Sarja-arviossa Star Wars Acolyte

1/10 – Täydellistä ajanhukkaa: “Acolyte” on naurettava yritys!

Katsoin juuri uusimman jakson televisioruuduille ilmestyneestä kammotuksesta, “Acolytestä”. Tämä sarja loukkaa tarinankerronnan käsitettä, ja sen juoni on sekavampi kuin lastentarhanopettajan Rubikin kuution ratkaiseminen.

Tarinassa (jos sitä edes voi sellaiseksi kutsua) seurataan joitakin tylsiä, keksimäisiä hahmoja, jotka kulkevat läpi mystisen valtakunnan, joka on täynnä muinaisia ennustuksia ja salaperäisiä varoituksia. Aivan kuin käsikirjoittajat olisivat ottaneet kaikki fantasiaromaanien ja scifi-elokuvien kliseet, heittäneet ne tehosekoittimeen ja soseuttaneet. Tuloksena on järjettömien juonenkäänteiden sekamelska, joka saa sinut raapimaan päätäsi.

Äläkä edes aloita erikoistehosteista. Olen nähnyt parempaa CGI:tä PlayStation-pelissä. “Maagiset” kohtaukset ovat naurettavia, ja hahmot heiluttelevat käsiään kuin yrittäisivät loihtia esiin jonkin näkymättömän voimakentän. Ihan kuin he olisivat ottaneet kaiken jäännösbudjetin toisesta sarjasta ja päättäneet tuhlata sen tähän roskaan.

Näytteleminen? Unohda se. Näyttelijät ovat yhtä puisia kuin metsä täynnä puita talvimyrskyn jälkeen. Heidän “tunnepitoiset” kohtauksensa ovat niin yliampuvia, että odotin heidän alkavan itkeä kuin teinit Justin Bieberin konsertissa. Kuka olisi uskonut, että nämä ihmiset pystyvät kantamaan kokonaisen esityksen?

Dialogi? Voi pojat, aivan kuin he olisivat ottaneet kaikki viimeisten 20 vuoden aikana tehdyt kauheat scifi-elokuvasitaatit ja soseuttaneet ne yhdeksi suureksi sotkuksi. “Meidän on paljastettava totuus!” sanoo yksi hahmo, kun taas toinen vastaa jotain yhtä ällöttävää: “Mutta entä jos olemme väärässä?” Tyrmää minut.

Ainoa asia, joka voi olla tuskallisempaa kuin tämän sarjan katsominen, on kuunnella kiimaista kissaa. Hahmojen jatkuva valittaminen ja valittaminen tekee sinut hulluksi. Aivan kuin he yrittäisivät päihittää toisensa, eikä kukaan voita (paitsi ehkä äänisuunnittelija, joka sai aikaan ihania korviahuumaavia huutoja).

Yhteenvetona voidaan todeta, että “Acolyte” on täyttä ajanhukkaa. Jos minun pitäisi katsoa tämä sarja uudelleen, pistän mieluummin neuloja silmiini. Se on häpeilemätön yritys hyötyä scifi-villityksestä panostamatta lainkaan siihen, että syntyisi jotain oikeasti katsomisen arvoista.

Älkää vaivautuko tuhlaamaan aikaanne tai rahojanne “Acolyte”-sarjaan. Usko minua, et tule katumaan sitä (koska sinulla on muuten liian kiire pyöritellä silmiäsi).