CBDC:n katastrofi: Tekniset epäonnistumiset paljastivat hauraan, dystooppisen tulevaisuuden
Kuvittele tämä: vilkas lentokenttä, joka on ääriään myöten täynnä matkustajia. Yhtäkkiä sähköiset lähtötaulut välkkyvät ja pimenevät. Aivan kuin joku olisi sammuttanut maailman suurimman liikenteen solmukohdan. Tervetuloa viime viikon maailmanlaajuiseen teknologiapainajaiseen, jonka takana ovat Microsoft ja CrowdStrike.
Ennennäkemättömän digitaalisen onnettomuuden näytöksen myötä CrowdStriken viimeisin päivitys viime viikolla päätti järjestää improvisoidun vahingossa tapahtuneen kapinan. Tulos? Täysimittainen häiriö, joka levisi ympäri maailmaa ja pysäytti lentokentät, sairaalat, pankit ja tiedotusvälineet. Se oli kuin Black Mirrorin teknodystooppinen jakso ilman satiiria.
Esimerkiksi Heathrow’n ja Gatwickin lentoasemilla tekninen katkos iski pahimmin sinä päivänä, jonka piti olla vilkkain matkustuspäivä sen jälkeen, kun COVID muutti maailman yhdeksi jättimäiseksi karanteenialueeksi. Kun sähköiset lähtötaulut sammuivat, matkustajat jäivät hämmentyneeseen limbotilaan. Se oli kuin vuosi 2000, mutta tällä kertaa todellista. Los Angelesin kansainvälisellä lentoasemalla tilanne oli yhtä synkkä. Loukkuun jääneet matkustajat levittäytyivät käytäville, ja heidän unelmansa oikea-aikaisesta lähdöstä haihtuivat.
Espanjassa lentoasemien terminaalit muuttuivat jonojen sekamelskaksi, kun ihmiset yrittivät suunnistaa ilman digitaalisia opasteita. Samaan aikaan Intiassa tilanne muuttui omituiseksi. Delhin lentoaseman henkilökunta otti taulut esiin ja raaputti lentotietoja käsin – analoginen pelastusrengas liian digitalisoituneella aikakaudellamme. Australiaakaan ei säästetty, ja vähittäiskauppiaat ympäri maata luopuivat digitaalisista maksuista ja siirtyivät käteisrahattomuuteen, kun niiden järjestelmät kaatuivat näyttävästi.
Välittömän haitan ja ensimmäisen maailman lentokenttien turvautumisen valkotauluihin ohella taustalla on paljon salakavalampi ongelma. Tämä digitaalinen maailmanloppu on paljastanut keskitetyn teknologiaekosysteemimme vaarallisen pohjan. Kun yhden yrityksen – Microsoftin tai minkä tahansa muun teknologiajätin – häiriö voi yksin lamauttaa maailmanlaajuisen infrastruktuurin, se on selvä merkki siitä, että olemme panneet liian monta munaa yhteen epävarmaan koriin.
Ajatelkaapa hypoteettista kauhua, joka aiheutuisi vastaavasta epäonnistumisesta maailmassa, joka on täysin riippuvainen keskuspankkien digitaalisesta valuutasta (CBDC). Kuvittele, että jonkin maan – tai pahempaa, koko maailman – koko rahoitusjärjestelmä jäätyy ajassa, koska yksi päivitys meni pieleen. Ei ostoja, ei transaktioita, ei liiketoimintaa – vain lamaannuttava taloudellinen tyhjiö. Se ei ole vain teoria, vaan uhka.
Kuvittele, että heräät eräänä kauniina aamuna ja odotat siirtäväsi rahaa tai maksavasi laskun, mutta huomaat, että digitaalinen lompakkosi ei ole käytettävissäsi suuren teknisen vian vuoksi. Kuulostaa kohtaukselta dystooppisesta scifi-elokuvasta, eikö vain? Silti monet joutuivat juuri tällaiseen tilanteeseen Microsoftin viimeisimmän ongelman aikana. Jos tämä ei riitä ärsyttämään, kuvittele CBDC, joka pahentaa tätä haavoittuvuutta.
Kuvittele maailma, jossa rahasi ovat vain eetterissä, riippuvaisia digitaalisista alustoista ja alttiita sähkökatkoille, teknisille häiriöille ja verkkohyökkäyksille. Kuulostaa hakkerien unelmalta ja meidän muiden painajaiselta. CBDC:ssä yksi sähkökatkos voi jättää sinut pennittömäksi, koska et voi käyttää rahojasi juuri silloin, kun tarvitset niitä eniten. Yhtäkkiä ne vanhanaikaiset paperilaskut eivät tunnukaan enää niin vanhentuneilta.
Puhutaanpa nyt tässä uudessa maailmassa unohdetuista ihmisistä: niistä, jotka asuvat alueilla, joilla on huono digitaalinen infrastruktuuri tai joilla ei ole lainkaan pääsyä teknologiaan. Heille siirtyminen puhtaasti digitaaliseen valuuttaan ei ole vain hankalaa, vaan se on yksisuuntainen lippu taloudelliseen syrjäytymiseen. Digitaalinen kahtiajako on todellinen, ja CBDC voisi lopulta syventää tätä kuilua ja jättää tekniikkaan perehtymättömät ja resursseiltaan köyhät taloudellisesti väärälle puolelle.
Huolimatta räikeistä varauksista ja merkittävästä annoksesta yleistä skeptisyyttä CBDC-juna jatkaa matkaansa. Useat hallitukset ja rahoituslaitokset pyrkivät kiireesti kehittämään ja ottamaan käyttöön näitä digitaalisia valuuttoja, usein piittaamatta räikeästi yleisön mielipiteestä. Aivan kuin kansalaisten huolenaiheet olisivat pelkkiä hidastetöyssyjä “edistyksen” tiellä.
Hallitukset mainostavat CBDC:tä talouden nykyaikaistamisen ja rahoitusvarmuuden tunnusmerkkinä ja lupaavat virtaviivaistettuja transaktioita ja fyysiseen valuuttaan liittyvien kustannusten vähentämistä. Mutta tässä on juju: näiden niin sanottujen etujen hintana on valtion lisääntynyt valvonta ja jokaisen yksittäisen maksutapahtuman kontrollointi. Vaihtokauppa digitaalisesta tehokkuudesta? Taloudellinen yksityisyytesi ja itsenäisyytesi myydään eniten tarjoavalle innovaation varjolla.
Tässä sitä ollaan, ja ollaan rahoitusalan vallankumouksen partaalla, jota kukaan ei oikeastaan pyytänyt. Hallitukset eri puolilla maailmaa ajavat CBDC-järjestelmien käyttöönottoa, ja yleisön reaktio on ollut sekoitus hämmennystä, skeptisyyttä ja suoranaista vastustusta. Mutta olkaamme rehellisiä: milloinkaan julkinen mielipide ei ole estänyt byrokraatteja puskemasta eteenpäin suuria suunnitelmiaan?
Otetaan esimerkiksi Kiina. Hallitus ei ole vain kokeilemassa digitaalista valuuttaa, vaan se sukeltaa siihen pää edellä digitaalisen juanin myötä. Se on ottanut sen käyttöön kaupungeissa loistavien arpajaisten ja mainostapahtumien avulla ja houkutellut ihmisiä mukaan lupaamalla mukavuutta. Mitä seuraavaksi? Kiiltävä, käteisrahaton utopia, jossa jokainen käyttämäsi juan on jäljitettävissä keskuspankin kaikkinäkevän silmän alla?
Kyse ei ole elämän helpottamisesta. Kyse on valvonnasta. Käteinen on vapautta – nimettömyys ostoksissasi, mahdollisuus ostaa voileipä jättämättä digitaalista jalanjälkeä. Jos tämä otetaan pois, jäljelle jää yhteiskunta, jossa Isoveli tietää tarkalleen, kuinka monta kertaa olet nauttinut haluamasi syyllisen nautinnon, olipa se sitten donitsi tai toisinajattelun kirjallisuus.
Länsimaisten demokratioiden hiljainen höyrykierros
Älkää luulko, että tämä on vain Kaukoidän ongelma. Myös läntiset demokratiat ovat pääsemässä mukaan toimintaan, vaikkakin kohteliaammin. Tarina, jota kerrotaan, on väistämätön edistys: rahoitusjärjestelmä on muuttumassa digitaaliseksi, joten miksi ei otettaisi tulevaisuutta vastaan? Ei ole väliä, että tämä “tulevaisuus” ohittaa kätevästi sen tosiasian, että kaikki eivät ole valmiita tai halukkaita hyppäämään digitaaliseen kelkkaan.
Ajatellaanpa vaikka vanhuksia, joilla voi olla vaikeuksia uusien teknologioiden kanssa, tai maaseudun asukkaita, joilla ei ole vakaata internet-yhteyttä. Sitten on niitä, jotka yksinkertaisesti arvostavat yksityisyyttään. Kuullaanko heidän huolenaiheitaan? Ei tietenkään. Päätökset tehdään korkeissa johtokunnissa ja valtion virastoissa, kaukana niiden ihmisten arjesta, joita asia eniten koskee.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa CBDC-järjestelmistä käydään keskustelua hillitymmin mutta yhtä salakavalasti. Yhdysvaltain keskuspankki Federal Reserve tekee tutkimuksia ja pilottiohjelmia ja etenee yhä lähemmäs digitaalista dollaria. Kuinka paljon aitoa julkista kuulemista on kuitenkaan järjestetty? Milloin viimeksi näitte kaupungintalon kokouksen, jossa keskusteltiin käteisen rahan mahdollisesta loppumisesta? Keskustelu käydään suljettujen ovien takana, ja yleisön odotetaan hiljaa mukautuvan.
Uusi taloudellinen feodalismi?
Ei kaunistella sanoja: CBDC-järjestelmien käyttöönotto on salakavalaa vallankaappausta, joka on verhottu nykyaikaistamisen varjolla. Käteisrahan poistamisen myötä hallitukset saavat ennennäkemättömän suuren määräysvallan kansalaistensa raha-asioihin. Jokaista maksutapahtumaa voidaan valvoa, verottaa ja jopa rajoittaa. Kuvitelkaa maailma, jossa kulutustottumukset voisivat määrittää palvelujen saatavuuden tai jossa toisinajattelu voitaisiin tukahduttaa katkaisemalla taloudellinen elinehto.
Mitä teet, kun suurin osa maan väestöstä ei yksinkertaisesti halua käyttää CBDC:tä – huolimatta kaikista kannustimista ja hallituksen sekä erilaisten kansainvälisten ja maailmanlaajuisten järjestöjen luomasta yleisestä myönteisestä kohusta?
Bahaman viranomaiset luopuvat suostuttelusta ja kannustavista aloitteista ja siirtyvät pakottamaan kansalaisia siirtymään tähän yksityisyyden ja turvallisuuden asiantuntijoiden paljon kritisoimaan rahan käyttöön.
Bahaman dollarin digitaalinen versio, “hiekkadollari”, on ollut käytössä vuodesta 2020 lähtien, joten saarivaltio on yksi ensimmäisistä CBDC:n käyttöönottajista. Sitä mainostetaan “turvallisena ja helppona vaihtoehtona käteiselle” – mutta bahamalaiset eivät vain halua sitä.
Käyttö on ollut surullisen vähäistä viimeisten neljän vuoden aikana, ja sen osuus kaikesta liikkeessä olevasta valuutasta on ollut alle 0,41 prosenttia – ja suuntaus on hiekkadollaria liikkeeseen laskeva maan keskuspankin mukaan laskeva.
Tätä ei kuitenkaan pidetä vihjeenä luopua ajatuksesta, jota kokeillaan pääasiassa Bahaman ja Nigerian kaltaisissa paikoissa maailmanlaajuista soveltamista varten.
Bahaman keskuspankin pääjohtaja John Rolle puhui hiljattain Reutersille, ja uutistoimisto arveli hänen lausuntojensa tarkoittavan, että kokeilun porkkanasta on nyt tulossa keppi, ja työn alla on uusi asetus, joka pakottaa liikepankit aloittamaan paikallisen CBDC:n jakelun.
Rolle mukaan uudet säännöt on tarkoitus panna täytäntöön jossain vaiheessa seuraavien kahden vuoden aikana.
Mutta kaikenlaisen pakottamisen (tai käytännössä kiristämisen – kuten Nigeriassa, jossa CBDC:n käyttöönotto oli myös erittäin vähäistä, mutta sitä lisättiin sitten keinotekoisesti) lisääminen CBDC:n käyttöönottoa koskevaan monimutkaiseen kysymykseen voi pidemmällä aikavälillä ja kokonaiskuvassa koitua takaiskuksi.
Nigeriassa CBDC:n käyttöönotto nousi 0,5 prosentista 6 prosenttiin vasta sen jälkeen, kun viranomaiset päättivät luoda käteispulan, mikä aiheutti katumellakoita, mutta loppujen lopuksi se jätti monet ihmiset vaille vaihtoehtoja.
Bahaman keskuspankin lähestymistapa on paljon vähemmän jyrkkä ja kiertotie – paine kohdistuu pankkeihin, joiden pitäisi puolestaan tarjota asiakkaille “pääsyä” hiekkadollariin. Se on kuitenkin edelleen kiistanalainen ja mahdollisesti lopulta turha ja haitallista.
Vaikka luvut nousisivat erilaisten, enemmän tai vähemmän radikaalien toimenpiteiden ansiosta, muu maailma ottaa asian huomioon, ja jo ennestään tahriintuneista ja voimakkaasti arvostelluista CBDC-järjestelmistä tulee todennäköisesti entistäkin epämiellyttävämpiä monissa maissa.
Kysymys CBDC-järjestelmistä on noussut esiin Yhdysvaltain vaalikampanjassa ennen marraskuun presidentinvaaleja, ja republikaanit lupasivat hiljattain, että jos heidän ehdokkaansa voittaa, he peruuttavat nykyisen Valkoisen talon pyrkimyksen ottaa käyttöön digitaalinen dollari. Kun otetaan huomioon Yhdysvaltojen rooli ja vaikutusvalta kansainvälisesti, tämä heijastuu epäilemättä siihen, miten muut maat suhtautuvat asiaan.
Poliittinen kahtiajako liittyy henkilökohtaiseen ja taloudelliseen vapauteen, ja CBDC:n vastustajat väittävät, että keskitetyistä rahoituslaitoksista peräisin oleva digitaalinen raha voi muuttua täydelliseksi “joukkovalvonta- ja tarkkailuaseeksi”.
Yksi tapaaminen, jossa aiemmin tänä vuonna tarkasteltiin joitakin tähän liittyviä huolenaiheita, oli Human Rights Foundationin Oslon vapausfoorumi. Tässä tapahtumassa keskityttiin ihmisoikeusaktivisteihin ja siihen, miten autoritaarisiksi katsotut hallitukset käyttävät nykyisiä rahoitusjärjestelmiä poliittisten vastustajien ja toisinajattelijoiden jahtaamiseen.
(Nicaragua, Venäjä ja Hongkong mainittiin joissakin tapahtumasta tehdyissä raporteissa – mutta kummallista kyllä, ei Kanadaa ja räikeää esimerkkiä käytännöstä, joka tapahtui Freedom Convoy -nimisen rekkakuskien mielenosoituksen aikana).
Oli miten oli, yksi johtopäätös on, että kun otetaan huomioon, miten voimakas hallinnan väline raha on jo nyt hallitusten ja rahoituslaitosten käsissä, tilanne vain pahenee CBDC:n käytön yleistyessä.
Eikä tämä koske vain niitä, jotka jo nyt kamppailevat, kuten mielenosoittajia, toisinajattelijoita ja aktivisteja, vaan kokonaisia väestöjä. Yksinkertaisesti sanottuna, kun CBDC-järjestelmä on otettu käyttöön, sitä voidaan käyttää varmistamaan, ettei mielenosoituksia tai toisinajattelua ole alun alkaenkaan.
Ja tämä koskee hyvin monenlaisia kysymyksiä, sillä autoritaarisuuden ja demokratian väliset rajat hämärtyvät yhä enemmän monissa maissa.