Neljä tutkimusta osoittavat kasvavaa tai jatkuvaa Etelämantereen jäätä
Kulttimaiset ilmastohysteerit jatkavat myytin levittämistä napajäätiköiden sulamisesta, mutta neljä uutta Etelämantereen tutkimusta osoittavat päinvastaista. Kaikista ilmastofanaatiikkojen varoituksista huolimatta Etelämantereen jää pysyy melko vakaana ja näyttää jopa lisääntyvän monilla alueilla. Vain Länsi-Antarktiksella tilanne on edelleen epävakaa. On varmaa, että korkeammat CO2-verot eivät vaikuta napajäähin.
Jotenkin Etelämantereen jää ei vain halua käyttäytyä niin kuin ilmastorouvat ilmeisesti haluaisivat sen ajaakseen läpi CO2-propaganda- ja hiilidioksidin vähentämissuunnitelmansa. Koska ilman tieteellistä näyttöä yleisestä hälytyksestä puuttuu myös mahdollisuudet toteuttaa laajaa pelottelua. On sitäkin tärkeämpää kouluttaa väestöä todellisuuksista, koska valtamedia, jonka vihreät ja ilmastofanaatikot ovat selvästi kaapanneet, eivät tee tätä.
Esimerkiksi tutkimus osoittaa , että Etelämantereen jääpeite kasvoi 5 305 neliökilometriä vuodesta 2009 vuoteen 2019 ja kasvoi 661 gigatonnia tällä vuosikymmenellä. Tutkijat havaitsivat, että vaikka 18 jäähyllyä vetäytyi jonkin verran, samaan aikaan 16 suurempaa jäähyllyä kasvoi merkittävästi. Tutkijat osoittavat tämän myös grafiikan avulla:
Toinen mainitsemisen arvoinen tutkimus julkaistiin Geophysical Research Letters -lehdessä. Tutkijat tutkivat pintasulamisveden pituutta ja määrää vuosina 1980–2021. He käyttivät mikroaaltosatelliittidataa “SNOWPACK”-lumimallista. Tulos: Huippuja oli vuosina 1992/1993 ja 1994/1995. Viimeisten 41 vuoden aikana on kuitenkin mitattu sekä vuotuisissa sulamispäivissä että sulamisvesituotannossa yleistä lievää laskutrendiä.
Toisessa Nature-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa todetaan, että Länsi-Antarktiksella jäämassa on vähentynyt merkittävästi, mutta siellä jäätiköt ovat nyt tuntuvasti vakiintuneet. Kuitenkin, kun otetaan huomioon jäämassan kasvu muilla Etelämantereen alueilla, syntyy alueellisesti hyvin erilainen kuva. Länsi-Antarktiksen tapauksessa pääasiassa lämpimämmät merivirrat vaikuttavat alueen ilmastoon. Joten voit nähdä, että tämä on alueellinen tapahtuma, vaikka suuntauksia onkin vakiintumassa.
Neljäs relevantti tutkimus ulottuu hieman pidemmälle menneisyyteen ja keskittyy myös Länsi-Antarktikseen. Subglacial-kiviytimien tutkimusten perusteella tutkijat havaitsivat, että Länsi-Antarktiksen jääkerros oli “vähintään 35 metriä ohuempi” viimeisten useiden tuhansien vuosien aikana kuin nykyään ja paksuuntui vasta äskettäin. Lisäksi he kirjoittavat tieteellisellä kielellä:
Aikaisempi jääpeitteen oheneminen, joka tapahtui samanlaisissa, vaikkakaan ei identtisissä ilmasto-olosuhteissa, ei ollut peruuttamaton. Ehdotamme, että jäälevyn aiempi ohenemisen ja paksuuntumisen sykli johtui glacioisostaattisesta takaisinkytkemisestä, joka on samanlainen kuin se, jota pidettiin mahdollisena vakauttavana mekanismina nykyiselle perusviivan vetäytymiselle, jossa varhaisholoseenin ohenemisen aiheuttama isostaattinen nousu johti suhteellinen merenpinnan lasku, joka suosi perustason nousua.”
Tämä tarkoittaa myös sitä, että vaikka Länsi-Antarktiksen jää on menettänyt massaa viime vuosikymmeninä, tämä on vain täysin luonnollista kehitystä. Siellä jääkerros oli jo huomattavasti ohuempi kuin nykyään ja vain lisääntyi, koska keskiholoseenin lämpimän jakson jälkeen siirryimme jälleen viileämpään vaiheeseen. Tämä vahvistaa myös sen, että Länsi-Antarktiksen jääpeitteestä ei pidä panikoida.
