Pandemiaan varautuminen ja tie kansainväliseen fasismiin
Maailman terveysjärjestö WHO:n terveyden laaja määritelmä kattaa fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin. Se ilmaistiin sen vuoden 1946 perussäännössä yhdessä yhteisön osallistumisen ja kansallisen suvereniteetin käsitteiden kanssa, ja se heijasteli ymmärrystä maailmasta, joka oli nousemassa vuosisatoja kestäneestä kolonialistisesta sorrosta ja kansanterveysalan häpeällisestä fasismin tukemisesta. Terveyspolitiikka olisi ihmiskeskeistä ja tiiviisti sidoksissa ihmisoikeuksiin ja itsemääräämisoikeuteen.
COVID-19:n vastaus on osoittanut, miten nämä ihanteet on kumottu. Vuosikymmeniä jatkunut rahoituksen lisääminen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien puitteissa on heikentänyt maailmanlaajuisen kansanterveyden perustaa. COVID-19:n vastatoimissa, jotka oli tarkoitettu virukselle, joka kohdistui valtaosin vanhuksiin, jätettiin huomiotta epidemioiden hallinnan ja ihmisoikeuksien normit ja otettiin käyttöön tukahduttamisen, sensuurin ja pakottamisen järjestelmä, joka muistutti aiemmin tuomittuja valtajärjestelmiä ja hallintoa.
Tarkastelematta kustannuksia kansanterveysala kehittää parhaillaan kansainvälisiä välineitä ja prosesseja, joilla nämä tuhoisat käytännöt vakiinnutetaan kansainväliseen lainsäädäntöön. Kansanterveyttä, joka esitetään terveyshätätilanteiden sarjana, käytetään jälleen kerran helpottamaan fasistista lähestymistapaa yhteiskunnan hallintaan.
Hyötyjiä ovat yritykset ja sijoittajat, joita COVID-19-vastaus palveli hyvin. Ihmisoikeudet ja yksilönvapaus, kuten aiemmissa fasistisissa järjestelmissä, häviävät. Kansanterveysalan on pikaisesti havahduttava muuttuvaan maailmaan, jossa se toimii, jos se aikoo osallistua kansanterveyden pelastamiseen sen sijaan, että se myötävaikuttaisi sen heikkenemiseen.
Lähde: Brownstone Institute
Rumblessa on myös videoversio: