WEF vaatii valtuuksia säännellä julkisen verkkoviestinnän ilmaisuja

Maailmantalouden foorumi (WEF) vaatii, että hallituksen virastot ja teknologiayritykset ympäri maailmaa antavat tämän valitsemattoman globalistijärjestön voiman valvoa julkista verkkopuhetta.

WEF haluaa säännellä puhetta määrittelemällä, mikä kieli tulisi sensuroida, kirjoittaa Frank Bergman.

Klaus Schwab ja hänen liittolaisensa haluavat määrätä sääntelijöille, sosiaalisen median yrityksille ja muille teknologiayrityksille määritelmänsä siitä, mikä on “vihapuhetta”, “väärää tietoa” tai “disinformaatiota”.

Mielenkiintoista on, että WEF ei mainitse puuttumista puheeseen, joka voisi liittyä vakaviin rikoksiin, kuten terrorismiin tai lapsen hyväksikäyttöön, eikä järjestö mainitse väärän tiedon torjuntaa.

Ilmeisesti WEF on enemmän huolissaan poliittisten ilmaisujen tai tiedon torjumisesta, joka voisi vaarantaa sen agendan.

Vaateet tulevat, kun WEF jatkaa suuremman kontrollin vaatimista verkkotiedon virtauksesta.

Sveitsissä toimiva ryhmä on toistuvasti vaatinut, että hyväksymätöntä puhetta tulisi hallita tekoälyn (AI) tai verkkosensuurin avulla.

Schwab ja globalistiset eliittiliittolaiset ovat toistuvasti ilmaisseet kiinnostuksensa puheen hallintaan ja siten viralliseen narratiiviin verkossa.

Kun on kyse verkkosensuurin perustelemisesta, suuret teknologiayritykset usein käyttävät epämääräisiä termejä perustellakseen sisällön poistamisen ja sensuroinnin, kuvaillen “loukkaavaa” tietoa “vääränä tietona” tai “vihapuheena”.

He eivät kuitenkaan koskaan selitä, kuka tekee tällaisia päätöksiä ja minkä valtuuden perusteella.

Sensuroidakseen niin kutsuttua “väärää tietoa”, sosiaalisen median yritykset, kuten Facebook, käyttävät “faktantarkastajia”, jotka ovat yleensä epäonnistuneita vasemmistolaisia toimittajia, jotka yrittävät mustamaalata menestyneempiä toimittajia, jotka raportoivat aiheista, jotka ovat ristiriidassa heidän omien heikkojen poliittisten näkemystensä kanssa.

Määritelmien löyhyyden vuoksi “faktantarkastajat” voivat sensuroida tietoa, joka kuuluu “disinformaation” tai “väärän tiedon” kategorioihin, ilman että heidän tarvitsee todistaa sen olevan väärää.

Tämän epäselvyyden vuoksi monet ihmiset epäilevät, että nämä sivustot välttävät selityksiä, koska selitettävää ei ole.

Sensuuripäätökset ovat mielivaltaisia, ja kasvottomat moderaattorit voivat hiljentää jonkun, käyttivätkö he ensimmäisen lisäyksen oikeuksiaan tai eivät.

Nämä taktiikat on selvästi suunniteltu palvelemaan politiikkaa tai hallitsemaan narratiivia pikemminkin kuin torjumaan pelättyä “väärää tietoa”.

Kun ihmiset näkevät todellisen tiedon ja vapaan puheen hiljenevän, yleisö ei enää luota näihin pyrkimyksiin muka “torjua” väärää tietoa.

Torjuakseen epäonnistunutta sensuuriagendaa WEF perusti niin kutsutun Global Coalition for Digital Safety (GCDS).

GCDS on laatinut asiakirjan nimeltä “Verkko-vahingon typologia”.

GCDS:n väitetty tarkoitus on määritellä kuusi “haitallisen sisällön” kategoriaa, jotka tulisi sensuroida.

WEF haluaa, että GCDS:n määritelmät otetaan käyttöön edistämään “rajat ylittävää, monivirastollista toimintaa”.

Asiakirjassa WEF/GCDS ylistää valitsemattomien johtajien ponnisteluja Euroopan unionissa ilmaisunvapauden rajoittamiseksi.

Ja samalla kun tunnustetaan Euroopan unionin digitaalisten palvelujen laki (DSA), WEF-koalitio haluaa ottaa valtuudet tarjota “yhteinen peruskieli” globalisoituneella tasolla.

WEF toteaa, että DSA:lla on rajoitettu soveltamisala, koska toisin kuin “Verkko-vahingon typologia”, EU-laki ei ole globaali.

Kuitenkin Agustina Callegari, Koalition projektijohtaja, väittää, että tämän vallan siirtäminen valitsemattomalle WEF:lle on yleisen edun mukaista.

Callegari väittää, että WEF:n sensuuriyritykset olisivat tasapainossa “oikeudellisten, eettisten, sosiaalisten, teknologisten ja politiikan näkökohtien” suhteen.

Hän myös väittää, että verkossa tapahtuva ilmaisu kontrolloitaisiin tavalla, joka on “juurtunut kansainvälisiin ihmisoikeuskehyksiin”.

WEF:n verkkosivusto myös luettelee kuusi

yksittäistä määritelmää, jotka WEF haluaa tarkistaa.

Kategoriat ovat:

• “Uhat yksilöiden ja yhteisöjen turvallisuudelle”
• “Vahinko terveydelle ja hyvinvoinnille”
• “Vihapuhe ja syrjintä”
• “Yksityisyyden loukkaus”
• “Arvokkuuden loukkaus”
• “Petos ja manipulointi” – “disinformaatio” ja “väärä tieto”