Samaan aikaan kun Euroopan ilmastopoliittinen johto pitää edelleen tiukasti kiinni markkinoita vääristävistä tuuli- ja aurinkovoiman tuista, kommunistinen Kiina kulkee päinvastaiseen suuntaan – se on luopumassa näistä tuista, ainakin uusien projektien osalta. Kesäkuun 1. päivästä alkaen Kiinassa ei enää sovelleta syöttötariffeja eikä taata vähimmäishintoja tuuli- ja aurinkovoimalle. Tämä on merkittävä käänne, sillä kyseessä on maa, joka vielä muutama vuosi sitten sijoitti massiivisia summia uusiutuvan energian tukemiseen.
Euroopan tie: verot, maksut ja tuet
Euroopassa, erityisesti Saksassa, poliitikot turvautuvat edelleen sosialistisiin toimenpiteisiin ajaakseen läpi energiapolitiikan rakennemuutosta. Fossiilisten polttoaineiden käyttöä energiantuotannossa pyritään rajoittamaan aggressiivisella verotuksella, ja kuluttajia ohjataan uusiutuvan energian suuntaan tekemällä perinteisestä energiasta keinotekoisesti kallista. Tämä toteutetaan erilaisten verojen, maksujen ja sääntelyn avulla.
Samalla valtio ohjaa massiivisia tukia uusiutuvaan energiaan, etenkin tuuli- ja aurinkovoimaan, sekä niiden vaatimiin sähköverkon muutoksiin ja säätömekanismeihin. Näin rakennetaan järjestelmää, joka ei perustu markkinoiden logiikkaan vaan poliittisiin tavoitteisiin.
Kiinan strateginen suunnanmuutos
Kiinan kansantasavalta on aiemmin tukenut kaikkia energiamuotoja, mukaan lukien fossiiliset polttoaineet, ydinvoima sekä uusiutuva energia. Tuuli- ja aurinkovoimaloihin on vuosien varrella sijoitettu kymmeniä miljardeja euroja, mutta tämä rahoitus on viime vuosina selvästi vähentynyt. Vuodesta 2018 alkaen Kiina on alkanut asteittain purkaa uusiutuvan energian tukimekanismeja, ja vuoden 2025 kesäkuusta alkaen kaikki uudet projektit joutuvat toimimaan markkinaehtoisesti ilman valtion tukea.
Tämä osoittaa, että edes autoritaarinen hallinto ei pidä kestävänä mallina järjestelmää, joka lepää pysyvien tukien varassa.
Uusiutuvan energian rajat
Vaikka luonnonvoimat – tuuli ja aurinko – ovat ilmaisia, itse teknologiat, joilla niitä hyödynnetään, eivät ole. Tuuli- ja aurinkovoiman tuotantokapasiteetin rakentaminen vaatii suuria investointeja, ja niiden toiminta on riippuvaista sääolosuhteista. Tämä lisää energiainfrastruktuurin monimutkaisuutta ja kustannuksia. Ilman hintatukia ja fossiilisten polttoaineiden keinotekoista hinnannostoa nämä energiamuodot eivät pysty kilpailemaan muiden tuotantomuotojen kanssa.
Siinä missä Eurooppa jatkaa valtavia investointeja näihin tukiriippuvaisiin ratkaisuihin, Kiina suuntaa kohti tehokkaampaa ja markkinatalouteen pohjautuvaa mallia.
Markkinatalous vastaan ideologia
On hämmästyttävää, että jopa Pekingin kommunistihallinto kykenee tunnustamaan markkinatalouden peruslainalaisuudet, samalla kun Euroopassa yhä useammat puolueet – jopa perinteisesti markkinamyönteiset keskustapuolueet kuten Saksan CDU ja Itävallan ÖVP – ovat mukautuneet vasemmistolaiseen vihreään ilmastopolitiikkaan. Tämä politiikka ei ota huomioon pitkän aikavälin taloudellisia vaikutuksia eikä energiainfrastruktuurin toimintalogiikkaa. Se perustuu ideologisiin tavoitteisiin ja uskoon, että valtio voi ohjata markkinoita tehokkaammin kuin itse markkinat.
Euroopan on valittava suuntansa
Euroopassa tarvitaan nyt avointa ja kriittistä keskustelua siitä, mihin suuntaan energiapolitiikkaa halutaan viedä. Onko kestävämpää rakentaa järjestelmä, joka toimii ilman pysyviä tukia, vai jatkaa veronmaksajien rahojen syytämistä energiamuotoihin, jotka eivät pärjää ilman jatkuvaa valtion apua?
Kiinan suunnanmuutos voi toimia varoittavana esimerkkinä – tai kenties jopa mallina – siitä, miten strategisia päätöksiä voidaan tehdä energiatehokkuuden ja taloudellisen järkevyyden näkökulmasta. Mikäli edes autoritaarinen järjestelmä uskaltaa tehdä näin, miksi ei Euroopan liberaali demokratia?
Yhteenveto: kilpailukyky vai kontrolli?
Lopulta kysymys kuuluu: haluammeko rakentaa energiajärjestelmän, joka kestää ilman tukea ja toimii omillaan, vai jatkaa polkua, jossa poliittinen ideologia ohittaa markkinaehtoisen järkevyyden? Vastaus tähän kysymykseen määrittää, kuinka kilpailukykyinen ja taloudellisesti kestävä Euroopan energiatulevaisuus tulee olemaan.
