Syyt, miksi ‘Net Zero’ ei ehkä ole paras idea ympäristön kannalta

Maailmanlaajuinen pyrkimys nollapäästöihin on yritys hillitä ilmastonmuutosta vähentämällä kasvihuonekaasupäästöt minimiin ja kompensoimalla samalla jäljelle jäävät päästöt kompensoimalla niitä esimerkiksi istuttamalla puita tai investoimalla uusiutuvaan energiaan. Näin pyritään saavuttamaan nollapäästöt. Ensi silmäyksellä se voisi vaikuttaa taktiikalta, joka olisi hyödyksi sekä ihmisyhteiskunnalle että luonnolle. Tähän strategiaan liittyy kuitenkin useita osatekijöitä, jotka voivat aiheuttaa vahinkoa luonnonympäristölle. Tässä artikkelissa tarkastelemme joitakin mahdollisia syitä siihen, miksi nollapäästöihin perustuva lähestymistapa ei ehkä olekaan niin ympäristöystävällinen kuin miltä se ensin näyttää.

Riippuvuus hiilidioksidipäästöjen kompensoinnista eikä päästöjen vähentämisestä.

Hiilidioksidipäästöjen kompensointi on kuin kaksiteräinen miekka.

Yksi “nettonollakäsitteen” ensisijaisista ongelmista on sen riippuvuus kompensointitoimenpiteistä, joiden tarkoituksena on korvata yhden toiminnan aiheuttamat hiilidioksidipäästöt harjoittamalla toista toimintaa, joka joko poistaa tai vähentää hiilidioksidipäästöjä. Kompensaatio toteutetaan tyypillisesti puiden istutushankkeina, mutta tämän lähestymistavan ongelmana on, että puiden kehittyminen ja muuttuminen tehokkaaksi hiilinieluksi voi viedä vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Tuona aikana ilmakehään lisätään jatkuvasti lisää ilmaston lämpenemistä aiheuttavia kaasuja.

Nykyisen järjestyksen säilyttäminen

Kompensaation korostaminen mahdollistaa sen, että yritykset ja valtiot voivat edelleen vapauttaa suuria määriä hiilidioksidia ja samalla pitää yllä vaikutelmaa siitä, että ne ovat sitoutuneet ilmastotavoitteiden saavuttamiseen. Tämä strategia mahdollistaa pohjimmiltaan fossiilisten polttoaineiden käytön ja metsien raivaamisen kaltaisten toimintojen jatkamisen, jotka molemmat aiheuttavat lisää vahinkoa luonnolle ja ekosysteemeille.

Kompensoivan toiminnan käsitteen virheellisyys

On mahdollista, että kompensointi antaa ihmisille ja yrityksille sen virheellisen käsityksen, että he voivat “ostaa itsensä vapaaksi” ympäristövelvoitteistaan ostamalla kompensaatioita. Tämä saattaa estää yksilöitä tekemästä merkittävämpiä muutoksia käyttäytymiseensä, kuten vähentämästä jätteiden määrää tai siirtymästä ympäristöystävällisempiin energialähteisiin.

Ekosysteemien vahingoittuminen paikallisella tasolla

Jos kompensaatiohankkeita, erityisesti metsänistutushankkeita, ei hoideta asianmukaisesti, ne voivat järkyttää ympäröivää ympäristöä. Esimerkiksi monokulttuurien istuttaminen tai sellaisten lajien istuttaminen, jotka eivät ole paikallisia, saattaa vähentää alueen biologista monimuotoisuutta, millä voi olla kielteisiä vaikutuksia ympäristöön pitkällä aikavälillä.

Kompensointi kansainvälisellä tasolla ja ympäristön oikeudenmukaisuus

Kompensointi voi joskus pahentaa ympäristöoikeudenmukaisuuteen liittyviä ongelmia paljonkin, olosuhteista riippuen. Köyhien maiden kompensaatiohankkeita voivat rahoittaa rikkaat maat, mikä voi johtaa yhteisöjen siirtymiseen pois kotiseudultaan tai muunlaisiin sosiaalisiin haittoihin.

Luottamus uusiin teknologioihin ja testaamattomiin menettelyihin

Teknisen optimismin ja todellisuuden välinen ero

Nettonollastrategia perustuu usein oletukseen, että kehittyvillä teknologioilla on tärkeä rooli päästöjen vähentämisessä. Vaikka hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin (CCS) kaltaiset teknologiset edistysaskeleet ovat lupaavia, ne eivät ole vielä täysin kehittyneitä. Se, että luotetaan testaamattomaan teknologiaan varmana ratkaisuna, on vaarallista ja voi estää ripeää toimintaa.

Kannattavuus taloudellisesta näkökulmasta

CCS:n kaltaisten teknologioiden ei ole osoitettu toimivan mittakaavassa, ja lisäksi ne ovat melko kalliita. On olemassa huoli siitä, että veronmaksajat, joista monet joutuvat jo nyt kärsimään ilmastonmuutoksen taloudellisista seurauksista, voivat joutua kantamaan näiden teknologioiden taloudellisen taakan.

Paljon energiaa kuluttavat menetelmät

Jotkin teknologiat, joita on ehdotettu “nettonollapäästöjen” saavuttamiseksi, vaativat itse huomattavia määriä energiaa. Esimerkiksi laajamittaiset hiilidioksidin talteenottojärjestelmät vaativat tyypillisesti huomattavan määrän energiaa, joka on ehkä hankittava uusiutumattomista luonnonvaroista. Tämä tekee osan näiden järjestelmien eduista mitättömiksi.

Luonnollisen maa-alueen hyödyntäminen verrattuna teknologisiin laitoksiin

Teknologisia ratkaisuja toteutettaessa on usein tarpeen tehdä maankäyttöön muutoksia, joista osa voi olla haitallisia luonnonympäristölle. Esimerkiksi laajamittaisten aurinko- tai tuulivoimaloiden rakentamisella voi olla kielteisiä vaikutuksia paikalliseen ekologiaan karkottamalla villieläimiä ja vähentämällä luonnon monimuotoisuutta.

Teknologisen romahduksen vaara

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä se, että luotetaan teknisiin ratkaisuihin, tuo mukanaan epäonnistumisen tai ennakoimattomien seurausten mahdollisuuden. Esimerkkejä geoteknisistä hankkeista ovat hankkeet, joilla pyritään ohjaamaan auringonvaloa pois planeetalta, millä voi olla odottamattomia ja mahdollisesti katastrofaalisia vaikutuksia sekä säämalleihin että ekosysteemeihin.

Loppuhuomautukset

Nollanollapäästöjen” saavuttaminen on kannatettava ajatus, mutta tie sinne on monimutkainen ja täynnä mahdollisia ansoja, jotka voivat lopulta aiheuttaa enemmän haittaa ympäristölle kuin hyötyä. Voi olla haitallista luottaa liikaa kompensointiin ja uuteen teknologiaan, jos päästöjä ei vähennetä merkittävästi ja käyttäytymistä ei muuteta. On tärkeää, että siirryttäessä kohti kestävämpää tulevaisuutta tutkimme perusteellisesti ja arvioimme usein uudelleen käyttämiämme prosesseja ja varmistamme, että nämä menettelyt eivät tahattomasti vahingoita ympäristöä, jonka säilyttämiseksi työskentelemme.