Miksi kaikki ovat huolissaan WHO:sta?

Viimeisten kahden vuoden aikana olet luultavasti kuullut WHO:n vallankaappausyrityksestä. Tässä on kaikki, mitä sinun tulee tietää ymmärtääksesi tämän päivän tilan:

Yleiskatsaus:

• Massiivisen ja kalliin maailmanlaajuisen bioturvajärjestelmän rakentaminen on käynnissä, väitetysti parantamaan valmistautumistamme tuleviin pandemioihin tai biologiseen terrorismiin. Tämän asialistan tueksi WHO:n kautta valmistellaan kahta asiakirjaa: laajaa joukko muutoksia olemassa oleviin kansainvälisiin terveyssäännöksiin (2005) (IHR) ja ehdotettu, täysin uusi pandemiasopimus.
•  Maailmanpankki ja WHO ovat perustaneet pandemian rahaston eli  rahoituksen välittäjärahaston maailmanlaajuisen valmiuden auttamiseksi.
• Uudelle sopimukselle on käytetty useita nimiä, kun uusia luonnoksia tuotetaan, kuten: Pandemiasopimus, WHO CA+, Bureau Text, Pandemic Accord ja Pandemic Agreement.
• Neuvottelut näistä asiakirjoista käydään salassa. Viimeisin saatavilla oleva  IHR-muutosluonnos on 6.2.2023.
• Uusin  pandemiasopimusluonnos on 30.10.2023.
• Sekä muutokset että sopimus on määräajassa, ja niitä on harkittava hyväksymistä varten 77. vuosittaisessa Maailman terveyskokouksen kokouksessa toukokuussa 2024.
• WHO:n päälakimies Steven Solomon on  ilmoittanut  laatineensa laillisen viikunanlehden välttääkseen muutosluonnoksen julkistamisen tammikuuhun 2024 mennessä, kuten WHO:n perustuslaki edellyttää.

• Sopimus edellyttää kahden kolmasosan äänten enemmistöä Maailman terveyskokouksen 194 jäsenvaltiosta, ja se sitoo vain valtioita, jotka ovat ratifioineet tai hyväksyneet sen (WHO:n perustuslain 19 ja 20 artikla). Se voitaisiin kuitenkin saattaa voimaan Yhdysvalloissa yksinkertaisella allekirjoituksella ilman senaatin ratifiointia. [Katso CRS-raportti, ” USA ehdotukset kansainvälisten terveyssäännösten muuttamiseksi .”]
• Kansainväliset terveyssäännöt ja niihin tehdyt muutokset hyväksytään yksinkertaisella enemmistöllä, ja niistä tulee  kaikkia  WHO:n jäsenvaltioita sitovia, ellei jokin valtio ole hylännyt niitä tai tehnyt niihin varaumia ennalta määrätyissä määräajoissa (WHO:n perustuslain 21 ja 22 artikla; sääntö 72, menettelysäännöt). Maailman terveyskokous).
• Viime vuonna IHR:n viiteen artiklaan tehdyt muutokset kuitenkin käsiteltiin läpinäkymättömissä valiokuntien kokouksissa 75. vuosikokouksen aikana ja hyväksyttiin sitten yksimielisesti ilman virallista äänestystä. Tämä prosessi vaikeuttaa yksittäisten diplomaattien syyttämistä heidän äänistään.
• Nykyinen IHR-muutosluonnos antaisi WHO:n pääjohtajalle tai alueellisille johtajille mahdollisuuden julistaa kansainvälisen kansanterveydellisen hätätilanteen (PHEIC) tai sellaisen mahdollisen ilman, että se täytä mitään erityisiä kriteerejä (12 artikla). WHO otti sitten vastuulleen PHEIC:n hallinnoinnin ja antaa sitovia direktiivejä asianomaisille valtioille.
  • PHEICS ja mahdolliset PHEIC-kohdat voidaan ilmoittaa ilman asianomaisen valtion tai asianomaisten valtioiden suostumusta.
  • WHO:n valitsemattomat virkamiehet (pääjohtaja, aluejohtajat, tekninen henkilökunta) voivat sanella toimenpiteitä, kuten karanteenit, testaus- ja rokotusvaatimukset, sulkemiset, rajojen sulkemiset jne.
• WHO:n virkamiehet eivät olisi vastuussa päätöksistään ja heillä olisi diplomaattinen koskemattomuus.

Mitä erityisiä ongelmia WHO:n ehdottamissa muutoksissa on?

• Ehdotettujen IHR-muutosten artikla 3  poistaa  ihmisoikeuksien suojan:
  • Kansainvälisestä ihmisoikeussäännöstä on otettu huomioon ihmisoikeuksien keskeinen tae kansanterveyden perustana:  “Näiden määräysten täytäntöönpanossa kunnioitetaan  täysin ihmisten ihmisarvoa, ihmisoikeuksia ja perusvapauksia …”
  • Tämä on korvattu seuraavalla juridisesti merkityksettömällä lauseella:  “perustuu tasapuolisuuden, osallisuuden, johdonmukaisuuden periaatteisiin…” 
• IHR:n ehdotetussa artiklassa 43.4 todetaan, että WHO voisi kieltää tiettyjen lääkkeiden tai muiden toimenpiteiden käytön pandemian aikana, koska sen “suositukset” olisivat sitovia:
  • “WHO antaa asianomaiselle sopimusvaltiolle suosituksia terveyteen liittyvien lisätoimenpiteiden soveltamisen muuttamiseksi tai peruuttamiseksi, jos se katsoo, että toimenpiteet ovat suhteettomia tai liiallisia. Pääjohtaja kutsuu koolle hätäkomitean tämän kohdan tarkoituksia varten.”
• Ehdotetuissa IHR-muutoksissa valtioiden velvoitteisiin kuuluisivat:
• Mikro-organismien ja ihmisten laajan biologisen valvonnan suorittaminen (5 artikla);
• Valtavirran ja sosiaalisen median seuranta ja “väärän ja epäluotettavan tiedon” sensurointi WHO:n määrittelemistä kansanterveysuhkista (44 artiklan 1 kohdan h alakohta (uusi));
• Lääketarvikkeiden ottaminen yhdestä valtiosta muiden valtioiden käyttöön WHO:n määrittelemällä tavalla (uusi artikla 13A);
• Immateriaaliomaisuudesta luopuminen muiden valtioiden tai kolmansien osapuolten käyttöön (uusi 13A artikla);
• Geneettisten sekvenssitietojen siirtäminen “pandemioita ja epidemioita tai muita vaarallisia tilanteita aiheuttavia taudinaiheuttajia varten” muille valtioille tai kolmansille osapuolille tähän liittyvistä riskeistä huolimatta (44 artiklan 1 kohdan f alakohta (uusi)).

Mitä ongelmia ehdotetussa pandemiasopimuksessa on?

Kaikki tähän mennessä valmistetut pandemiasopimusluonnokset (sekä ehdotetut IHR:n muutokset) perustuvat joukkoon vääriä olettamuksia. Näitä ovat seuraavat:

• WHO:n perustuslaissa sanotaan, että ” WHO on kansainvälistä terveystyötä ohjaava ja koordinoiva viranomainen. Äskettäin perustellakseen maailmanlaajuiseksi terveysjohtajaksi tulemista WHO jätti vilpittömästi viimeisen sanan – ja alkoi väittää, että se  on jo  ”kansainvälistä terveyttä ohjaava ja koordinoiva viranomainen”  . Mutta ei ole eikä ole koskaan ollutkaan.  WHO on aina ollut neuvoa-antava elin, joka on vastannut jäsenvaltioiden avunpyyntöihin. Se ei ole koskaan aiemmin ollut johtava tai hallintoelin, jolla on valtuudet hallita jäsenvaltioita. Tässä on sen perustuslain asiaankuuluva osa sivulla 2:

• WHO väittää, että “tautien kansainvälinen leviäminen vaatii laajinta kansainvälistä yhteistyötä”,  jossa ei oteta huomioon tosiasiaa, että kansainvälinen leviäminen voi olla melko rajallista ja paikallisten tai kansallisten viranomaisten hallittavissa. jättää huomioimatta, että sopivimmat vastaukset määräytyvät erityisolosuhteiden eikä WHO:n algoritmin mukaan; ja jättää huomiotta sen, että WHO:lla on rajoitettua tartuntatautien liittyvää asiantuntemusta suuriin kansallisvaltioihin verrattuna.
• WHO väittää, että kansakunnat voivat säilyttää kansallisen suvereniteettinsa kykynsä antaa ja panna täytäntöön terveyslakeja, samalla kun ne ovat sidottu ja vastuussa noudattaa WHO:n terveyttä koskevia direktiivejä. Tämä on ristiriitaista ja sen tarkoituksena on hämmentää: jos WHO voi määrätä kansanterveyspäätöksensä jäsenvaltioille, se, ei valtiot, hallitsee terveyttä.
• Valtavia kustannuksia ja COVIDin kärsimystä syytetään valmistautumattomuudesta. Yhdysvallat käytti kuitenkin noin 10 miljardia dollaria vuodessa pandemiavalmiuksiin  ennen  pandemiaa. Silti meillä oli vähän maskeja, hanskoja, takkeja, huumeita jne. pandemian iski. Miksi odotamme WHO:n keskusviranomaisen, joka luottaa 85 prosentin rahoituksestaan ​​omiin etuihinsa, toimivan paremmin?

• Väite on, että tasapuolisuuden puute johti siihen, että lääkkeitä, rokotteita ja henkilökohtaisia ​​suojavarusteita ei jaettu – unohdettiin tosiasia, että yhdelläkään maalla ei ollut riittävästi henkilönsuojaimia tai testejä pandemian alkuvaiheessa ja että maat eivät saaneet geneerisiä lääkkeitä. väestöstä, jotka aiheuttivat merkittävää hoitopulaa. Lisäksi nyt, kun tiedämme, että COVID-rokotteet aiheuttavat negatiivisen tehon useita kuukausia rokotuksen jälkeen (jolloin vastaanottajat ovat alttiimpia COVID-rokotteiden kehittymiselle), on ilmeistä, että maat, jotka olivat viimeksi jonossa COVID-rokotteita vastaan ​​ja joiden väestö on enimmäkseen rokottamaton, ovat pärjänneet paremmin. enemmän kuin ne, jotka saivat rokotteita väestölleen. Niin sanottu pääoman puute oli heille sattumaa!
• Väite on, että pandemiat syntyvät poikkeuksetta eläimen ja ihmisen rajapinnassa ja että ne ovat luonnollista alkuperää. Kumpikaan ei päde COVID- tai apinarokkoon, kaksi viimeistä julistettua kansainvälistä huolta aiheuttavaa kansanterveyshätätapausta, jotka tulivat laboratorioista.
• Väite on, että epämääräisesti määritelty “One Health -lähestymistapa” voi estää tai havaita pandemiat ja parantaa niitä. Silti on edelleen epäselvää, mikä tämä strategia on, eikä ole todisteita väitteelle, että One Health tarjoaa mitään kansanterveydellisiä etuja.
• Väite on, että “mahdollisten pandemiapatogeenien” talteenoton ja tutkimuksen lisääminen onnistuu turvallisesti ja tuottaa hyödyllisiä pandemiatuotteita, jos kumpikaan ei pidä paikkaansa. CDC:n  Select Agent -ohjelma  vastaanottaa vuosittain 200 raporttia mahdollisten pandemiapatogeenien onnettomuuksista, menetyksistä tai varkauksista Yhdysvaltojen korkean suojan laboratorioista: 4 raporttia (ja 4 mahdollista pandemiaa) viikossa! Ja tämä on vain USA:ssa.
• Sopimusluonnoksissa ja muutoksissa oletetaan, että lääkevalmistajat suostuvat luopumaan tietyistä immateriaalioikeuksista.  Itse asiassa kehitysmaat tai lääkevalmistajat eivät ole tyytyväisiä äskettäiseen henkistä omaisuutta koskevaan sopimusehdotukseen.
• Väite on, että YK hyväksyi julistuksen pandemiavalmiudesta, joka tukee WHO:n suunnitelmaa 20. syyskuuta 2023. Itse asiassa 11 maata hylkäsi julistusmenettelyn ja sen allekirjoitti vain YK:n yleiskokouksen presidentti, joka edusti itseään eikä YK:n kenraalia. Kokoonpano.
• Väite on, että WHO:lla on laillinen oikeus vaatia kansakuntia sensuroimaan “infodemiaa” ja sallia vain WHO:n kansanterveyskertomusten jakamisen, mutta tämä rikkoo ensimmäisen lisäyksen sananvapautta.
• Väite on, että terveydenhuollon “turva” (vakuutus) tarjoaa automaattisesti maailman kansalaisille pääsyn laajaan terveydenhuoltoon, kun taas ensisijainen syy terveydenhuollon puutteeseen on ammatinharjoittajien ja palveluiden puute, ei “turvan” puute. ”

Tässä on joitain konkreettisia esimerkkejä siitä, mikä sopimuksessa on vialla:

3 artiklan 2 kohta. Suvereniteetti

“Valtioilla on Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan ja kansainvälisen oikeuden yleisten periaatteiden mukaisesti suvereeni oikeus säätää lainsäädäntöä ja panna lainsäädäntöä täytäntöön terveyspolitiikkansa mukaisesti.”

Tällä kielellä ei käsitellä kysymystä siitä, että WHO ottaa terveysasioissa suvereniteetin valtioihin tämän sopimuksen kautta. Se on vilpillinen yritys saada itsemääräämisoikeus ja väittää toisin.

Artikla 3, #3. Oma pääoma

“Tasapuolisuus sisältää  esteettömän , oikeudenmukaisen, tasapuolisen ja oikea-aikaisen  pääsyn turvallisiin, tehokkaisiin, laadukkaisiin ja kohtuuhintaisiin pandemiaan liittyviin tuotteisiin ja palveluihin, tietoon , pandemiaan liittyviin teknologioihin ja sosiaaliseen suojeluun.”

Kuitenkin 9 artiklan 2 kohdan d alakohdassa todetaan, että osapuolten on edistettävä “infodemic-hallintaa”, ja infodemic määritellään 1 artiklan c kohdassa vääriksi tai harhaanjohtaviksi tiedoiksi. Artikla 18, #1 ohjeistaa osapuolia “taistelemaan väärää, harhaanjohtavaa, väärää tai disinformaatiota…” Aiemmissa luonnoksissa WHO täsmensi, että vain WHO:n kansanterveyskertomuksen sallitaan levitä.

4 artiklan 3 kohta. Pandemian ehkäisy ja kansanterveyden seuranta

”Osapuolet tekevät yhteistyötä WHO:n sihteeristön tuella kansanterveyslaboratorio- ja diagnostisten valmiuksien vahvistamiseksi ja ylläpitämiseksi, erityisesti mitä tulee kykyyn suorittaa geneettistä sekvensointia, datatieteitä havaittujen patogeenien riskin arvioimiseksi ja taudinaiheuttajia sisältävien näytteiden turvalliseen käsittelyä. ja siihen liittyvien digitaalisten työkalujen käyttö.”

Vaikka tästä osiosta on jätetty pois kannustava Gain-of-Function -laboratoriotutkimus (joka sisältyi aiempaan Bureau-luonnokseen), se ohjaa valtioita suorittamaan löytämiensä pandemiapatogeenien (eli biologisten sodankäynnin tekijöiden) geneettisen sekvensoinnin ja käsittelemään niitä turvallisesti. vaatii korkean suojauksen (BSL3/4) laboratorioita. Artiklassa 4 on myös tarve  “kehittää, vahvistaa ja ylläpitää valmiuksia (i) havaita, tunnistaa ja karakterisoida merkittäviä riskejä aiheuttavia taudinaiheuttajia…”, mikä osoittaa, että kansakuntien on suoritettava valvontaa tällaisten patogeenien etsimiseksi ja tutkimiseksi . 

6 artiklan 4 kohta. Valmius, valmius ja sietokyky

“Osapuolet perustavat tarvittaessa olemassa oleviin järjestelyihin perustuen genomiikka-, riskinarviointi- ja laboratorioverkostot pandemiapotentiaalia sisältävien uusien patogeenien seurannan ja jakamisen suorittamiseksi 12 artiklassa vahvistettujen ehtojen ja sääntöjen   mukaisesti.  ” Artiklan 1 (h) määritelmän mukaan  “pandemiapotentiaalilla aiheuttava taudinaiheuttaja” tarkoittaa mitä tahansa taudinaiheuttajaa, jonka on tunnistettu tarttuvan ihmisiin ja joka on mahdollisesti erittäin tarttuva ja joka voi levitä laajalle, hallitsemattomasti ihmispopulaatioissa ja erittäin virulentti, minkä vuoksi se todennäköisesti aiheuttaa merkittävää sairastuvuutta. ja/tai ihmisten kuolleisuus.”

Miksi WHO vaatii kansoja etsimään mahdollisia pandemiapatogeenejä (eli biologisia sodankäynnin aineita) ja toimittamaan sekä biologisia näytteitä että patogeenien geneettisiä sekvenssejä WHO:lle, jossa ne jaetaan lääkeyhtiöiden, tutkimuskeskusten ja akateemisten laitosten kanssa, kuten kuin mahdollista muutkin? Heidän on myös jaettava geneettiset sekvenssit verkossa, josta hakkerit voivat saada sekvenssit ja tuottaa biologisia sodankäynnin aineita. Tämä toiminta on kuitenkin kielletty  turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1540 .

8 artiklan 3 kohta. Valmiuden seuranta ja toiminnalliset tarkastukset

Kuitenkin neljää erilaista valvontajärjestelmää (“työkaluja” – katso alla oleva kuva) on käytetty arvioimaan kansojen valmiutta pandemioihin, eivätkä kaikki neljä ole pystyneet ennustamaan, kuinka hyvin ne pärjäisivät COVIDin ilmaantuessa. Arviointityökalujemme epäonnistumisia ei tunnusteta eikä keskustelua siitä, onko olemassa hyödyllisiä arviointityökaluja . Ja tämä herättää kysymyksen, miksi, jos keinomme arvioida pandemioiden torjuntaa epäonnistuvat, uskommeko, että vastaavat toimet todennäköisesti onnistuvat tulevaisuudessa?

10 artiklan 1 kohdan d alakohta. Kestävä tuotanto

“Osapuolet kannustavat yksiköitä, mukaan lukien niiden lainkäyttövaltaan kuuluvat valmistajat, erityisesti ne, jotka saavat merkittävää julkista rahoitusta, myöntämään, voimassa olevien lisenssirajoitusten mukaisesti, molemminpuolisesti sovituin ehdoin ei-yksinomaisia ​​rojaltivapaita lisenssejä kaikille valmistajille, erityisesti kehitysmaita käyttämään immateriaalioikeuksiaan ja muita suojattuja aineita, tuotteita, teknologiaa, taitotietoa, tietoa ja osaamista, jota käytetään pandemiaan liittyvässä tuotekehityksessä ja -tuotannossa, erityisesti pandemiaa edeltävässä ja pandemiadiagnostiikassa, rokotteissa ja terapioissa käytettäväksi sovituissa kehitysmaissa.”

Tämä ja siihen liittyvät kohdat ovat luultavasti se, mikä saa lääkealan organisaation niin järkyttymään nykyisestä sopimusluonnoksesta.

Artikla 12, #4 (a) i (2) Käyttöoikeus ja hyötyjen jakaminen

“Lähetä tällaisen WHO PABS (Pathogen Access and Benefits System) -aineiston geneettinen sekvenssi yhteen tai useampaan valitsemaansa julkisesti käytettävään tietokantaan edellyttäen, että tietokanta on ottanut käyttöön asianmukaiset järjestelyt WHO PABS -materiaalin suhteen.”

Sopimus edellyttää patogeenien jakamista ja tarvetta tunnistaa ja ladata niiden geneettiset sekvenssit verkkoon, jossa ne ovat saatavilla. Tätä voitaisiin kutsua myös biologisten aseiden leviämiseksi, jota pidetään yleisesti rikoksena. Yhdysvalloissa “Select Agents” tarkoittaa niitä, joilla on pandemiapotentiaali, ja  CDC ja USDA hallinnoivat Select Agent -ohjelmaa . Turvallisuussyistä CDC:n on annettava lupa tiettyjen agenttien siirtoon. Silti valikoitujen agenttien säännöt jätetään huomiotta tässä WHO:n sopimuksessa, joka edellyttää sellaisten tekijöiden siirtoa, jotka voivat aiheuttaa maailmanlaajuisen pandemian. Ja näennäisenä pyrkimyksenä luopua olemassa olevista säännöistä, luonnoksen 12 artiklan 8 kohta mainitaan .

”Sopimuspuolet varmistavat, että tällainen järjestelmä on biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen ja siihen liitetyn Nagoyan pöytäkirjan tavoitteiden mukainen, tukee niitä eikä ole niiden vastainen. WHO PABS -järjestelmä tarjoaa varmuutta ja oikeudellista selkeyttä WHO PABS -materiaalien toimittajille ja käyttäjille.

13 artiklan 3 kohdan e alakohta. Global Supply Chain and Logistics (SCL)

“WHO SCL -verkoston ehtoihin kuuluu: helpottaa pandemiaan liittyvien tuotteiden ennakkoostositoumusten ja hankintasopimusten neuvottelemista ja sopimista.”

14 artikla. Sääntelyn vahvistaminen

Kansakuntien on yhdenmukaistettava sääntelyvaatimuksiaan, vauhditettava hyväksyntöjä ja valtuutuksia ja varmistettava, että hätätilanteita koskevien hyväksyntöjen tukemiseksi on olemassa oikeudelliset puitteet. Tämä kannustaa kilpailemaan lääkkeiden ja rokotteiden hyväksymisstandardien pohjalta erityisesti hätätilanteissa.

Lähde:

Why is Everyone Concerned About the WHO? - Activist Post

The build-out of a massive and expensive global biosecurity system is underway…