Olympialaiset: Globalistinen saatanallinen juhla alkakoon!
Globalistinen spektaakkeli ja elitismi: Kirjoittaja ei katsonut Pariisin 2024 olympialaisten avajaisia, koska odotti niiden olevan globalistisen eliitin spektaakkeli, joka pilkkaa tavallisia ihmisiä ja heidän uskomuksiaan. Hän kokee, että tällaiset juhlat ovat elitistisiä ja erkaantuneet tavallisten ihmisten todellisuudesta.
Seremonian sisältö: Avajaisissa nähtiin elementtejä, jotka vahvistavat kirjoittajan ennakko-odotuksia: viittauksia kuolemaan ja väkivaltaan, homoeroottisia esityksiä, Lady Gagan ja Celine Dionin kaltaisia kiistanalaisia hahmoja, sekä drag queen, joka pilkkaa kristillistä viimeistä ehtoollista. Tämä kuvastaa kirjoittajan mukaan globalistien halua loukata perinteisiä arvoja.
Henkilökohtainen kokemus ja kritiikki: Kirjoittaja yhdistää omat traagiset kokemuksensa NHS:n huonosta hoidosta isänsä ja äitinsä kuoleman aikana globalistisen eliitin johtamiin seremonioihin ja terveydenhuoltoon. Hän kokee, että sama eliitti, joka kontrolloi urheiluseremonioita, päättää myös terveydenhuoltojärjestelmästä, joka kohtelee tavallisia ihmisiä huonosti.
Olympialaisten todellinen merkitys: Kirjoittajan mielestä olympialaisten tulisi juhlia länsimaista perintöä, antiikin Kreikan ja Jeesuksen Kristuksen arvoja, sekä ihmisen huippuosaamista ja saavutuksia. Nykyiset seremonialliset juhlat hylkäävät nämä arvot ja edustavat globalistien turmeltunutta agendaa.
Pariisissa vuonna 2024 järjestettävien olympialaisten avajaisseremonia on juuri pidetty, ja minun on tunnustettava eräs asia. En ole katsonut sitä ja aion silti kommentoida sitä.
Mutta miten kommenttini voi olla rehellinen? Miten voin tietää, mistä puhun? Kuinka tyypillistä populistisuutta minulta puhua jostain, jonka asiantuntija en ole! kirjoittaa Jupplandia .
Todellisuudessa en katsonut sitä, koska tiesin tarkalleen mitä se olisi. Tällaiset suuret juhlat ovat globalistisia spektaakkeleita. Niitä hallitsee pieni kansainvälinen eliitti, joka toimii hienoilta kuulostavien organisaatioiden kautta, jotka hallitsevat asioita, joiden pitäisi olla hyödyllisiä, mutta jotka todellisuudessa ovat turmeltunut, rappeutunut, loismainen yläluokka, joka on täysin irrottautunut tavallisista ihmisistä.
Ja jokainen näistä juhlallisuuksista on nyt tilaisuus tuolle eliitille pilkata meitä. He juhlivat joka kerta valtaansa meihin nähden ja kykyään käyttää rahojamme loukkaamalla meitä ja loukkaamalla niitä keskeisiä uskomuksia, jotka määrittelivät länsimaista maailmaa siihen asti, kunnes he pääsivät valtaan.
Tässä on se, mitä kirjoitin juuri ennen seremoniaa pilkallisen koomisella tyylilläni, vaikka se ei ole pohjimmiltaan lainkaan naurun asia:
Ainoa kiinnostukseni olympialaisia kohtaan on nykyään miettiä, kuinka saatanallinen avajaisista tulee. Se näyttää yhä enemmän ja enemmän Epstein Islandin juhlaillalliselta panhuilumusiikin säestämänä, kun Alex Soros tanssii sumeassa valkoisessa mekossa. Kuin Met Ball, jossa on jonglöörejä ja raiskaajia puujaloilla. Ja kaikki sanovat: “Oooh, on hyvä, että voimme nauttia uudesta normaalista”.
Niille, jotka katsoivat, kuinka hyvä oli arvioni siitä? Jos olet isänmaallinen, konservatiivi, länsimaisen historian ja kulttuurin ystävä, tavallinen kansalainen ja erityisesti kristitty, sinun on kai sanottava, että olin oikeassa, eikö niin?
Sittemmin näkemieni kuvamateriaalin ja pätkien sekä niiden kertomusten mukaan, jotka olivat katsomassa seremoniaa, siihen sisältyi seuraavat osatekijät:
- Hahmo, jolla on kasvoton naamio ja joka ratsastaa kalpealla hevosella (ei tarvitse opiskella Raamattua tietääkseen viittauksen kuolemaan);
- Ranskan vallankumouksen aikaisten mestausten rakkaudella toteutettu uudelleenluominen verivirtoineen;
- Eriskummallisia hahmoja jättimäisillä puujaloilla (aivan kuten ennustin, ja aivan kuten vuoden 2012 seremoniassa Lontoossa… mutta myös kuin demonit, jotka esiintyvät Boschin helvetin maalauksessa);
- Lady Gaga, joka näyttää yhä enemmän Lady Guyguylta. Gagaa on jo vuosia kiusattu syytöksillä saatanallisista rituaaleista ja alennustiloista hänen esityksissään, ja hän on lisännyt näitä elementtejä ennen kuin Sam Smithin kaltaiset kertoivat meille, kuinka siistiä on ylistää Saatanaa fetissi-BDSM-asuihin pukeutuneena. Vielä kiistanalaisempaa on, että Gaga on nyt yksi kansainvälisen globalistieliitin rakastetuimmista artisteista ja henkilö, johon on liitetty useita adrenokromi- ja lapsiuhri-salaliittoteorioita;
- Celine Dion siinä häikäisevässä valkoisessa paljettiasussa, jonka ennustin Alex Sorosille;
- Pääosin alastomien miesten loputon homoeroottinen kiemurtelu;
- Hämmästyttävän outo ja veltostunut siniseksi maalattu mies, joka oli jälleen enimmäkseen alasti ja joka näytti esittävän paholaismaista riiviötä tai jonkinlaista pakanallista Panin kaltaista hedelmällisyyshahmoa;
- Jostain syystä breakdance, joka saattoi olla siistiä 40 vuotta sitten, mutta joka yhdistetään lähinnä 1970- ja 1980-luvun etniseen LA:n katukulttuuriin, eikä se ole mikään “tyypillisen ranskalainen”;
- Valtava määrä mustia taiteilijoita, jotka saattavat heijastaa tarkasti nykypäivän länsimaista kaupunkiväestöä, mutta ovat valtavasti yliedustettuina, kun tarkastellaan Ranskan yleistä väestöä. Tällaiset taiteilijat edustavat tavanomaista eliitin suosimaa rotupoliittista ohjelmointia. Monet olivat veneissä, mikä saattaa olla eräänlaista vahingoniloa, jolla viitataan eliitin tukemaan kumiveneiden maihinnousuun Britanniaan (jota Ranskan viranomaiset tietysti pikemminkin auttavat kuin estävät);
- Drag queen pilkkaa kristillistä viimeistä ehtoollisateriaa, mikä kertoo eliitin oletusarvoisesta halusta esittää sukupuolesta poikkeavat perversiot juhlittavina asioina ja samalla halventaa ja pilkata kaikkea kristillistä. Näkemäni kuvamateriaalin perusteella näyttää siltä, että lihavuuden juhliminen on myös tuossa osassa, ja lapsiesiintyjä.
Kaikki tämä oli täysin ennakoitavissa, koska olemme nähneet sen ennenkin. Sekä yksityisissä kokouksissaan että julkisissa näytöksissään globalistieliitillä ei ole mitään luovaa ja kaunista tarjottavaa. Nämä ihmiset ostavat ulostepurkkeja taiteena, pitävät eurotrash-popin kakofonisia ja toistuvia versioita parempana kuin Euroopan klassisen musiikin perinteiden ylevää majesteettisuutta ja esiintyvät Met-gaalassa sukupuoltaan vaihtaneina kummajaisina täysin naurettavissa asuissa.
Olemme nähneet tämän ennenkin.
Vuonna 2012 Lontoossa järjestetyssä seremoniassa oli muutamia hölmöjä hetkiä, jotka tarjosivat sakariinisen version lämmöstä ja huumorista (kuningattaren esiintyminen), mutta suurimmaksi osaksi se oli Danny Boylen synkkä, sekava ja tuskallisen fanaattinen valtiojohtoisen lääketieteen juhlinta. Se resonoi minuun erityisesti. Sillä aikaa kun Boyle esitti tätä kovaa vasemmistolaista palvontaa valtion tarjoamalle terveydenhuollolle tanssivine sairaanhoitajineen, valtavine ruiskuineen ja jättiläismäisenä kummittelevine Kuoleman hahmoineen (joka Covidin jälkeen näyttää yhä enemmän enteilevän sitä, mitä eliitti heittäisi meitä vastaan vuonna 2020), isäni teki kuolemaa, ja hän oli toinen NHS:n usein tarjoaman uskomattoman huonon hoidon huomaamaton uhri. Isälläni diagnosoitiin väärin syöpä ja hänelle kerrottiin, että hänen uupumuksensa ja kipunsa (jotka johtuivat perinnöllisestä verisairaudesta, jota ei koskaan ollut hoidettu kunnolla) johtuivat masennuksesta, huonosta moraalista ja alkoholiriippuvuudesta (mikään tästä ei pitänyt paikkaansa, mutta se lisäsi hänen viimeisiin kuukausiinsa kärsimystä ansaitsemattoman häpeän muodossa). Paras koskaan tuntemani mies joutui kärsimään pelottelun ja laiminlyönnin oudosta yhdistelmästä, jonka lääketieteelliset viranomaiset tekivät, kun he eivät hoitaneet hänen verisairauttaan tai huomasivat hänen syöpänsä vasta, kun oli liian myöhäistä.
En koskaan unohda niitä sydämettömiä luentoja, joita eräs lääkäri piti isälleni, tai sitä, että jouduimme odottamaan kuusi tai seitsemän tuntia ensiapupoliklinikalla romahduksen jälkeen, ennen kuin hän sai vihdoin todellista hoitoa. En myöskään koskaan unohda sitä, että kun syöpä löydettiin, hänellä oli enää viikko tai kaksi elinaikaa, tai sitä, että NHS:ää palvovat olympialaiset tulivat niin lähelle hänen viimeisiä päiviään.
Äitini kuoli myös NHS:n hoidossa vuonna 2020, jälleen syöpään, joka diagnosoitiin liian myöhään, jälleen kuolemaan, joka olisi ollut täysin vältettävissä paremmassa terveydenhuoltojärjestelmässä, ja jälleen valtio kidutti häntä viimeisinä viikkoina esimerkiksi jättämällä hänet eristyksiin kärsimyksensä keskelle, kun emme saaneet tavata häntä sairaalassa avohuoltosääntöjen vuoksi. Rakkain mahdollinen äiti, jolle perhe oli kaikki kaikessa, ei saanut perhettään silloin, kun hän tarvitsi sitä eniten.
Kun on kyse eliitistä ja asioista, joita he palvovat, verrattuna siihen todellisuuteen, miten tavalliset ihmiset elävät ja kuolevat heidän valvonnassaan, olen mukana.
Ehkä nämä henkilökohtaiset pohdinnat, jotka ovat puhtaasti ajoituksen ja olympialaisten seremonioiden yhteensattuma, ovat epäreiluja olympialaisia kohtaan, vaikka ne eivät ole epäreiluja NHS:ää kohtaan. Mutta viime kädessä samat ihmiset ovat vastuussa. Globalistinen eliitti päättää urheiluseremonioistamme, aivan kuten he päättävät terveydenhuoltojärjestelmistämme.
Globalistinen eliitti näyttää pitävän meitä karjana, “hyödyttöminä syöjinä”, globalistinen eliitti suosii aborttia ja eutanasiaa, globalistinen eliitti nauraa kristilliselle perinnöllemme ja pyhille uskomuksille tavallisten ihmisten arvosta, globalistinen eliitti kutsuu vaarallisia hyökkääjiä rannoillamme, globalistinen eliitti elää elämäänsä ylellisyyden, juhlallisuuksien ja dekadenttien viihdetarinoiden pyörteissä samalla kun saamme nopeaa kuoleman loppuvaiheen “hoitoa” seerumilla.
Arvioi heidät heidän viihdyttävyytensä perusteella.
Ja kun teette niin, näette, mitä he palvovat. Se, mitä he kutsuvat ‘huolenpidoksi’, on kuolema. Kun he katsovat historiaa, verenvuodatus kiehtoo ja kiihottaa heitä. Se, mitä he kutsuvat “myötätunnoksi” ja “tasa-arvoksi”, on seksuaalisten kieroutumien ja outojen perversioiden juhlimista. Se, mitä he kutsuvat “kaikkien kunnioittamiseksi ja kaikkien mukaan ottamiseksi”, on epäkunnioitusta kristittyjä, traditionalisteja, heteroita, valkoisia ja ihmisiä kohtaan, joita heidän on tarkoitus edustaa.
Mistä olympialaisissa pitäisi olla kyse?
Niiden pitäisi olla siitä uskomattomasta länsimaisesta perinnöstä, joka juontaa juurensa kahteen tärkeään lähteeseen, antiikin Kreikkaan ja Jeesukseen Kristukseen. Niiden pitäisi juhlistaa ihmisen huippuosaamista ja saavutuksia. Niiden pitäisi näyttää meidät parhaimmillamme, kun pyrimme lähes mahdottomiin fyysisiin suorituksiin. Alkuperäiset antiikin olympialaiset saattoivat olla pakanallinen seremonia Zeuksen kunniaksi, mutta niillä oli todellinen pyhyys, johon olemme edelleen yhteydessä. Ne eivät olleet kreikkalaista kulttuuria rappiollaan. Se oli kreikkalaista kulttuuria inhimillisimmillään ja pyhimmillään.
Samalla tavalla Ranska, joka yli tuhannen vuoden ajan oli yksi Euroopan loistavimmista ja sivistyneimmistä kansakunnista (asia, joka englantilaisena minun on myönnettävä raskain sydämin), ei ole suurimman osan historiastaan ollut tämä sairas ja kuoleva globalistinen kokonaisuus. Se on ollut vahvasti kristillinen kansakunta, jonka arvot ovat juurtuneet Raamattuun ja Kristuksen elämään, ja jolla on kauniita katedraaleja, jotka todistavat kirkkaudesta, jota tällainen usko voi synnyttää.
Nämä saatanalliset juhlallisuudet hylkäävät kaiken sen, mitä olympialaisten pitäisi olla ja mitä ne olivat, ja kaiken sen, mitä Ranskan pitäisi olla ja mitä se oli ennen kuin globalistiset eliitit valtasivat maailmamme.