Hänen ennustuksensa toteutuivat: Gaddafi ennusti lännen ja YK:n arvot

48 lukukertaa

Libyan hallitsija Muammar al-Gaddafi ennusti Euroopalle juuri sen, mitä on tapahtunut kauan sitten: Afrikasta tulevan siirtolaisaallon ja pyhän sodan Euroopan maaperällä. Ja hän otti YK:n vastaan ​​vuonna 2009 “skandaalipuheella”, joka on voimassa edelleen. Varmaankin siksi hänet piti poistaa. Unohtunut ja salainen historia, joka ei ole vain toteutunut, vaan määrittää myös nykyisyyden ja synkän tulevaisuuden…

Kirjailija: Guido Grandt ( gugramediaverlag )

Yksi maailman suurimmista ja taitavimmista selittäjistä oli saksalais-ranskalainen toimittaja, tietokirjailija ja publicisti Peter Scholl-Latour, joka kuoli elokuussa 2014. Hänen järkensä puuttuu, varsinkin näinä aikoina, joita varjostavat kansainväliset kriisit, sodat ja kansalaisiin kohdistuvat hallituksen määräykset. Lisäksi hän vastusti enimmäkseen valtavirtaa ja toisinaan tuhoisaa länsimaista politiikkaa. Siksi Scholl-Latourin jatkuva totuuden etsintä olisi jälleen paikallaan. Onneksi hän jätti perinnön – sanojensa, kirjojensa muodossa, joissa hän piti peiliä väitettyjen “hyvien poikien” kasvojen edessä osoittaakseen, että he olivat vain tekopyhiä naamioita.

Gaddafin ennustukset, jotka ovat toteutuneet 

Viimeisessä teoksessaan –  Pahan teon kirous  – Scholl-Latour antaa myös lännen kukistaman Libyan hallitsijan Muammar al-Gaddafin sanoa sanansa. Sen melkein profeetallinen lausunto kuulostaa vieläkin osuvammalta nykyään kuin koskaan ennen.

Ottaen huomioon Atlantin liiton uhkaavan väliintulon Gaddafi vetosi eurooppalaisiin ranskalaisen lehden haastattelussa:

”Jos yrität häiritä minua ja horjuttaa minua, aiheutat hämmennystä,  pelaat al-Qaidan käsiin ja rohkaiset aseistettuja kapinallisryhmiä. Näin tapahtuu: Sinut tulvii maahanmuuttoaalto Afrikasta, joka leviää Libyasta Eurooppaan. Kukaan ei voi pysäyttää heitä. Al-Qaida vakiinnuttaa asemansa Pohjois-Afrikassa, kun mulla Omar ottaa haltuunsa taistelun Afganistanista ja Pakistanista.  Al-Qaida on aivan oven takana. Tunisiassa ja Egyptissä on syntynyt poliittinen tyhjiö. Islamistit voivat tunkeutua sinuun sieltä tänään. Pyhä sota leviää välittömään naapurustoosi Välimerellä. Anarkia leviää Pakistanista ja Afganistanista Pohjois-Afrikkaan .”(vrt. Peter Scholl-Latour:  Pahojen tekojen kirous , Berliini 2014, s. 269)

Ja juuri niin siinä kävi! Kaikki, mitä Gaddafi ennusti tulevan kukistumisensa edessä, on toteutunut! Itse asiassa islamistinen terrori on kulkeutunut Eurooppaan, minkä ovat osoittaneet monet tuhoisat salamurhat, itsemurhapommitukset ja veitsellä tehdyt teurastukset. Afganistanissa on tällä hetkellä myös puhdasta anarkiaa jälleen Talebanin takia. Ennen kaikkea Afrikasta on ollut ja on edelleen muuttoaaltoja, joten EU etsii epätoivoisesti ratkaisua.

Epäonnistunut Libya

Gaddafin kukistumisen jälkeen vuonna 2011 Libyaa on ravistellut väkivaltaiset konfliktit. Nykyään poliittinen epävakaus, yleisen järjestyksen ja talouden romahtaminen leimaa Pohjois-Afrikan maan jokapäiväistä elämää. YK:n mukaan yli 800 000 ihmistä on humanitaarisen avun varassa . puolet heistä paikallisia, muut pakolaisia ​​ja siirtolaisia, jotka saapuivat Libyaan kauttakulkumaana. Väestö kärsii valtavasti ruuan ja juomaveden puutteesta. Koulujärjestelmä ja erityisesti terveydenhuolto kärsivät vakavasti. Sairaaloihin ja terveyskeskuksiin hyökätään toistuvasti, niitä tuhotaan ja ryöstetään. Lisäksi Libya on noussut afrikkalaisille pakolaisille “pääkauttakulkumaaksi”, josta he haluavat päästä EU-maihin Välimeren kautta. Lisäksi tuhansia siirtolaisia ​​on pidätettynä internointileireillä; joskus pahoinpidelty, kidutettu, raiskattu.

Kaikki oli juuri niin kuin Libyan johtaja Muammar al-Gaddafi oli ennustanut. Libya, joka oli aikoinaan Afrikan rikkain maa asukasta kohden laskettuna , on nyt lähes hallitsematon rauniokasa. Kärsimyksellä, vaikeuksilla ja kuolemalla – myös ja ennen kaikkea omalle väestöllemme. 

Gaddafin salaiset yhteiskunnalliset saavutukset

Libyalla on Afrikan suurimmat öljyvarat. Tämä mahdollisti kuuden miljoonan asukkaan nousemisen yhdestä maailman vähiten kehittyneistä maista Afrikan rikkaimmaksi maaksi hyvin lyhyessä ajassa. Libya on ollut YK:n jäsen vuodesta 1955. 

Epäilemättä yli neljänkymmenen vuoden aikana, jolloin Muammar Gaddafi hallitsi maata, on toistuvasti käytetty vallan väärinkäyttöä, syytetty terrorismista, kidutuksesta ja vakavista ihmisoikeusloukkauksista. Mutta näistä epäkohdista huolimatta hän paransi ihmisoikeustilannetta sosiaalisten uudistusten avulla. Esimerkiksi naisten oikeuksia vahvistettiin – toisin kuin monissa muissa arabimaissa. Naisilla Libyassa oli oikeus koulutukseen, työhön, avioeroon, omaisuuteen ja tuloihin. Naisten opiskelumäärä kasvoi jyrkästi. Lisäksi heidän ei tarvinnut peittää itseään.

Öljyvarallisuuden vuoksi asunnottomia ei ollut käytännössä lainkaan, mutta asuntoja oli koko väestölle. Perheiden sosiaalietuuksia vahvistettiin. Äidit, ”yhteiskunnan pilarit”, saivat käteistä lapsille, ilmaisia ​​päiväkoteja, ilmaisia ​​terveyskeskuksia ja eläkkeitä 55-vuotiaana. Libyalaiset nauttivat ilmaisesta terveydenhuollosta ja koulutuksesta sekä ilmaisesta sähköstä ja vedestä. Libyalla oli Afrikan korkein bruttokansantuote (BKT) henkeä kohti ja elinajanodote. Köyhyysrajan alapuolella asui siellä vähemmän ihmisiä kuin esimerkiksi Hollannissa, kuten Harvardin yliopiston Du Bois Institute for African Research selitti. Ja: “Libya oli kaukana sotilaallisesta diktatuurista, vaan Gaddafin aikainen Afrikan rikkain demokratia.”

Ja toimittaja Maximilian Forte tuli seuraavaan johtopäätökseen kirjassaan Slouching Towards Sirte: NATO’s War on Libya and Africa (s. 73):

”Itse asiassa Gaddafi oli merkittävä ja ainutlaatuinen poikkeus kaikkien nykyaikaisten ja arabijohtajien joukossa: koska hän harjoitti itsepintaisesti kansallista altruismia, koska hän rahoitti kehitysohjelmia kymmenissä köyhissä maissa, koska hän tuki kansallisia vapautusliikkeitä, joilla ei ollut mitään tekemistä islamin kanssa tai arabimaailmaa, koska hän harjoitti ideologiaa, joka oli alkuperäinen eikä pelkästään perittyjen perinteiden tai ulkoisten vaikutusten aivojen tuote, ja koska hän antoi Libyalle maailmannäyttämöllä sen väestön määrään suhteettoman läsnäolon.  

Mutta länsimaiset poliitikot ja länsimaiset valeuutismediat ovat tukahduttaneet kaikki nämä tosiasiat. Kuten aina, Libyassa oli ja on kysymys geopolitiikasta ja energiahuollosta. Tässä tapauksessa öljystä. Ja lännen – ja siksi pääosin angloamerikkalaisten – julistamasta “maailmanjärjestyksestä”, jonka vastaista ei saa antaa minkään. Se, kuinka paljon Gaddafi kääntyi tätä vastaan, osoitti 23. syyskuuta 2009, kun hän piti puheen YK:n yleiskokouksessa, jossa hän ilmaisi tavoitteensa  ja arvionsa. Ja jossa hän kritisoi YK:ta, erityisesti sen – enimmäkseen länsimaisten veto-jäsenmaiden – käymiä sotia ja valtionpäämiesten salamurhia. 

---

Gaddafin puhe YK:n yleiskokouksessa 23.9.2009

Alla on joitain ytimekkäitä otteita Gaddafin “kuolemanpuheesta” :

“YK:n perustivat kolme tai neljä maata taistelemaan Saksan valtakuntaa vastaan. Nämä maat liittoutuivat Kolmatta valtakuntaa vastaan ​​toisessa maailmansodassa. Nämä maat muodostivat turvallisuusneuvoston ja niistä tuli pysyviä jäseniä veto-oikeudella. Kukaan meistä ei ollut paikalla tuolloin. YK perustettiin näitä kolmea maata ajatellen ryhtymään toimiin Saksaa vastaan ​​(…)”

Tämä tapahtui 165 maan poissa ollessa, suhde yhdestä kahdeksaan, yksi oli läsnä, kahdeksan oli poissa (…)

Esittely on houkutteleva, eikä kukaan vastusta sitä. Seuraavat artikkelit ovat kuitenkin pohjimmiltaan ristiriidassa johdannon kanssa. Hylkäämme nämä artikkelit emmekä koskaan tue niitä; ne päättyivät toiseen maailmansotaan. Johdannossa sanotaan, että kaikki maat, suuret tai pienet, ovat tasa-arvoisia. Onko tätä tasa-arvoa olemassa, kun on kyse pysyvistä paikoista turvallisuusneuvostossa? Ei, emme ole tasa-arvoisia. Johdannossa sanotaan kirjaimellisesti, että kaikki maat, suuret tai pienet, ovat tasa-arvoisia. Onko meillä veto-oikeus? Olemmeko tasa-arvoisia? Johdannossa sanotaan, että meillä on samat oikeudet, olivatpa ne kuinka suuret tai pienet tahansa. Näin esittelyssä sanotaan ja niin sovittiin. Siksi veto-oikeus ja pysyvät paikat ovat ristiriidassa perustamisasiakirjan hengen kanssa. Emme hyväksy tai tunnusta veto-oikeutta.

Asiakirjan johdannossa sanotaan, että asevoimia ei saa käyttää paitsi yhteisen edun vuoksi. Näin sanotaan johdannossa, että allekirjoitimme ja liityimme YK:hun tukemaan sitä. Siinä sanotaan, että asevoimia saa käyttää vain kaikkien maiden yhteiseksi hyväksi. Mutta mitä on tapahtunut sen jälkeen? YK:n ja turvallisuusneuvoston perustamisen jälkeen on syttynyt 65 sotaa – 65 sotaa, joissa on miljoonia enemmän uhreja kuin toisessa maailmansodassa. Ovatko nämä sodat yhteisen edun vuoksi? Ei, ne olivat muutamien maiden etujen mukaisia ​​eivätkä yleisen edun mukaisia.

Puhutaanpa siitä, olivatko nämä sodat yhden maan vai kaikkien maiden etujen mukaisia. Ne ovat selvästi ristiriidassa YK:n perustamiskirjan kanssa, jonka olemme kaikki allekirjoittaneet – ja ennen kuin peruskirjan mukaisesti ryhdytään toimiin, hylkäämme ne emmekä karko ilmoittaa tätä diplomaattisesti. Puhutaanpa nyt YK:n tulevaisuudesta. Tekopyhyys ja diplomatia tulisi jättää sivuun, koska kyse on maailman tulevaisuudesta. Juuri tämä tekopyhyys on mahdollistanut 65 sodan YK:n perustamisen jälkeen.

Johdannossa sanotaan myös, että jos joukkoja käytetään, niiden on oltava YK-joukkoja; näin ollen YK:n sotilaallinen väliintulo kaikkien YK:n jäsenten eikä muutamien asevoimiaan lähettävien maiden suostumuksella. Koko YK päättää, käydäänkö sotaa kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden takaamiseksi. YK:n perustamisesta vuonna 1945 lähtien kaikki jäsenet ovat olleet velvollisia estämään yhden maan aggressiota toista vastaan.

Jos jokin maa, esimerkiksi Libya, hyökkäisi Ranskaa vastaan, koko YK vastaisi, koska Ranska on suvereeni YK:n jäsen ja meillä kaikilla on velvollisuus suojella valtioiden riippumattomuutta. Silti 65 sotaa on käyty ilman mitään YK:n toimia niiden estämiseksi. Veto-oikeuden jäsenet ovat käyneet kahdeksan suurta, katkeraa sotaa, joissa on kuollut yli 2 miljoonaa ihmistä. Nämä maat saavat meidät uskomaan, että ne puolustavat maiden suvereniteettia, mutta todellisuudessa ne sortavat kansojaan. Vaikka haluaisimme uskoa, että nämä maat toimivat rauhan ja maailman turvallisuuden puolesta, ne ovat turvautuneet sodankäyntiin ja ei-rauhanomaisiin keinoihin. Käyttäen veto-oikeuttaan, jonka he myönsivät itselleen turvallisuusneuvoston pysyvinä jäseninä, he kävivät sotia, jotka vaativat miljoonia ihmishenkiä.

Valtioiden sisäisiin asioihin puuttumattomuuden periaate on kirjattu YK:n perustamisasiakirjaan. Näin ollen millään maalla ei ole oikeutta puuttua minkään maan sisäisiin asioihin, oli se sitten demokratia, diktatuuri, sosialistinen tai kapitalistinen, edistyksellinen tai taantumuksellinen. Tämä on jokaisen maan omalla vastuulla. Se on sen asukkaiden sisäinen asia (…) .

Liityimme YK:hun ajatellen olevamme tasavertaisia, mutta saimme tietää, että yksittäinen maa voi ohittaa kaikki päätöksemme. Kuka antoi pysyvälle turvallisuusneuvostolle tämän etuoikeuden? Neljä maata antoi itselleen tämän etuoikeuden. Ainoa maa, joka on saanut tämän etuoikeuden turvallisuusneuvoston yleiskokouksen vaaleissa, on Kiina. Tämä tapahtui demokraattisesti. Muut pysyvät paikat jaettiin kuitenkin epädemokraattisesti, diktatorisella väliintulolla, vastoin tahtoamme, eikä meidän pitäisi hyväksyä niitä (…)

Jos haluamme uudistaa YK:ta, suurvaltojen lisääntyminen ei ole oikea tapa. Ratkaisu on viljellä demokratiaa maailman tasolla siirtämällä turvallisuusneuvoston valta yleiskokoukselle. Turvallisuusneuvosto panee tällöin täytäntöön vain yleiskokouksen päätökset. Tämä olisi silloin parlamentti, niin sanotusti maailman lainsäätäjä.

(…) Kuinka voimme olla tyytyväisiä maailmanrauhaan ja turvallisuuteen, kun koko maailmaa hallitsee 15 maata? Meitä on 192 maata ja olemme kuin Speakers’ Corner Lontoon Hyde Parkissa. Puhumme vain, eikä kukaan välitä siitä, mitä sanotaan. Olemme puhdasta sisustusta ilman sisältöä. Olemme puhujia kuin Speaker’s Cornerissa, ei enempää, emme vähempää. Pidämme puheita ja sitten katoamme. Tämä on kuka olet tällä hetkellä.

(…) Tästä lähtien turvallisuusneuvoston pitäisi koostua valtioiden yhteisöistä. Nautimme siis oikeudenmukaisuudesta ja demokratiasta , eikä turvallisuusneuvosto enää koostu maista, joilla on ydinaseita, jotka ovat suuria talouskeskuksia tai joilla on huipputeknologiaa. Tämä on terrorismia. Emme voi jättää turvallisuusneuvostoa suurvaltojen huoleksi. Se olisi myös terrorismin muoto.

Jos haluamme yhtenäisen, rauhallisen ja turvallisen maailman, meidän tulee toimia sen mukaisesti. Tai jäämme sodan määrittelemään maailmaan; se riippuu sinusta. Meillä tulee olemaan konflikteja ja sotia tuomiopäivään tai maailman loppuun asti. Kaikilla turvallisuusneuvoston jäsenillä pitäisi olla veto-oikeus, muuten koko veto-oikeuden käsite pitäisi yksinkertaisesti poistaa uutta neuvostoa muodostettaessa (…)

Tämä tarkoittaa, että kaikki maat olisivat tasa-arvoisia turvallisuusneuvostossa, kuten ne ovat yleiskokouksessa. Yleiskokouksessa meillä kaikilla on yhtäläiset oikeudet jäsenyyteen ja äänestämiseen. Tämän pitäisi koskea myös turvallisuusneuvostoa. Tällä hetkellä joillakin mailla on veto-oikeus, toisilla ei; toisilla on pysyvä paikka, toisilla ei. Meidän ei pitäisi hyväksyä tätä tai mitään nykyisen turvallisuusneuvoston hyväksymää päätöstä. Meidät kolonisoitiin ja nyt olemme itsenäisiä. Kokoonnumme tänään päättämään ihmiskunnan tulevaisuudesta demokraattisesti, jotta rauha ja turvallisuus taattaisiin kaikille maille, suurille ja pienille. Muuten olemme alttiina terrorismille. Koska terrorismi ei tarkoita vain Al-Qaidaa, sillä voi olla erilaisia ​​muotoja.

(…) Demokratia ei ole rikkaita, voimakkaita tai terrorismia harjoittavia varten. Kaikkien maiden tulee olla tasa-arvoisia.

Tällä hetkellä turvallisuusneuvosto on organisoitu feodalistisesti, poliittinen feodalismi niille, joilla on pysyvä paikka. He suojelevat toisiaan ja käyttävät hyväkseen kaikkia muita. Sitä pitäisi kutsua Terror Counciliksi eikä turvallisuusneuvostoksi. Jokapäiväisessä poliittisessa elämässä etuoikeutetut käyttävät turvallisuusneuvostoa meitä vastaan, kun se hyödyttää heitä. Muuten se jätetään huomioimatta. Jos haluat edistää projektia tai sinulla on henkilökohtainen huoli, YK:ta kunnioitetaan, ylistetään ja VII lukua käytetään köyhiä maita vastaan. Mutta jos he haluavat rikkoa YK:n sääntöjä, koko toimielin jätetään huomiotta.

Veto-oikeuden antaminen turvallisuusneuvoston pysyville jäsenille, joilla on valta joka tapauksessa, on epäoikeudenmukaisuutta ja terrorismia, eikä meidän pitäisi suvaita sitä. Meidän ei pitäisi elää tällaisten epäoikeudenmukaisuuksien varjossa.

Suurvallalla on monimutkaisia ​​globaaleja etuja ja ne käyttävät veto-oikeutta puolustaakseen näitä tavoitteita. Esimerkiksi turvallisuusneuvostossa he käyttävät YK:n valtaa pelotellakseen ja terrorisoidakseen kolmatta maailmaa ja tuomitsevan sen terrorin olemassaoloon.

Perustamisestaan ​​vuonna 1945 lähtien turvallisuusneuvosto ei ole onnistunut varmistamaan turvallisuutta. Päinvastoin, se on aiheuttanut terroria ja pakotteita. Sitä käytetään vain meitä vastaan ​​(…)

65 sotaa; joko pienet maat taistelevat toisiaan vastaan ​​tai suurvaltasotia meitä vastaan. YK:n mandaattia selvästi rikkoen turvallisuusneuvosto ei ole onnistunut puuttumaan asiaan lopettaakseen näitä sotia pieniä maita vastaan.

(…) Emme ole huolimattomia ja annamme veto-oikeuden suurvalloille, jotta ne voivat kohdella meitä toisen luokan kansalaisina ja ulkopuolisina. Emme antaneet suurvalloille niiden asemaa ja oikeutta hallita 192 maata.

Jätämme huomioimatta kaikki turvallisuusneuvoston päätöslauselmat, koska nämä päätöslauselmat on suunnattu yksinomaan meitä vastaan ​​eivätkä suurvaltoja vastaan, joilla on pysyvä paikka ja veto-oikeus. Nämä valtuudet eivät koskaan käytä veto-oikeutta toisiaan vastaan.

He kuitenkin käyttävät sitä meitä vastaan, ja tämä on tehnyt YK:sta huijauksen, joka puoltaa sotia ja itsenäisten valtioiden suvereenien oikeuksien loukkaamista. Se on johtanut sotarikoksiin ja kansanmurhaan. Kaikki tämä rikkoo YK:n mandaattia (…)

Emme koe olevansa pakotettuja noudattamaan YK:n turvallisuusneuvoston sääntöjä ja päätöslauselmia. Sen nykyinen muoto on epädemokraattinen, diktatorinen ja epäoikeudenmukainen. Kukaan ei voi pakottaa meitä liittymään turvallisuusneuvostoon sen nykyisessä muodossa tai noudattamaan sen päätöksiä.

Lisäksi ei kunnioiteta YK:ta ja yleiskokousta, joka on todellinen YK. Kansainvälisen tuomioistuimen, kansainvälisten oikeuslaitosten, päätökset kohdistuvat vain pieniin ja kolmannen maailman maihin. Voimakkaat maat joko jäävät tuomioistuimen huomiotta tai päätöksiä ei noudateta (…)

(…) Miksi meillä on oltava niin polarisoitunut maailma? Hylkäämme sellaisen maailman ja olemme sitoutuneet tasa-arvoisempaan maailmaan (…)

Sodat, jotka käytiin YK:n perustamisen jälkeen, miten ne syntyivät? Missä oli turvallisuusneuvosto, YK:n mandaatti, YK? Asia on tutkittava ja sillä on oikeudellisia seurauksia. Miten joukkomurhat syntyivät? Voisit aloittaa Korean sodasta , koska se tapahtui YK:n perustamisen jälkeen. Kuinka sota voisi syttyä ja vaatia miljoonia uhreja? Ydinaseita olisi voitu käyttää. Tästä sodasta vastuussa olevat on saatettava vastuuseen ja heidän tulee maksaa korvauksia.

Sitten tuli Suezin kanavan sota vuonna 1956. Tämä tiedosto tulee avata uudelleen. Kolme maata, joilla on pysyvä paikka turvallisuusneuvostossa ja veto-oikeus, on hyökännyt YK:n jäsenmaata vastaan. Itsenäiseen Egyptiin hyökättiin ja sen armeija tuhottiin. Tuhannet egyptiläiset menettivät henkensä ja monet kaupungit tuhoutuivat. Kaikki siksi, että Egypti halusi kansallistaa Suezin kanavan. Miten tällaista voi tapahtua YK:n silmien alla? Kuinka voidaan olettaa, että tällaista ei toistu, jos korvauksia ei vaadita? Nämä olivat vaarallisia tapahtumia, ja Korean sotaa ja Suezin kanavaa koskevat tiedostot pitäisi avata uudelleen.

Sitten tulee Vietnamin sota. 3 miljoonaa ihmistä menetti henkensä. 12 päivässä pudotettiin enemmän pommeja kuin toisen maailmansodan neljän vuoden aikana. Se oli katkera sota, ja se tapahtui YK:n perustamisen jälkeen, jolloin päätettiin, että sotia ei enää tapahdu.

Ihmiskunnan tulevaisuus on vaakalaudalla. Emme voi olla hiljaa. Kuinka voisimme tuntea olomme turvalliseksi siellä? Kuinka voimme olla sivussa? Kyse on maailman tulevaisuudesta, ja meidän YK:n yleiskokouksessa on pyrittävä varmistamaan, että tällaiset sodat eivät toistu.

Sitten Panamaan hyökättiin, vaikka se oli itsenäinen YK-valtio. Neljä tuhatta ihmistä menetti henkensä, ja tämän maan presidentti vangittiin ja laitettiin vankilaan. Noriega pitäisi vapauttaa – tämä tiedosto pitäisi avata. Kuinka voimme valtuuttaa YK:n jäsenmaan hyökkäämään toiseen maahan ja vangitsemaan sen presidentin ja vangitsemaan hänet kuin rikollinen? Kuka voi hyväksyä tuollaisen? Se voisi toistaa itseään. Meidän ei pitäisi olla hiljaa. Meidän pitäisi käynnistää menettely. Kuka tahansa YK:n jäsen voi joutua tähän tilanteeseen, varsinkin jos hyökkäys tulee jäsenvaltiosta, jolla on pysyvä paikka turvallisuusneuvostossa.

Sitten tuli sota Grenadaa vastaan. Maa oli miehitetty, vaikka se oli YK:n jäsen. Siihen hyökkäsivät 15 sotalaivaa, 7 000 sotilasta ja kymmeniä lentokoneita, vaikka se on yksi maailman pienimmistä maista. Tämä tapahtui YK:n, turvallisuusneuvoston ja veto-oikeuden perustamisen jälkeen. Grenadan presidentti Maurice Bishop murhattiin. Miten tämä voi tapahtua ja jäädä rankaisematta? Se on tragedia. Kuinka voimme taata, että YK on hyvä? Onko tietty maa hyvä? Että meillä on turvallinen tulevaisuus? Voimmeko luottaa turvallisuusneuvostoon? Voimmeko luottaa YK:han?

Meidän pitäisi tutkia Somalian pommitukset. Somalia on YK:n jäsen. Se on itsenäinen maa, jota hallitsee Aidid. Haluamme tutkimuksen. Miksi se tapahtui? Kuka sen salli? Kuka antoi vihreän valon hyökätä?

Sitten puhuttiin entisestä Jugoslaviasta. Kukaan ei ollut rauhallisempi kuin Jugoslavia, joka oli rakentanut sen uudelleen askel askeleelta Hitlerin tuhon jälkeen. Tito kokosi tämän rauhanomaisen maan pala palalta, ja sitten tulimme ja repimme sen osiin imperialistisista syistä, aivan kuten Hitler. Miten emme voi kommentoida tätä? Miksi emme voi koskaan olla tyytyväisiä? Jos Jugoslavian kaltainen rauhanomainen maa joutuu tällaisen tragedian kohteeksi, yleiskokouksen tulisi aloittaa tutkimus selvittääkseen, kuka tulee saattaa kansainvälisen tuomioistuimen eteen.

Sitten tulee Irakin sota, suurin onnettomuus. Myös YK:n pitäisi tutkia tätä (…). Irakin miehittäminen rikkoi myös YK:n mandaattia. Sen suorittivat perusteettomasti YK:n turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenet. Irak on itsenäinen maa ja YK:n yleiskokouksen jäsen. Kuinka nämä maat voisivat hyökätä Irakiin? YK:n perustuslain mukaan YK:n jäsenten olisi pitänyt puuttua asiaan estääkseen hyökkäyksen.

Tuolloin työskentelimme lopettaaksemme sodan. Vastustimme Kuwaitin hyökkäystä ja arabivaltiot taistelivat vieraiden valtojen rinnalla Irakia vastaan ​​YK:n puolesta.

Ensimmäistä kertaa YK:n mandaattia noudatettiin. Kun yritimme käyttää YK:ta estämään sodan toisessa Irakin sodassa, se jätettiin huomiotta. Miksi näin kävi? Herra Trekin ja yleiskokouksen tulisi tutkia, oliko Irak-hyökkäys ylipäänsä perusteltua. Koska tämän hyökkäyksen syyt ovat edelleen salaperäisiä ja epäselviä. Sama voi tapahtua meillekin.

Miksi Irak miehitettiin? Hyökkäys rikkoi vakavasti YK:n mandaattia ja oli pohjimmiltaan perusteeton. Se oli joukkomurha, kansanmurha. Yli 1,5 miljoonaa ihmistä kuoli. Pyrimme saattamaan Irakin tapauksen Kansainväliseen rikostuomioistuimeen (ICC) ja haluamme, että näistä joukkomurhista vastuussa olevat saatetaan oikeuden eteen.
(…)

Yleiskokouksen puheenjohtajana Ali Trekin tulisi käynnistää murhia koskeva lisätutkinta. Kuka murhasi Patrice Lumumban ja miksi? Haluamme vain tietää Afrikan historian dokumentointia varten. Haluamme tietää, kuinka afrikkalainen johtaja, vapauttaja murhattiin. Kuka tappoi hänet. Haluamme, että poikamme voivat lukea siitä, kuinka Kongon vapaustaistelun sankari Patrice Lumumba murhattiin. Haluamme tietää tosiasiat, jopa 50 vuoden jälkeen. Tämä tapaus pitäisi avata uudelleen.

Kuka tappoi pääsihteeri Hammarskjöldin? Kuka ampui hänen koneeseensa vuonna 1961 ja miksi?

Sitten tapahtui Yhdysvaltain presidentti Kennedyn salamurha vuonna 1963. Haluamme tietää kuka hänet murhasi ja miksi. Oli joku, joka kutsui itseään Lee Harvey Oswaldiksi, jonka Jack Ruby sitten tappoi. Miksi hän tappoi hänet? Israelilainen Jack Ruby ampui ja tappoi Harvey Oswaldin, Kennedyn salamurhaajan. Miksi tämä israelilainen tappoi Kennedyn salamurhaajan? Sitten Kennedyn tappaja kuoli salaperäisissä olosuhteissa ennen kuin hän ehti joutua oikeuden eteen. Meidän on avattava tämä tapaus uudelleen. Koko maailma tietää, että Kennedy halusi tutkia Israelin reaktoria Dimonassa. Tämä sotkee ​​kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden joukkotuhoaseisiin. Tästä syystä meidän pitäisi avata tämä tapaus uudelleen.

Sitten Martin Luther Kingin, mustan pastorin ja ihmisoikeusaktivistin salamurha . Hänen murhansa oli suunniteltu ja meidän pitäisi tietää miksi hänet tapettiin ja kuka (…)

Viimeinen tiedosto käsittelee joukkomurhia. Sabran ja Shatilan joukkomurhassa kuoli 3 000 ihmistä. Tällä Israelin armeijan suojeluksessa olevalla alueella tapahtui katastrofaalinen joukkomurha, jossa murhattiin 3 000 palestiinalaista miestä, naista ja lasta. Kuinka voimme olla hiljaa? Libanon, suvereeni YK:n jäsenvaltio, miehitettiin. Sabra ja Shatila olivat Israelin armeijan hallinnassa ja sitten verilöyly tapahtui.

Sitten vuonna 2008 tapahtui Gazan verilöyly, jossa 1 000 naista ja 2 200 lasta kuoli ja haavoittui. 60 YK:n laitosta ja 30 kansalaisjärjestöä vaurioituivat. 50 klinikkaa tuhoutui ja 40 lääkäriä ja sairaanhoitajaa kuoli suorittaessaan humanitaarista työtä. Kaikki tämä tapahtui joulukuussa 2008.

Tekijät ovat kaikki vielä elossa, ja heidät on tuotava Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) eteen. Pitäisikö meidän tuoda oikeuden eteen vain kolmannen maailman heikommassa asemassa olevat, heikot ja köyhät, ei tärkeitä, suojeltuja henkilöitä? Kansainvälisen oikeuden mukaan heidät kaikki pitäisi saattaa oikeuden eteen tehdyistä julmuuksista. Muuten Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) auktoriteettia ei koskaan tunnusteta. Jos ICC:n päätöksiä ei sovelleta, yleiskokous ja turvallisuusneuvosto eivät merkitse mitään ja Kansainvälinen atomienergiajärjestö hyödyttää vain tiettyjä maita ja järjestöjä, niin mikä on YK:n rooli? Se tarkoittaisi, että YK on merkityksetön. Missä hän on? YK:ta ei ole olemassa.

Mitä tulee Palestiinan tilanteeseen, kahden valtion ratkaisu on epäkäytännöllinen ja mahdoton toteuttaa. Tällä hetkellä osavaltiot ovat täysin päällekkäisiä. Jako olisi tuomittu epäonnistumaan. Nämä kaksi maata eivät ole naapureita, vaan ne ovat maantieteellisesti ja väestöllisesti kietoutuneet toisiinsa. Puskurivyöhykettä ei voi luoda, koska puoli miljoonaa israelilaista siirtolaista asuu Länsirannalla ja miljoona palestiinalaista arabia niin sanotussa Israelissa.

Siksi ratkaisu on demokraattinen valtio, jossa ei ole uskonnollista fanaattista ja rasismia. Sharonin ja Arafatin sukupolvi on ohi. Tarvitaan uusi sukupolvi, jossa jokainen voi elää rauhassa. Katsokaa Israelin ja Palestiinan nuoria; He kaikki haluavat rauhaa ja demokratiaa, he kaikki haluavat elää yhdessä yhdessä valtiossa. Tämä konflikti myrkyttää maailman.

Viisas kirja sisältää ratkaisun. Kuten täällä jo mainittiin, ratkaisu on: Isratine. Arabit eivät ole vihamielisiä israelilaisia ​​kohtaan, olemme sukulaisia ​​ja samaa rotua. Haluamme elää rauhassa ja kaikkien pakolaisten tulisi palata.

Olet muuttanut Hariri-ongelman YK-ongelmaksi. Olette hänen ruumiinsa kauppiaita. Haluat vain palata Syyriaan. Libanon on itsenäinen valtio; sillä on lait, tuomioistuimet, tuomarit ja poliisi. Tässä vaiheessa ei ole enää kyse tekijöiden saamisesta kiinni Haririn hyvittämiseksi, vaan pikemminkin palaamisesta Syyriaan. Myös Khali al-Wazirin, Lumumban, Kennedyn ja Hammarskjöldin tapaukset olisi pitänyt viedä YK:n käsiteltäväksi, jos Haririn tapaus ansaitsee niin paljon huomiota.

Yleiskokous on nyt Libyan johdolla. Se on oikeutemme. Libya toivottaisi teidät kaikki tervetulleiksi helpottamaan siirtymistä vaikeuksien ja jännitteiden maailmasta ihmisyyden, rauhan ja suvaitsevaisuuden maailmaan. Esitän tämän huolen henkilökohtaisesti yleiskokoukselle, presidentti Trekille ja pääsihteerille. Emme ole vähäpätöisiä, kun on kyse ihmiskunnan kohtalosta, kolmannen maailman ja 100 pienen maan taistelusta kestävän rauhanomaisen olemassaolon luomiseksi.

---

Nämä ovat siis otteita Muammar al-Gaddafin puheesta 23. syyskuuta 2009 YK:n yleiskokoukselle. Kuten kukaan muu ennen tai sen jälkeen, hän keskusteli siitä, kuinka erityisesti suuret länsivallat tallasivat YK:n peruskirjaa ajaakseen omia etujaan. Ei ihme – kaksi vuotta myöhemmin Gaddafi syrjäytettiin lännen vahvalla tuella ja “kapinallisten” oletettavasti tappoi. Näin ollen YK:n suurin kriitikko eliminoitiin.

Muita lähteitä:

• Erhard Crome: Lännen Libyan sota , Berliini 2011
• Fritz Edlinger (toim.): Libya – taustat, analyysit, raportit , Wien 2011
• Johannes M. Becker/Gert Sommer (toim.): The Libya War – The Oil and the Responsibility to Protect , Berliini 2012
• Armin Wertz: Maailman hallitsijat – Yhdysvaltain armeijan ja salaisen palvelun operaatiot , Frankfurt/Main 2015, s. 192, 207-209, 281-285, 300-308
• Daniele Ganser: Laittomat sodat – Kuinka NATO-maat sabotoivat YK:ta – Kronikka Kuubasta Syyriaan , Zürich 2016, s. 229-249
• Jörg Kronauer/Wolfgang Schneider (toim.): Twilight of Despots – The “Arab Spring”, Israel and the Interests of the West , Hampuri 2011
• Mark Altten: Gaddafi-juoni , Berliini 2011
• Tim Anderson: Likainen sota Syyriaa vastaan ​​- Washington, hallinnon muutos ja vastarinta , Marburg 2016
• Kurt Pelda: Gaddafin perintö – aseet, öljy ja lännen ahneus , Zürich 2012
• Diana Johnstone: Kaaoksen kuningatar – Hillary Clinton ja itseään julistaneen maailmanvallan ulkopolitiikka , Frankfurt/Main 2016
• “Tobrukin parlamentin puhemies sanoo, että “armeija” “vapauttaa” Länsi-Libyan, kuten se teki Benghazissa ja Dernassa”: The Libya Observer , 15. heinäkuuta 2018
• https://www.faz.net/aktuell/politik/ausland/unterstuetzt-putin-general-haftar-in-libyen-14835324.html
• https://www.sueddeutsche.de/politik/naher-osten-wettlauf-ohne-ziel-1.3378856
• https://www.spiegel.de/politik/ausland/islamischer-staat-in-libyen-der-is-ist-besiegt-der-krieg-gehen-weiter-a-1112299.html
• http://www.spiegel.de/politik/ausland/islamischer-staat-in-libyen-tagebuch-aus-dem-fegefeuer-a-1045861.html
• https://www.spiegel.de/politik/ausland/jean-claude-juncker-ueber-fluechtlinge-in-libyen-die-hoelle-found-a-1180606.html