Neljännen vallankumouksen loppu – Alexander Dugin

Strauss-Howe Generation Theory eli “neljäs vallankumous” toteaa, että historia seuraa syklisiä malleja neljän vallankumouksen kautta, joista jokainen kestää noin 20-25 vuotta:

1. Highlight (ensimmäinen kerta) – Vahvojen instituutioiden ja yhdenmukaisuuden aikakausi. Kollektiivinen luottamus on korkealla ja individualismi alhainen.

2. Herääminen (toinen kerta) – Kulttuurinen mullistus, jossa nuorempi sukupolvi kapinoi vakiintuneita normeja vastaan, mikä johtaa henkiseen ja kulttuuriseen uudistumiseen.

3. Häiriö (kolmas kerta) – Instituutiot heikkenevät, individualismi lisääntyy ja yleisön luottamus instituutioihin vähenee. Yhteiskunta on pirstoutunut .

4. Kriisi (neljäs kerta) – Suuren mullistuksen aika, jolloin tarvitaan yhteisiä toimia kriittisten ongelmien ratkaisemiseksi, joihin usein liittyy sota, taloudellinen romahdus tai suuri yhteiskunnallinen muutos. Tämä johtaa uuteen huippupisteeseen, joka aloittaa syklin uudelleen.

Näitä syklejä muokkaa eri sukupolvien (profeetta, nomadi, sankari ja taiteilija) kollektiivinen psykologia, joista jokaisella on omat luonnepiirteensä, joihin on vaikuttanut aikakausi, jolloin he syntyivät. Teoria viittaa siihen, että näiden syklien ymmärtäminen voi auttaa ennustamaan ja valmistautumaan tuleviin yhteiskunnallisiin muutoksiin.

Strauss-Howen sukupolvien teoria merkitsee siirtymistä historiallisesta syklistä toiseen, siirtymää, jota symboloi Donald Trump. Uuskonservatismi ja kristillinen sionismi nähdään olennaisina osina kriisivaihetta ja ne ovat suuri haaste.

Strauss-Howen teoria on erityisen tärkeä, kun on kyse sosiaalisuuden (holismin) ja individualismin välisestä dynamiikasta. Tämä muistuttaa L. Dumontin kuuluisaa dilemmaa, jossa sosiaalisuus edustaa Pinnaclea, alkua ja kevättä, kun taas individualismi edustaa kriisiä, loppua ja talvea, yksilön ollessa kuvattu Krampuksena.

Länsimainen nykyaika on tässä yhteydessä kriisi, lasku (Untergang). Länsimainen nominalismi ja individualismi ovat historian talven vertauskuvallisia ja merkitsevät siirtymistä kulttuurista sivilisaatioon (Spenglerin mukaan) ja olemisen unohtamista (Heidegger). Sukupolviteoriaa voidaan laajentaa laajempiin historiallisiin sykleihin.

Kun verrataan suhteellisen lyhyitä syklejä, kuten Saeculum ja Upheavals, historian suuriin kausiin (kuten Tradition, Modernity, Postmodernity), voimme päätellä, että Trump merkitsee tärkeän aikakauden loppua – modernin maailman loppua.

Tämä merkitsee myös länsimaisen modernin loppua. Postmodernismi toimii filosofisena perustana heränneelle kulttuurille ja liberaalille globalismille, paljastaen länsimaiseen modernismiin kuuluvan nihilismin. Tämä on lännen historian lopun huipentuma.

Trump viimeistelee tämän lopun ja symboloi lopun loppua. Kysymys kuitenkin jää: onko hän tietoinen tehtävästään? Voiko hän ennustaa uutta alkua? Seuraava kohokohta ei voi olla jotain suhteellista, rajoitettua tai paikallista. Seuraavan mullistuksen on oltava globaali konservatiivinen vallankumous maailmanlaajuisesti.

Seuraavan huipun täytyy olla nykyaikaisuuden, eli länsimaisen individualismin, atomismin, liberalismin ja kapitalismin voittaminen. Lännen on ylitettävä itsensä. Siksi Weverin teokset ja poliittinen platonismi ovat niin tärkeitä. Seuraavan kohokohdan pitäisi olla suuri herääminen, mutta ei Strauss-Howen mielessä.

Länsimainen nykyaika oli pohjimmiltaan puutteellinen ja johti täydelliseen rappeutumiseen ja katastrofiin, joka huipentui Antikristuksen valtakuntaan. Woke-kulttuuri on Antikristuksen kulttuuria.

Seuraava kohokohta voi olla vain Suuri paluu Kristuksen luo. Kristus on maailman kuningas. Tämän maailman ruhtinas anasti väliaikaisesti hänen auktoriteettinsa, mutta Saatanan hallinto on päättynyt. Liberaalit nähdään Saatanan vallassa ja nykyaikaisuus itsessään on saatanallista. Hindu-termeillä tämä sykli tunnetaan nimellä Kali-Yuga, pimeä aikakausi.

Trump on paljon enemmän kuin pelkkä Trump; hän on merkki.

Lähde