Kanada myöntää 146,6 miljoonaa dollaria uudelle sensuurikomissiolle, joka valvoo verkossa tapahtuvia haittoja koskevan lain täytäntöönpanoa.
Kanadan hallitus on päättänyt käyttää noin 146,6 miljoonaa dollaria (200 miljoonaa dollaria) ja palkata 330 uutta kokopäiväistä työntekijää pannakseen täytäntöön verkkohäirintälain (Bill C-63).
Näin paljon maksaa byrokraattinen byrokratia, joka on tarpeen, jotta tämä lakiesitys, joka on siirtynyt toiseen käsittelyyn Kanadan alahuoneessa, lopulta toteutuisi.
Samaan aikaan maan demokratialle aiheutuvat kustannukset voivat olla mittaamattomat – kun otetaan huomioon tämän laajamittaisen sensuurilain ankarammat säännökset, jotka keskittyvät pääasiassa siihen, mitä viranomaiset haluavat pitää “vihapuheena”.
Jotkut näistä säännöksistä voivat johtaa siihen, että ihmiset joutuvat kotiarestiin ja että heidän internet-yhteytensä katkaistaan vain siksi, että he “pelkäävät” voivansa jatkossa syyllistyä “viharikoksiin” tai “vihapropagandaan”.
Jos nämä todetaan yhdessä muiden rikosten kanssa tehdyiksi, rangaistukseksi voidaan kaavailla elinkautista vankeutta. Samaan aikaan sakot nousevat 51 080 dollariin. Vielä kiistanalaisemmaksi asian tekee se, että ehdotettua lakia sovelletaan ilmeisesti takautuvasti lausumiin, jotka on annettu ennen lakiehdotuksen C-63 mahdollista hyväksymistä ja voimaansaattamista.
Vastuu on uudella elimellä, Digital Safety Commission, Ombudsperson, and Office, ja sinne menevät rahat ja siellä on 330 hengen henkilöstö. Äskettäin julkisuuteen tullut menoarvio kattaa viisi vuotta vuoteen 2029 asti.
Toimiston tehtävänä on – jos lakiesitys hyväksytään – valvoa, säännellä ja sensuroida verkkoalustoja verkkohaitoista annetun lain mukaisesti.
Lain arvostelijat korostavat Kanadan nykyisin vallassa olevan hallinnon vääristynyttä tärkeysjärjestystä, jossa suuri määrä rahaa on tarkoitus käyttää täällä, kun taas elintärkeille aloille – kuten todellisten vakavien rikosten torjuntaan – kohdistuu rahoitusrajoituksia.
Osa lakiehdotuksen puhtaasti pragmaattisesta vastustuksesta liittyy uskomukseen, että lakiehdotus – vaikka se loukkaa kansalaisten vapauksia ja oikeuksia – osoittautuu itse asiassa kyvyttömäksi puuttua siihen, mihin se on suunniteltu – erilaisiin verkkohäirinnän muotoihin.
Eikä siinä vielä kaikki. “Kanadan veronmaksajat joutuvat todennäköisesti maksamaan laskun massiivisesta byrokratiasta, joka antaa suurille teknologiayhtiöille mahdollisuuden neuvotella edullisia ehtoja muiden kuin vaaleilla valittujen sääntelyviranomaisten kanssa suljettujen ovien takana”, kansanedustaja Michelle Rempel Garner muotoili asian.