesin säätiön entinen työntekijä.

Muita yhteistyökumppaneita tutkimuksessa olivat ActEarly ja Born in Bradford (BiB), yksi maailman suurimmista tutkimuksista, johon osallistui 60 000 Bradfordin asukasta, joista yli 13 500 lasta, joiden terveyttä seurattiin kohdusta lapsuuteen ja aikuisuuteen.

BiB:n tutkijat menevät paikallisiin peruskouluihin ja houkuttelevat lapsia suorittamaan pelillistetyn arvioinnin kosketusnäytöllisen tietokoneen ja kynän avulla. Sen jälkeen lapset täyttävät kyselylomakkeen hyvinvoinnistaan ja onnellisuudestaan, siitä, “miltä heistä tuntuu elämässään, perheestään ja asuinpaikastaan, koulustaan, ystävistään, omistamistaan asioista (vaatteet, puhelimet) ja siitä, millaisen työn he haluaisivat aikuisena”.

BiB haluaisi yhdistää näiden arviointien tulokset koulun rutiininomaisesti keräämiin koulutustietoihin.

Vuosiluokkien 3, 4 ja 5 opettajat täyttävät myös kyselylomakkeen, joka koskee jokaisen luokan lapsen käyttäytymistä ja tunne-elämän kehitystä.

Kaikki on kuulemma täysin luottamuksellista, ja sitä käytetään vain tutkimukseen, ja arviointitiedot analysoidaan nimettöminä ja tulokset raportoidaan nimettöminä.

Kaikki on siis hyvin!

BiB tekee myös yhteistyötä paikallisten yläkoulujen kanssa (jotka saavat 500 puntaa vuodessa osallistumisestaan), jotta tutkimus voidaan sisällyttää koulujen opetussuunnitelmaan, ja kouluissa tehdään vielä lisää “terveys- ja hyvinvointikyselyitä”, mitataan pituutta ja painoa, arvioidaan liikkumista ja muistia sekä otetaan biologisia näytteitä nuorilta.

Mutta takaisin autonomiaan.

“Petromiehisyyttä” ja “fossiilista väkivaltaa” käsittelevien artikkeleiden ohella kirjoitukset, joissa seksi- ja pornoteollisuutta kyseenalaistavat naiset leimataan SWERF:iksi (“seksityöläisten syrjäytymiseen pyrkivä radikaalifeministi”) ja “huorafobisiksi”, Autonomy painottaa vakavasti vähemmän työn tulevaisuutta kuin tulevaisuutta, jossa ei juurikaan tehdä työtä, eli työn uudelleenajattelua, lyhyempää työviikkoa, työn jälkeistä tulevaisuutta, sitä, miten jotkut radikaalit hahmot menneisyydestä ajattelivat, että työn tekeminen on perseestä, miten työ on luonnostaan riskialtista, koska se altistaa potentiaalisesti tappaville viruksille jne.

On melkein kuin he ennakoisivat kymmenien miljoonien työpaikkojen häviävän maailmanlaajuisesti, kun työnjako siirtyy ihmisiltä koneille ja algoritmeille.

Autonomyn neuvonantajiin kuuluu professori Helen Hestor, joka opettaa sukupuolta, teknologiaa ja kulttuuripolitiikkaa Länsi-Lontoon yliopistossa ja on perustajajäsen “ksenofeministisessä kollektiivissa” Laboria Cuboniks, transhumanistisessa/posthumanistisessa organisaatiossa, jonka tavoitteena on “tartuttaa monenlaisia aloja…”.

purkaa sukupuoli, tuhota “perhe” ja poistaa luonto epäsuhtaisten poliittisten kantojen takaajana”.

Hei, ainakin he ovat avoimia sen suhteen, eikö niin?

He ovat myös innokkaita:

investoida vieraantumiseen ja luonnottomuuteen, tarttua teknologiaan ja omaksua halu vieraaseen tulevaisuuteen”.

Eikö se olekin ihanan inspiroiva näkymä? Voit myös katsoa heidän syvästi levottomuutta herättävän 20-minuuttisen videonsa täältä. (Anteeksi; se vaatii kirjautumisen ennen katsomista.) Mutta älkää olko kovin huolissanne, Laboria Cuboniks ei halua päästä eroon luonnosta sinänsä, vaan ainoastaan luonnosta epäsuhtaisten poliittisten kantojen takaajana ja muuta sellaista.

Ihan oikeasti, luonto on niin epäkunnossa, kun tekee noin! Olen varma, että me kaikki tunnustamme viime vuosina saavutetun valtavan edistyksen sukupuolen purkamisessa, ja mitä tulee “perheestä” eroon pääsemiseen, niin kunhan Tiede on saanut täydellistettyä synteettiset ihmisalkionsa ja keinotekoisen kohdun teknologiansa ja poistanut kaikki eettiset epäluulot, vanhemmattomat laboratoriossa kasvatetut vauvat voidaan kasvattaa huostaan, ja heidän saavutettuaan aikuisuuden heille voidaan maksaa toimeentulon turvaavia (digitaalisia) rahansiirtoja!

Perheitä, työpaikkoja tai sukupuolta ei tarvita!

Tämä “sukupuolen poistava, anti-naturalistinen, teknomaterialistinen posthumanismin muoto” on jyrkässä ristiriidassa Autonomyn johtajan Will Strongen myyntipuheiden kanssa siitä, miten UBI “lievittää köyhyyttä ja lisää miljoonien ihmisten hyvinvointia” tai Manchesterin pormestarin Andy Burnhamin kanssa, joka sanoi, että “yleinen perustulo luo vankan perustan kaikille, jotta he voivat elää turvallista elämää ja lakata murehtimasta kaikesta”.

Itse asiassa se on melko koomista (surrealistisella sysimustalla komediatyylillä), ja useampien ihmisten on oltava tietoisia siitä, jotta voimme jakaa vitsin.

Stephanie Sherman on Autonomy-tutkimusosaaja ja apulaisjohtaja Antikytherassa, joka sijaitsee Berggruen-instituutissa Los Angelesissa ja jonka mielestä “ihmisen merkitys on pirstaloitumassa”.

Antikytheraa rahoittaa Asanan toinen perustaja (ja tykkää-painikkeen luoja) Justin Rosenstein, entinen Googlen ja Facebookin tuotejohtaja, voittoa tavoittelemattoman One Project -hankkeensa kautta.

One Project sanoo haluavansa luoda:

uusia sosiaalisia toimintajärjestelmiä, jotka hyödyntävät ja viljelevät ihmiskunnan viisautta, täyttävät demokratian lupauksen ja luovat oikeudenmukaisemman ja runsaamman tulevaisuuden”.

Laboria Cuboniksin perustaja Helen Hestor on Antikytheran yhteistyökumppani yhdessä monien muiden ihmisten kanssa, joilla on mielenkiintoisia erikoisaloja, kuten virtuaalitodellisuustekniikka “ihmiskunnan hyväksi” tai filosofisen kritiikin kirjoittaminen posthumanismin vallitsevista suuntauksista tai lasten viihdyttäminen lukkojen aikana heidän aiemmin tekemällään “opettavaisella” lisätyn todellisuuden sovelluksella.

Antikythera haluaa “suunnata planetaarisen laskennan uudelleen filosofisena, teknologisena ja geopoliittisena voimana”. Heidän tutkimuksensa keskittyy…

synteettinen älykkyys, synteettinen kokemus, tekokieli, konetunnistusteknologiat, strategisten skenaarioiden mallintaminen, ilmastomallinnus, digitaaliset kaksoset, solu- ja genomisimulaatiot sekä planetaarisen hallinnon näkymät.

…mikä kuulostaa täysin sopusoinnussa oikeudenmukaisen, ekologisen, ystävällisemmän ja runsaamman yhteiskunnan periaatteiden kanssa, joka on täynnä solidaarisuutta ja rakkautta kaikkia olentoja kohtaan, eikö vain?

Vähän samassa hengessä kuin Englannin keskuspankki lupaa meille, että sen suunnitelma ottaa käyttöön “digitaalinen punta” (joka tunnetaan myös nimellä Central Bank Digital Currency. Sano mielipiteesi täällä ennen kesäkuun lopun määräaikaa) ei ole pyrkimys poistaa käteistä rahaa käytöstä tai valvoa, mitä kansalaiset ostavat, ja UBI-järjestelmän suunnittelijat vakuuttavat meille nopeasti, että kuukausittainen rahasumma olisi ehdoton: oikeutetut saisivat rahaa muista tuloista riippumatta ja voisivat käyttää sen mihin tahansa haluamaansa.

Tämä sopimus vaikuttaa tavallaan suoraviivaiselta.

Osallistujat saavat 400 puntaa viikossa, ja Autonomy ja muut asianomaiset osapuolet saavat paljon arvokasta tietoa (epäilemättä upeista uusista oivalluksista siihen, miten riittävät tulot ovat hyödyksi, kun ei tarvitse tuntea itsensä ahdistuneeksi, masentuneeksi ja epätoivoiseksi siitä, että joutuu säännöstelemään lämmitystä ja lämmintä vettä talvella ja jättämään aterioita väliin lastensa ruokkimiseksi, ja paljon syvällisempään yksityiskohtaiseen tietoon).

Kun otetaan huomioon, että useimmat meistä luovuttavat henkilökohtaisia tietojamme 24/7 ilmaiseksi lähinnä älypuhelimen omistamisen kautta, tämä saattaa vaikuttaa hyvältä tarjoukselta. Kaikkia kokeilusta kerättyjä tietoja käytetään todisteena siitä, että UBI:n käyttöönotto on “näyttöön perustuvaa”, ja niitä käytetään hallituksen lobbaamiseen ja riskihyväntekeväisyysrahoittajien houkuttelemiseen.

Haistavatko muutkin vaikuttavuusinvestoinnit? Muistakaa, että sosiaalisten vaikutusten joukkovelkakirjalainat alkoivat Englannissa.

Kuten useimmat muutkin kohtaamamme kysymykset, myös UBI on monimutkainen aihe. On paljon pohdittavaa itse UBI:n käsitteestä ja siitä, kumoavatko pelottavien aivoriihien innokas hyväksyntä ajatukselle itse käsitteen mahdollisen pätevyyden.

Kuten viimeisestä sadasta sanasta luultavasti käy melko selvästi ilmi, en ole taloustieteilijä. Olen kirjailija. Minulla on jonkin verran kokemusta matalapalkkaisista töistä, ja olen ollut etuusjärjestelmän ja hoitojärjestelmän vastaanottajana.

Olen kokenut viikoittaisten ruokaostosten räjähdysmäisen kallistumisen ja talvet, jolloin kymppitonnin lisämaksut iskevät kaasumittariin kuin lumihiutaleet uuniin. Ja viimeisten kolmen ja puolen vuoden ajan aivoni ovat jatkuvasti, pakkomielteisesti ja lakkaamatta etsineet ideoita, ratkaisuja, ulospääsyä, kiertoteitä, selviytymistaktiikoita, suunnitelmia, tapoja yrittää pärjätä, hitto vieköön, keskellä kollektiivista traumaa, joka on aiheutunut sadistisesta mielettömyydestä, joka koetteli meitä keväällä 2020, kun samettihanskat riisuttiin.

Mutta missään vaiheessa tuona aikana en koskaan ajatellut, että “ooh, mitä minä tarvitsen, on tulla riippuvaiseksi oudon julkisen ja yksityisen sektorin hybridi-valtio-kansanoikeudellisen yksikön kädenojennuksista”.

Haluan tulla mahdollisimman riippumattomaksi valtiosta, ja se on jatkuva prosessi. Ottaisin mieluummin UBI:n kuin puolisynteettisen patogeenipistoksen. Huoli (tai siis yksi niistä) on se, että tulevaisuudessa voi tulla aika, jolloin tämä valinta otetaan meiltä pois.

Will Strongen luottavainen väite, jonka mukaan “yhteiskunta tulee tarvitsemaan jonkinlaista perustuloa”, koska se on “ratkaiseva osa toimeentulon turvaamista tulevaisuudessa”, ja Klaus Schwabin ja kumppaneiden “tarkat turvaverkot”, jotka pelastavat meidät “köyhyydeltä”, viittaavat siihen, että hekin näkevät tuon hetken tulevan.

Köyhyydessä elävistä ihmisistä, jotka ehkä joutuvat kokemaan erityisesti yleishyödyllisen etuuden hakemisen demoralisoivaa ja masentavaa kokemusta, ajatus suhteellisen anteliaasta, ei-mitoitetusta yleishyödyllisestä sosiaaliturvajärjestelmästä voi vaikuttaa päällisin puolin lähes inhimilliseltä, vaikka avokätisyys onkin niin epätyypillistä, että se herättää epäilyksiä.

Lupaus “ilmaisesta rahasta ilman ehtoja” tuskin voisi olla houkuttelevampi, erityisesti tällaisina aikoina. Houkuttelevat herkut voivat osoittautua ansan syötiksi. Se ei ehkä ole metallipiikki vatsan läpi -tyyppinen ansa, vaan sellainen, jossa saat syödä juustopalan.

Oletan, että jokaisen näkemys tästä asiasta riippuu pitkälti siitä, ottaako hän asiat nimellisarvoonsa vai katsooko hän hieman syvemmälle. Olemmeko halukkaita katsomaan pinnan alle?

Luotammeko niiden organisaatioiden motiiveihin, jotka haluavat luoda maapallon uudelleen planetaarisena tietokoneena, joka on täynnä satelliitteja, lennokkeja, antureita ja nanoteknologiaa, valvoa ja kontrolloida kaikkia luonnon osa-alueita aina genomitasolle asti, jotta “voidaan kerätä ja tuottaa valtavia tietokokonaisuuksia joka sekunti”, jotka syötetään “uudistuvaan talouteen” ja inhimillisen pääoman markkinapaikkoihin, ja vakuuttaa meille, että kaikki tämä johtuu siitä, että ne välittävät niin syvästi Äiti Maasta?

Luotammeko sellaisten organisaatioiden motiiveihin, joiden visio on tulevaisuus ilman perheitä, ilman työpaikkoja, ilman ihmisten lisääntymistä ja lopulta ilman ihmisiä?

Lähde: Technocracy.news