Verkon Vartija: Puhdistusoperaatio

• Sensuuri ja hakutulosten manipulointi ovat yleistyneet sosiaalisessa mediassa ja hakukoneissa, mikä on saanut vaihtoehtoisen median siirtymään alustoille kuten Rumble. Tästä huolimatta suuret alustat voivat edelleen rajoittaa sisältöjen löydettävyyttä algoritmien avulla, mikä tekee todenmukaisen tiedon jakamisesta haastavaa.
• Archive.org, tärkeä internetin historian tallentaja, kärsi 8. lokakuuta 2024 massiivisesta DDOS-hyökkäyksestä, joka keskeytti sen reaaliaikaisen sisällön arkistoinnin. Tämä katkos on heikentänyt kykyä dokumentoida muuttuvaa tietoa, erityisesti tulevien Yhdysvaltain vaalien aikana, mikä rajoittaa merkittävästi tutkijoiden ja yleisön pääsyä verkkoarkistoihin.
• Googlen ja Archive.orgin välimuistipalveluiden poistuminen lähes samanaikaisesti rajoittaa internetin historian saatavuutta ja vaikeuttaa aiemman sisällön vertailua. Tekoälyn valvomien ja instituutioiden hyväksymien hakutulosten korostuminen vääristää myös hakutuloksia, ohjaten käyttäjiä yhä valvotumpiin ja valikoidumpiin tietoihin.
• Tämä kehitys on osa pidempiaikaista muutosta, joka on kiihtynyt viime vuosina. Archive.orgin katkos ja muiden internetin muistipalveluiden sulkeminen korostavat internetin siirtymistä hallitumpaan ympäristöön, mikä uhkaa vapaan ja demokraattisen tiedonsaannin perusperiaatteita.

Sensuuritapaukset lisääntyvät niin, että ne ovat normalisoituneet. Jatkuvista oikeudenkäynneistä ja lisääntyneestä julkisesta huomiosta huolimatta valtavirran sosiaalinen media on ollut viime kuukausina hurjempi kuin koskaan aiemmin. Podcasterit tietävät varmasti, mikä poistetaan välittömästi, ja keskustelevat keskenään sisällöstä harmailla alueilla. Jotkut, kuten Brownstone, ovat luopuneet YouTubesta Rumblen hyväksi ja uhranneet valtavat yleisömäärät vain nähdäkseen, että heidän sisältönsä selviää päivänvaloon.

Kyse ei ole aina siitä, sensuroidaanko vai ei. Nykypäivän algoritmeihin kuuluu erilaisia työkaluja, jotka vaikuttavat hakukelpoisuuteen ja löydettävyyteen. Esimerkiksi Joe Roganin ja Donald Trumpin haastattelu keräsi hämmästyttävät 34 miljoonaa katselukertaa, ennen kuin YouTube ja Google säätivät hakukoneitaan niin, että sitä oli vaikea löytää, ja jopa tekninen toimintahäiriö esti katselun monilta ihmisiltä. Tämän edessä Rogan siirtyi X-alustalle postaamaan kaikki kolme tuntia.

Tässä sensuurin ja näennäissensuurin tiheikössä liikkumisesta on tullut osa vaihtoehtoisen median liiketoimintamallia.

Nämä ovat vain otsikkotapauksia. Otsikoiden alla tapahtuu teknisiä tapahtumia, jotka vaikuttavat olennaisesti kaikkien historioitsijoiden kykyyn edes katsoa taaksepäin ja kertoa, mitä on tapahtunut. On uskomatonta, että Archive.org-palvelu, joka on toiminut vuodesta 1994 lähtien, on lopettanut kuvien ottamisen sisällöstä kaikilla alustoilla. Ensimmäistä kertaa 30 vuoteen on kulunut pitkä ajanjakso – 8.-10. lokakuuta lähtien – jolloin tämä palvelu ei ole kuvannut internetin elämää reaaliajassa.

Tätä kirjoitettaessa meillä ei ole mitään keinoa tarkistaa sisältöä, joka on lähetetty kolmen viikon ajan lokakuussa ennen elämämme kiistanalaisimpia ja merkityksellisimpiä vaaleja. Ratkaisevaa on, että tässä ei ole kyse puolueellisuudesta tai ideologisesta syrjinnästä. Mitään Internetin verkkosivustoja ei arkistoida käyttäjien saatavilla olevilla tavoilla. Itse asiassa koko päätietojärjestelmämme muisti on tällä hetkellä vain suuri musta aukko.

Archive.orgin ongelmat alkoivat 8. lokakuuta 2024, kun palveluun kohdistui yhtäkkiä massiivinen palvelunestohyökkäys (DDOS), joka ei ainoastaan kaatanut palvelua, vaan myös aiheutti niin paljon vikoja, että se oli vähällä tuhota kokonaan. Ympäri vuorokauden työskentelevä Archive.org palasi takaisin vain lukupalveluna, jossa se on nytkin. Voit kuitenkin lukea vain sisältöä, joka oli lähetetty ennen hyökkäystä. Palvelu ei ole vielä aloittanut uudelleen julkista peilausta mistään internetin sivustoista.

Toisin sanoen koko World Wide Webin ainoa lähde, joka peilaa sisältöä reaaliaikaisesti, on poistettu käytöstä. Ensimmäistä kertaa sitten verkkoselaimen keksimisen tutkijoilta on riistetty mahdollisuus verrata aiempaa ja tulevaa sisältöä, mikä on hallituksen ja yritysten toimintaa tutkivien tutkijoiden perusasioita.

Tämän palvelun avulla Brownstonen tutkijat saivat esimerkiksi selville, mitä CDC oli sanonut pleksilasista, suodatusjärjestelmistä, kirjeäänestyksistä ja vuokrauskielloista. Kaikki tämä sisältö poistettiin myöhemmin Internetistä, joten arkistokopioiden käyttö oli ainoa tapa tietää ja varmistaa, mikä oli totta. Sama päti Maailman terveysjärjestöön ja sen luonnollisen immuniteetin väheksymiseen, jota myöhemmin muutettiin. Pystyimme dokumentoimaan muuttuvat määritelmät vain tämän työkalun avulla, joka on nyt poistettu käytöstä.

Tämä tarkoittaa seuraavaa: Tämä tarkoittaa seuraavaa: Mikä tahansa verkkosivusto voi julkaista tänään mitä tahansa ja poistaa sen huomenna, eikä siitä jää mitään merkintöjä, ellei joku käyttäjä jossain satu ottamaan kuvakaappausta. Silloinkin sen aitoutta ei voida mitenkään varmistaa. Tavallinen tapa tietää, kuka sanoi mitä ja milloin, on nyt poissa. Toisin sanoen koko Internetiä sensuroidaan jo nyt reaaliaikaisesti, jotta näinä ratkaisevina viikkoina, jolloin suuri osa yleisöstä odottaa täysin vilpillistä peliä, kuka tahansa tiedotusalan toimija voi selvitä mistä tahansa ilman, että hän jää kiinni.

Tiedämme, mitä ajattelet. Tämä DDOS-hyökkäys ei varmasti ollut sattumaa. Aika oli vain liian täydellinen. Ja ehkä se on totta. Emme vain tiedä. Epäileekö Archive.org jotain tällaista? He sanovat seuraavaa:

Viime viikolla DDOS-hyökkäyksen ja suojelijoiden sähköpostiosoitteiden ja salattujen salasanojen paljastumisen ohella Internet-arkiston verkkosivuston javascript-tietokanta turmeltui, minkä vuoksi jouduimme poistamaan sivuston käytöstä, jotta pääsisimme käsiksi siihen ja parantaisimme tietoturvaamme. Internet-arkiston tallennetut tiedot ovat turvassa, ja pyrimme jatkamaan palveluita turvallisesti. Tämä uusi todellisuus edellyttää, että kyberturvallisuuteen kiinnitetään entistä enemmän huomiota, ja me reagoimme siihen. Pahoittelemme, että kirjastopalvelut eivät ole käytettävissä.

Syvä valtio? Kuten kaikissa näissä asioissa, ei ole mitään keinoa tietää, mutta pyrkimys räjäyttää pois Internetin kyky saada todennettua historiaa sopii hyvin tiedon jakelun sidosryhmämalliin, joka on selvästi asetettu etusijalle maailmanlaajuisella tasolla. Internetin tulevaisuutta koskevassa julistuksessa tämä tehdään hyvin selväksi: Internetiä olisi “hallittava monien sidosryhmien lähestymistavalla, jossa hallitukset ja asiaankuuluvat viranomaiset toimivat yhteistyössä akateemisten tutkijoiden, kansalaisyhteiskunnan, yksityisen sektorin, teknisen yhteisön ja muiden kanssa”. Kaikki nämä sidosryhmät hyötyvät mahdollisuudesta toimia verkossa jälkiä jättämättä.

Archive.orgin kirjastonhoitaja on kirjoittanut, että “Vaikka Wayback Machine on ollut vain lukutilassa, verkkokierrätys ja arkistointi ovat jatkuneet. Nämä aineistot ovat saatavilla Wayback Machinen kautta, kun palvelut on varmistettu.””

Milloin? Emme tiedä. Ennen vaaleja? Viiden vuoden kuluttua? Siihen saattaa olla teknisiä syitä, mutta vaikuttaa siltä, että jos verkkosivujen indeksointi jatkuu kulissien takana, kuten huomautuksessa esitetään, sekin voisi olla nyt saatavilla vain lukutilassa. Näin ei kuitenkaan ole.

On huolestuttavaa, että tämä Internet-muistin poistaminen tapahtuu useammassa kuin yhdessä paikassa. Monien vuosien ajan Google tarjosi välimuistiin tallennetun version etsimästäsi linkistä heti live-version alapuolella. Heillä on nyt runsaasti palvelintilaa, mutta ei: tämä palvelu on nyt kokonaan poissa. Itse asiassa Googlen välimuistipalvelu päättyi virallisesti vain viikko tai kaksi ennen Archive.orgin kaatumista, syyskuun 2024 lopussa.

Näin ollen kaksi käytettävissä olevaa välinettä välimuistiin tallennettujen Internet-sivujen etsimiseen katosivat viikkojen sisällä toisistaan ja viikkojen sisällä marraskuun 5. päivän vaaleista.

Myös muut huolestuttavat suuntaukset ovat muuttamassa Internetin hakutuloksia yhä enemmän tekoälyn valvomiksi listoiksi, jotka sisältävät instituutioiden hyväksymiä kertomuksia. Internetin standardina oli ennen, että hakutulosten sijoittelua ohjasivat käyttäjien käyttäytyminen, linkit, viittaukset ja niin edelleen. Nämä olivat enemmän tai vähemmän orgaanisia mittareita, jotka perustuivat yhteenlaskettuihin tietoihin, jotka osoittivat, kuinka hyödyllinen hakutulos oli Internetin käyttäjille. Yksinkertaisesti sanottuna, mitä useammat ihmiset pitivät hakutulosta hyödyllisenä, sitä korkeammalle se sijoittui. Nykyään Google käyttää hakutulosten sijoittamiseen hyvin erilaisia mittareita, mukaan lukien “luotettavien lähteiden” ja muiden vaikeaselkoisten, subjektiivisten määritysten perusteella.

Lisäksi laajimmin käytetty palvelu, joka aikoinaan asetti verkkosivustot paremmuusjärjestykseen liikenteen perusteella, on nyt poissa. Palvelun nimi oli Alexa. Sen luonut yritys oli riippumaton. Eräänä päivänä vuonna 1999 Amazon osti sen. Se vaikutti rohkaisevalta, koska Amazon oli hyvin varakas. Osto näytti kodifioivan työkalun, jota kaikki käyttivät eräänlaisena verkon statuksen mittarina. Silloin oli tavallista, että huomasi artikkelin jossakin verkossa ja katsoi sen sitten Alexasta nähdäkseen sen tavoittavuuden. Jos se oli tärkeä, se huomattiin, mutta jos se ei ollut, kukaan ei välittänyt siitä.

Näin toimi kokonainen sukupolvi verkkoteknikkoja. Järjestelmä toimi niin hyvin kuin saattoi odottaa.

Sitten, vuonna 2014, vuosia sen jälkeen kun Amazon oli hankkinut Alexa-palvelun, Amazon teki oudon tempun. Se julkaisi kotiavustajansa (ja valvontalaitteen) samalla nimellä. Yhtäkkiä kaikilla oli niitä kodeissaan ja he saivat selville mitä tahansa sanomalla “Hei Alexa”. Jokin tuntui oudolta siinä, että Amazon nimesi uuden tuotteensa vuosia aiemmin hankkimansa asiaan liittymättömän yrityksen mukaan. Epäilemättä nimien päällekkäisyys aiheutti hämmennystä.

Seuraavaksi tapahtui seuraavaa. Vuonna 2022 Amazon poisti aktiivisesti verkkoluokitustyökalun. Se ei myynyt sitä. Se ei nostanut hintoja. Se ei tehnyt sillä mitään. Se teki siitä yhtäkkiä täysin pimeän.

Kukaan ei saanut selville, miksi. Se oli alan standardi, ja yhtäkkiä se oli poissa. Ei myyty, se vain räjäytettiin pois. Kukaan ei voinut enää selvittää liikennemäärään perustuvia verkkosivujen sijoituksia maksamatta erittäin korkeita hintoja vaikeasti käytettävistä teollisuustuotteista.

Kaikki nämä yksittäisinä tarkasteltuina ehkä irrallisilta tuntuvat tietopisteet ovat itse asiassa osa pitkää kehityskulkua, joka on muuttanut tietomaailmaamme tunnistamattomalle alueelle. Vuosien 2020-2023 Covid-tapahtumat ja massiivinen maailmanlaajuinen sensuuri ja propagandapyrkimykset kiihdyttivät näitä suuntauksia huomattavasti.

Ihmettelee, muistaako kukaan enää, millaista se kerran oli. Archive.org-sivuston hakkerointi ja tukahduttaminen korostaa asiaa: muistia ei enää ole.

Tätä kirjoittaessa kolmen viikon verkkosisältöä ei ole vielä arkistoitu. Mitä meiltä puuttuu ja mikä on muuttunut, sitä voi vain arvailla. Eikä meillä ole aavistustakaan, milloin palvelu palaa. On täysin mahdollista, että se ei palaa ja että ainoa todellinen historia, johon voimme turvautua, on ennen 8. lokakuuta 2024, jolloin kaikki muuttui.

Internet perustettiin vapaaksi ja demokraattiseksi. Tämän vision palauttaminen vaatii tällä hetkellä sankarillisia ponnisteluja, koska jokin muu korvaa sen nopeasti.

Published under a Creative Commons Attribution 4.0 International License
For reprints, please set the canonical link back to the original Brownstone Institute Article and Author.