1,5 biljoonaa dollaria vuodessa – sen ilmastofanaatikoiden suunnitelmat maksavat
“Uusiutuvien” energiamuotojen toivottujen tavoitteiden saavuttamiseksi on investoitava valtavia summia. Ja kaikki tämä vain säästä riippuvan virtalähteen luomiseksi kalliilla välimuistilla. Nämä ovat nyt kannattavia vain veronmaksajien kustannuksella maksettavien tukien vuoksi.
Uusiutuvan energian kapasiteetti on kolminkertaistettava vuoteen 2030 mennessä – utopistinen tavoite, joka muuttaisi perusteellisesti globaalin energiamaiseman. Mutta tie sinne on kivinen ja kallis, kuten Kansainvälisen uusiutuvan energian järjestön (IRENA) nykyinen analyysi paljastaa. Selkeät luvut puhuvat puolestaan: tavoitteen saavuttamiseksi uusiutuvaan energiaan tehtävien vuosittaisten investointien pitäisi kasvaa nykyisestä 570 miljardista dollarista huikeaan 1,5 biljoonaan dollariin vuodessa. Valtava summa, joka saa paatuneitakin energia-asiantuntijoita pohtimaan.
Viime vuosien voimakkaasta kasvusta huolimatta todellisuus on jäljessä ylevistä ja utopistisista suunnitelmista. Nykyiset kansalliset tavoitteet ja strategiat täyttäisivät vain puolet vaaditusta kapasiteetin lisäämisestä vuoteen 2030 mennessä. Raitis arvio, joka herättää epäilyjä kunnianhimoisten suunnitelmien toteutettavuudesta. Ydin on tehtävän suuressa mittakaavassa: tavoitteen saavuttamiseksi asennetun kapasiteetin pitäisi kasvaa nykyisestä 3,9 terawatista 11,2 terawattiin vuonna 2030. Tämä tarkoittaa 7,3 terawatin lisäystä alle kuudessa vuodessa – herkuleinen tehtävä, joka saa jopa optimistiset tarkkailijat skeptisiksi. (Lisäksi termi “asennettu kapasiteetti” on erittäin epämääräinen, katso ministeriön tiedot koristeltu? Aurinkosähkötilastojen pimeä puoli Itävallassa ).
Monet projektit ovat odotustilassa
Vuosi 2024 on nimittäin kohta ohi ja merkkejä laajemmista investoinneista ei ole juurikaan nähtävissä tänäkään vuonna. Esimerkiksi monet offshore-tuulipuistot Euroopassa ja Yhdysvalloissa ovat odotustilassa, koska niitä ei yksinkertaisesti kannata rakentaa ja ottaa käyttöön. Jopa hallitusten antamilla valtavilla tukimäärillä. Voit jo nähdä Saksassa, kuinka kallista tämä tulee olemaan. Tuuli- ja aurinkovoiman ylitarjonnasta johtuen sähköpörsseissä saavutetaan usein muutamaksi tunniksi erittäin alhainen tai jopa negatiivinen sähkön hinta, josta sähkön hintatakuiden seurauksena veronmaksaja joutuu sitten vastaamaan.
Tämä globalistien edistämä hulluus ei ole vain kallista, vaan myös turhaa. Lukemattomien neliökilometrien tummuminen mustilla aurinkopaneeleilla ja maiseman tai rannikkoalueiden rappaus valtavilla tuuliturbiineilla ei todellakaan auta “pelastamaan” globaalia ilmastoa. Toisaalta siksi, että ilmasto ei kaipaa mitään pahaenteistä pelastusta ja toisaalta, koska kaikilla näillä toimenpiteillä ei ole muutenkaan vaikutusta tai ne vain pahentavat tilannetta.