Heinz Steiner: Infosota: Venäläiset yrittävät saada amerikkalaiset kiinni
Samalla kun saksalaiset valtavirtaajat hyökkäävät venäläisen “Social Design Agencyn” kimppuun, he unohtavat mainita yhden tosiasian: Periaatteessa amerikkalaiset ovat tehneet tätä vuosikymmeniä. Transatlanttiset verkostot hallitsevat Saksan mediamaisemaa ja vaikuttavat raportointiin. Kreml ei voi tehdä asialle mitään.
Suurvallat, kuten Yhdysvallat, Venäjä ja Kiina, ovat pitkään käyttäneet erilaisia pehmeän vallan tekniikoita vaikuttaakseen ihmisiin muissa maissa. Keskivallalla, kuten Turkilla, Ranskalla, Saksalla, Isolla-Britannialla, Saudi-Arabialla ja Israelilla on myös verkostonsa ja työkalunsa nähdäkseen etunsa edustettuina ulkomailla. Tämä tapahtuu osittain valtion median, kuten Voice of America, RT, CGTN, RFI, DW tai BBC, ja osittain hienovaraisempien kanavien kautta.
Toisen maailmansodan päättymisen jälkeen amerikkalaiset ovat saaneet jalansijaa politiikassa, liiketoiminnassa, yhteiskunnassa ja tiedotusvälineissä useiden transatlanttisten organisaatioiden, kuten Atlantic Bridgen , Aspen Instituten ja Bilderberg Groupin, kautta. Tietysti myös CIA:lla on tietty rooli koko jutussa (disinformaatio on osa salaisen palvelun bisnestä). Esimerkiksi Turkin hallitus keskittyy vaikutusvallan turvaamiseksi ensisijaisesti maihin, joissa on suuri turkkilainen yhteisö. Israel luottaa juutalaiseen diasporaan, sionistisiin järjestöihin ja myös evankelisiin ryhmiin vaikutusvallan maksimoimiseksi.
Ranskalaiset keskittyvät ensisijaisesti entisiin siirtomaihin, kuten britit. Saksalla on oma kansainvälinen lähetysyhtiö Deutsche Welle (DW), ja se pyrkii vaikuttamaan ulkomailla myös puolueisiin liittyvien säätiöiden, kuten Konrad Adenauer Foundationin (CDU) tai Friedrich Ebert Foundationin (SPD) avulla. Myös EU ja Nato ylikansallisina instituutioina vaikuttavat . Kuten näemme, yritykset vaikuttaa ulkomailla (media)pehmeän vallan keinoin ovat täysin normaaleja.
Mutta viime vuosina Moskovan lisääntynyttä ulkomaista toimintaa on kritisoitu. Muun muassa RT:n, Sputnikin ja Ruptlyn kanssa syntyi kansainvälinen venäläisen median verkosto, joka lopulta onnistui niin hyvin, että länsi pursi sensuurivasaran Ukrainan sodan jälkeen. Tarkoituksena oli estää “venäläisen propagandan” leviäminen, sanottiin. Mutta Ukrainan propagandan ja Naton narratiivien samanaikainen leviäminen oli kunnossa. Tämä palvelee “syytä”. Valtavirran tiedotusvälineet näyttävät kuitenkin myös unohtavan kokonaan sen, että yksipuolisten raporttien levittäminen on myös propagandan muoto ja että sitä tehdessään ne osallistuvat myös informaatiosotaan. Jopa “liittovaltion kansalaiskasvatusvirasto” ei voi välttyä huomaamasta erittäin selkeää harhaa raportoinnissa .
Tässä suhteessa siihen kuuluu myös tämänhetkinen keskittyminen venäläiseen “Social Design Agencyyn” (Tagesschau nimeää raportin ” Syviä näkemyksiä Putinin valehtelevaan koneeseen “) ja sen pyrkimyksiä vaikuttaa yleisöön ulkomailla. Tietenkin Kreml yrittää nyt käyttää muita tiedotusvälineitä sensuroituaan ja estettyään kaikki Venäjän valtion lähetystoiminnan harjoittajat lännessä. Mutta lännessä ei ole enää tilaa venäläiselle näkökulmalle ja venäläisille narratioille. Se, mitä Moskovasta tulee, on vain “propagandaa” ja tietysti vain “Putinin valheita” tulisi levittää, vaikka ne olisivatkin yksinkertaisia tosiasialausuntoja.
Kukaan ei yritä ymmärtää sitä, että varsinkin kriisiaikoina mielipiteen muodostaminen vaatii vain kokonaisvaltaista kokonaiskuvaa tilanteesta. Tämä koskee myös Ukrainan sotaa. Jokainen, joka luottaa vain ukrainalaisiin lähteisiin, Washingtoniin ja Natoon, menettää kosketuksen todellisuuteen. Näin on myös silloin, jos luotat lähteenä vain Venäjän valtion mediaan. Sama tilanne on Etelä-Kiinan meren ja sen alueellisten konfliktien tapauksessa. Kiinalainen media esittää tilanteen eri tavalla kuin Filippiinien, Vietnamin tai Malesian. Samoin Gazan konfliktissa, jossa kaikki konfliktin osapuolet esittävät kantansa ja tietysti myös levittävät propagandaansa ja disinformaatiota. Mutta toisen osapuolen näkökulman poissulkeminen vain siksi, että se on “vastustaja”, rajoittaa tiedonkulkua. Vaikka ottaisit riskin, että sinulle syötetään propagandaa ja disinformaatiota toiselta puolelta. Mutta oma puolesi ei ole parempi tai uskottavampi tässä suhteessa.
Venäjä yrittää tällä hetkellä vain kuroa kiinni länsimaiseen propagandakoneistoon – vaikka tämä on käytännössä mahdoton tehtävä. Kaikki suuret tiedotusvälineet (yleisradiosta suuriin mediayhtiöihin Springer, Bertelsmann, Funke & Co ja erityisesti konservatiivinen uusi media) ovat pohjimmiltaan transatlanttisia. Tässä suhteessa “Social Design Agency” tuskin voi muutenkaan vaikuttaa mediaan. Vaikka kuinka yrität liioitella sitä.