Vanessa Renner: WDR Monitor toteaa kylmästi: Suora demokratia ei ole toivottavaa
Äänestä oma äänesi muutaman vuoden välein ja odota sitten voimattomana asioiden tulevaa: Näin monet ihmiset ajattelevat niin sanotusta demokraattisesta osallistumisestaan Saksassa. Ainoa suoralle demokratialle tällä hetkellä sitoutunut puolue on AfD. Vuonna 2021 he jättivät hakemuksen kansanäänestysten institutionalisoimiseksi liittovaltiotasolla, mutta muut puolueet hylkäsivät sen. Kansan tahto? Ei niin tärkeää, he päättivät. Yleisradioyhtiö on samaa mieltä: Saksassa ei pitäisi olla suoraa demokratiaa natsien takia.
Kuvakaappaus WDR-lehden “Monitor” kommentista Facebookissa saa tällä hetkellä jotkut ihmiset pudistelemaan päätään verkossa. Siellä sanottiin: “Perustuslakimme ei halua suoraa demokratiaa kansallissosialismin takia.”
Katsotaanpa peruslakia (“perustuslakina”):
(2) Kaikki valtiovalta tulee kansalta. Kansa harjoittaa sitä vaaleissa ja äänestyksessä sekä erityisten lainsäädäntö-, toimeenpano- ja oikeuselinten kautta.Art. 20 GG
Onko äänestäminen siis todella ei-toivottavaa suorana demokraattisena toimenpiteenä? Näyttö on tietysti jo tunnettu joskus outoista lausunnoistaan. Ainoa ongelma tässä on, että julkisella yleisradiolla on taipumus antaa vaikutelma, että se kertoo ainoan todellisen totuuden – tietysti maksunmaksajien kustannuksella.
“Monitorin” mukaan kansan tahto näyttää vaaralliselta, koska kansa valitsee natseja ja diktatuuria. On totta, että niin sanotut kansanäänestykset järjestettiin aikoinaan NSDAP:n edun mukaisesti – kuten elokuussa 1934 pidetty , jossa Hitler vahvistettiin “füüreriksi ja valtakunnankansleriksi” valtakunnan presidentin Paul von Hindenburgin kuoleman jälkeen – hän oli siis sekä Valtakunnan liittokansleri ja presidentti. Uskomaton 89,93 % äänistä oli “kyllä”.
Mutta jos tarkastellaan näiden äänestysten kontekstia, se ei ole niin uskomatonta: siihen aikaan lehdistönvapaus oli lakkautettu kauan sitten ja oppositio kielletty. Natsikurssille ei ollut vaihtoehtoa. Propagandaa oli kaikkialla. Valtion terrori oli päivän asia. Kaikki, jotka äänestivät “väärin” (puolueen mielestä) NSDAP:n äänestyksessä, joutuivat pelkäämään ankaria rangaistuksia. Joissain paikoissa jopa julkaistiin “ei” äänestäneiden nimet.
Hitlerin Hindenburgin seuraajasta järjestetyn kansanäänestyksen jälkeisenä päivänä Sleesian Bad Dirsdorfissa ei asetettu äänestäjiä kolmeen paikkaan. Alkaen otsikolla “Me petturit”, kolmetoista nimeä: Bernhard von Plessen, Marianne von Plessen, Gustav Hoffmeister… Pastori von Plessen lähetti heti lennätin “valtiosihteeri Pfundtnerille, Valtakunnan sisäministeriö, Berliini: vaalisalaisuus rikottu. Naysayers tuomitsi. Pyydä suojaa.” Ei vastausta.
Heldenbergenissä Itävallan vuoden 1938 vaalien jälkeisenä sunnuntaina vastustajat joutuivat ajamaan haasteeseen “petturi”-kyltit kaulassaan.Lähde: “Sanoa sana ei”, Spiegel 48/1948
Tässä vaiheessa Antifan sydämet lämmittävät, sillä he rakastavat vihollislistoja ja pilkkaamista yllyttääkseen omanlaisensa erilaisia näkemyksiä edustavia ihmisiä vastaan. Tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä suorien demokraattisten kansanäänestysten kanssa. Jos ne johtaisivat demokratian lakkauttamiseen, asiat olisivat jo hämärtyneet Sveitsissä. Mielenkiintoisten kansanäänestysten edellytyksenä on oikea toteutus ilman ulkopuolista vaikutusta ja lehdistönvapaus, jotta jokainen voi saada kattavaa tietoa ja muodostaa mielipiteensä riippumattomista lähteistä.
Jotkut saattavat vähitellen alkaa kyseenalaistaa sitä tosiasiaa, että näin on nykypäivän Saksassa, mutta se ei ole AfD:n, vaan viime vuosina ja vuosikymmeninä hallinneiden puolueiden ja poliitikkojen vika. Jos kuitenkin katsoo mielipidemittauksia esimerkiksi laittomasta massamuutosta tai yksinkertaisesti liikennevalopuolueiden hyväksyntäluokituksia, käy selväksi, että jotkut kansanäänestykset voivat silti osoittautua hallitukselle haitaksi. (Toisaalta propaganda tappavasta SARS-CoV-2-viruksesta ja mRNA-rokotuksesta ihmelääkkeenä putosi varmasti hedelmälliselle maaperälle ihmisten keskuudessa – joten ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että saksalaiset olisivat asettaneet itselleen pakollisen rokotuksen jos se olisi määrätty enemmistöäänestyksellä, se ratkaistaan.)
Vanhat puolueet hylkäsivät kansanäänestykset vuonna 2021
Monitori ei ole ainoa, joka hylkää suoran demokratian. Vuonna 2021 AfD esitti ehdotuksen kansanäänestysten institutionalisoimisesta liittovaltiotasolla . Tavoitteena oli laajentaa peruslain 20 §:n yllä olevaa kohtaa: ”Kansan ilmaistu tahto on ylin laki; hänen päätöksiään voi muuttaa tai kumota vain itse.” Lakiesitys ei ollut erityisen täsmällinen tiettyjen äänestysehtojen osalta, mutta se olisi voinut antaa pohjan kansalaisten sananvapauteen.
Mutta muut puolueet eivät halunneet sitä. CDU/CSU jopa syytti AfD:tä kansan tahdon korostamisesta paljastaen ryhmän “ongelmallisen käsityksen perustuslaista”. “Ihmisarvo” on tärkeämpi.
Mielenkiintoinen postaus – mitä tämä tarkoittaa? Tärkeää ja uraauurtavaa Saksassa ei ole 84 miljoonan ihmisen määrä tai äänioikeutettujen tahto, vaan koko ihmiskunnan “arvo” (jota Saksan hallitus haluaa myös mielivaltaisesti kutsua maahanmuuttoon ja antaa täyden tukensa alueelle 357 588 km²)? Se kuulostaa vasemmistonvihreältä romanttiselta, mutta maassa, jossa kansan tahto ei ole ylivoimainen rooli, tämän kansan ei pitäisi joutua toimimaan oikeutensa menettäneenä rahalehmänä ulkomaisille päätöksille. Muistakaa, että AfD:n lakiehdotuksessa ei ollut kyse perustuslain muiden artiklojen kumoamisesta, vaan yksinkertaisesti kansalaisten mahdollisuudesta vaikuttaa politiikkaan.
Ongelma tässä kysymyksessä ei ole ihmisissä – korkeintaan heidän kyvyssään vaikuttaa heihin. Todellinen ongelma on politiikka ja media. 1930-luvulla ihmiset taivutettiin massiivisen vaikuttamisen, manipuloinnin ja pelottelun avulla tukemaan muodollisesti päätöksiä, jotka esitettiin heille “ei vaihtoehtoja”. Epämiellyttävät tiedot tukahdutettiin, ja jokaista, joka ei vieläkään noudattanut ohjeita, rangaistiin. Sen käyttäminen oikeuttamaan kansalaisten suoran osallistumisen hylkäämisen kertoo lopulta enemmän itsestään kuin ihmisistä. Jos tämän päivän poliittinen toiminta perustuisi siihen, mitä suuri osa väestöstä haluaa ja viestittää sen sijaan, että sokeasti ajaisi omaa agendaansa, olisivat luonnollisesti myös suoremman osallistumisen vaatimukset huomattavasti hiljaisempia.
Toim Huom! Vaikka artikkelissa puhutaankin Saksasta, on vaan ajan kysymys koska sama manifestoituu tänne Suomeenkin.