Torinon käärinliina osoittaa, että tiede vain lisää mysteeriä
Torinon käärinliina – hautareliisi, johon Jeesuksen Kristuksen oletetaan olleen käärittynä ristiinnaulitsemisensa jälkeen – on ollut pitkään kiehtova ja kiistanalainen aihe. Johannes Calvin tuomitsi protestanttisen uskonpuhdistuksen aikana taikauskoksi käärinliinan, jossa näyttäisi olevan Kristuksen ruumiin jälki ja jota kunnioitetaan asianmukaisesti. Kahdeksankymmentäluvulla radiohiiliajoitus johti laajaan yksimielisyyteen siitä, että käärinliina oli keskiaikainen väärennös.
Tällä viikolla italialaiset tutkijat ovat kuitenkin viimeisintä teknologiaa käyttäen todenneet, että liina voisi itse asiassa olla peräisin Kristuksen elämästä 2000 vuotta sitten ja että siinä voisi todella olla ihmeellinen jälki hänen ruumiistaan ja kasvoistaan. He tekivät tutkimuksen käyttämällä huippuluokan röntgentekniikkaa, jonka uudet kuvat on sittemmin rekonstruoitu tekoälyn avulla, jotta saadaan erittäin realistinen kuva siitä, miltä Kristus on voinut näyttää.
Ehkä yhtä kiehtovaa kuin itse löytö on se, että se rikkoo yleisesti hyväksytyn kertomuksen teknologian kehityksestä: mitä enemmän tiede edistyy, sitä enemmän näennäisesti yliluonnollisia ilmiöitä selitetään pois. Tämän näkemyksen mukaan teknologia on luonnostaan lumoava voima, joka karkottaa viimeisetkin keijut ”suuresta lumotusta puutarhasta”. Torinon paljastukset viittaavat päinvastaiseen. Sen sijaan, että innovaatio olisi lisännyt kyynisyyttä, se on avannut meidät jälleen kerran ihmeiden mahdollisuudelle.
Eräässä runossaan John Keats kuvaili ”sateenkaaren purkautumista”: kaikkien mystisten ilmiöiden purkamista rationaalisiin selityksiin ja siten niiden taikuuden hälventämistä. Valistuksen aikana tämä tapahtui historiallis-kriittisen metodin avulla, jossa hyödynnettiin nykyajan arkeologisia ja tekstuaalisia todisteita Raamatun kertomusten diskreditoimiseksi sellaisina kuin ne oli hyväksytty kristillisessä perinteessä. Myöhemmin biologiasta ja fysiikasta tuli menetelmiä, joiden avulla Jumalan olemassaolo saatiin kyseenalaistettua kokonaan. Vakaumus siitä, että tieteelliset löydöt poistaisivat kaiken uskonnollisen uskon, saavutti huippunsa 2000-luvun uudessa ateismissa, jossa Richard Dawkins käytti ilmaisua ”purkaa sateenkaari” kuvaamaan luottamustaan tieteen rienaavaan voimaan.
Tämä kertomus ei ole jäänyt kyseenalaistamatta. Evoluutiobiologi ja filosofi Rupert Sheldrake on jo vuosia väittänyt, että tieteelliset kokeet saattavat paljastaa maailmankaikkeuden olevan paljon salaperäisempi kuin olemme aiemmin luulleet. Hänen mukaansa nykyaikaisten tiedeinstituutioiden materialistinen dogmi vaatii kaiken olemassaolon selittämistä kemian ja fysiikan termein.
The Science Delusion -kirjassaan Sheldrake tutki useita selittämättömiä ilmiöitä, kuten inediaa (äärimmäistä paastoa) pyhimysten ja pyhien miesten keskuudessa Intiassa ja Euroopassa. Heidän olisi pitänyt olla mahdotonta selviytyä kuukausia ilman ruokaa ja vettä. Silti ylivoimaiset todisteet osoittivat, että he olivat eläneet lähes täydellisen terveinä, mikä paljasti, että jokin muu elinehto tai energia on ollut toiminnassa. Sheldrake ehdottaa, että mitä syvemmälle syvennymme tieteellisiin kokeisiin, sitä uskottavammiksi yliluonnolliset tapahtumat käyvät.
Kun teknologia kehittyy ja alkaa ymmärtää omat rajansa, saatamme joutua yhä useammin kyseenalaistamaan materialistisen dogmin, jota kohtaan Sheldrake on ollut niin kriittinen. Jos Torinon käärinliinan löydöstä on jotain pääteltävissä – mitä se ei ehkä ole, sillä tutkijat ovat kiistelleet sen aitoudesta jo vuosikymmeniä – tieteellinen kehitys saattaa pakottaa meidät kohtaamaan uskon ratkaisemattomat mysteerit. Vastaavasti akateemiset historioitsijat ovat nyt siirtymässä pois historiallis-kriittisen menetelmän kyynisestä lähestymistavasta. Esimerkiksi Yalen professori Carlos Eiren tuoreessa kirjassa He lensivät tarkastellaan aiemmin huomiotta jääneitä todisteita leijuvista pyhimyksistä ja muista selittämättömistä ilmiöistä, jotka pitkään hylättiin taikauskona.
Voisiko siis olla niin, että teknologinen kehitys ei olekaan niin lannistava voima kuin olemme aina luulleet sen olevan? Paavi Franciscus näyttää ainakin ajattelevan niin. Aikaisemmin tänä vuonna hän varoitti tarpeesta säännellä ”väitettyjen yliluonnollisten ilmiöiden erottelua” sen jälkeen, kun verkossa oli levinnyt runsaasti uusia raportteja tiedettä uhmaavista pyhäinjäännöksistä ja ilmestyksistä. Teknologian tulo katoliseen kirkkoon on johtanut siihen, että kertomuksia yliluonnollisista kohtaamisista on tullut enemmän, ei vähemmän.
Paavi on oikeassa tuodessaan esiin huolensa siitä, että tämä saattaa johtaa hengellisen väärän tiedon lisääntymiseen, mutta kohtaamisemme yhä laajenevan inhimillisen tiedon piirin kanssa saattaa murentaa materialismin varmuuksia. Torinon löytö, vaikkei se olekaan viimeinen sana, on osoitus siitä, että olemme yhtä epävarmoja siitä, mihin tieteelliset löydöt johtavat, kuin missä tahansa muussakin pyrkimyksessä. Kun uudet teknologiat näyttävät ylittävän ymmärryksemme, sateenkaari ei ehkä poistu niin helposti.