Ympäristönsuojelijat uskovat, että yksi lapsi päästää 9 441 tonnia heidän mielestään tappavaa hiiltä. Jotkut vihreät ideologit ovat väittäneet, että tähän pitäisi lisätä luku hiilidioksidipäästöjä aiheuttavien lastenlasten huomioon ottamiseksi.
Ison-Britannian kaupungeissa, joissa on korkea vihreä politiikka, kuten Bristol, Brighton ja Cambridge, syntyvyys on laskenut merkittävästi, ja joillakin alueilla kokonaishedelmällisyysluku on alle 1. Tämä tarkoittaa, että ne eivät korvaa itseään, puhumattakaan kumppanistaan, kirjoittaa Rhoda Wilson .
Ekosoturit ajavat itsensä sukupuuttoon.
Kirjailija: Ross Clark The Spectatorissa julkaistuna
Ei siitä niin kauan sitten, kun nuorten parien muodikas kohtaamispaikka oli National Childbirth Trustin kokous. Muistan istuneeni opettajamme etuhuoneessa vuoden 1995 alkukuukausina, kun hän ohitti naisen lantion muovimallin ja kysyi meiltä: “Miten luulet, että vauva tulee ulos?”
Kolmen vuosikymmenen jälkeen keskiluokan tuleville äideille on tarjolla uusi tapa viettää iltaansa: osallistua Bristolin yliopiston Brigstow Instituten järjestämän “Äitiys ilmastokriisissä” -projektin järjestämiin istuntoihin. Ei ole parempaa tapaa kuvailla sitä kuin lainata tutkijoiden yhteenvetoa. He kirjoittavat, että projekti suunniteltiin “käyttämään terapeuttisesti informoituja osallistavan teatterin tekniikoita tutkiakseen yhteistyössä naisten lisääntymistä koskevaan päätöksentekoon liittyviä huolenaiheita alkavan ilmastokriisin aikakaudella”. Siellä on valokuvia maassa käpertyneistä naisista, jotka seisovat käsivarret ojennettuina kuin uskonnollisessa antaumuksessa.
Projektin raportti paljastaa, että istunnot ovat johtaneet siihen, että monet parit ovat päättäneet olla hankkimatta lasta planeetan vuoksi. “Tunnen paljon surua ja vihaa siitä, etten voi saada toista lasta tässä ilmastokriisissä”, sanoi 37-vuotias osallistuja Rosanna, joka lisäsi, että hän käytti istunnot kirjoittamalla kirjettä “Toiselle lapselle, jota en koskaan saa”. Ruby (31) oli tehnyt päätöksensä sanoen: “En halua tuoda enää lapsia nykyiseen maailmaan. Minusta ei tuntuisi hyvältä, jos tekisin tämän valinnan.”
Vuonna 2022 alkaneet istunnot eivät ole auttaneet Bristolin romahtavaa syntyvyyttä. Kymmenen vuotta sitten kaupunki koki pienen vauvabuumin. Nyt sillä on yksi maan nopeimmin kasvavista syntyvyysluvuista. Ei tarvitse paljoa ymmärtää, että väestön ylläpitäminen pitkällä aikavälillä edellyttää, että naiset synnyttävät keskimäärin vähintään kaksi lasta. Kehittyneessä teollisessa yhteiskunnassa, jossa lapsikuolleisuus on alhainen, väestötieteilijät olettavat, että noin 2,1:n kokonaishedelmällisyysluku on korvausaste.
Vuoden 2010 alussa Bristolin TFR 1,89 oli tuolloin kansallisen keskiarvon tuntumassa. Vuoteen 2023 mennessä se oli pudonnut 1,14:ään. Mutta Bristol ei ole aivan alhaisin. Norwichissa se on 1,09, Oxfordissa 1,07. Camdenissa, jossa Royal Free Hospital ilmoitti sulkevansa äitiysosastonsa työn puutteen vuoksi, se on 1.0. Monilla alueilla TFR on pudonnut alle yhden – toisin sanoen äiti ei edes korvaa paikkaansa väestössä, saati kumppaninsa. Brighton and Hovessa se on 0,98. Cambridge – jossa lapseni syntyivät – on 0,91:n pohjalla.
Näitä paikkoja yhdistää yksi asia: ne ovat vihreän politiikan pesäkkeitä. Bristolissa, Brightonissa ym. ovat todellakin korkeat asuntojen hinnat ja suuri määrä ammattinaisia, jotka asettavat uran perheen edelle, mutta ne ovat myös paikkoja, joissa ekologinen zlotismi hallitsee ylimpänä. Näissä vihreissä getoissa olevat ihmiset ovat todennäköisesti herkkiä ympäristön absolutistien usein siteeratulle luvulle (joka voidaan jäljittää Global Environmental Change -lehdessä vuonna 2009 julkaistuun artikkeliin), jonka mukaan synnyttävä nainen on vastuussa erittäin tarkasta 9 441 tonnista hiilidioksidipäästöjä. Se on 5,7 kertaa enemmän päästöjä, jotka hän suoraan aiheuttaa elämänsä aikana. Joten syyllisyys jää seuraaville sukupolville.
Vihreän dogman kannattajille nämä laskelmat ovat eksistentiaalisia. Jotkut ovat väittäneet, että lukua pitäisi mukauttaa hiilidioksidipäästöjä aiheuttavien lasten ja lastenlasten peräkkäisten sukupolvien huomioon ottamiseksi. LSE:n tohtorikandidaatti Philippe van Basshuysen on hehkulamppuhetkellä keksinyt kompromissin, jonka merkitys varmasti haastaa Descartesin: vanhempien tulee olla vastuussa lastensa hiilidioksidipäästöistä vasta 18-vuotiaaksi asti.
Riippumatta hiilidioksidipäästöjen riskeistä ihmiskunnalle, on varmaa, että lisääntymisestä kieltäytyminen ei auta ihmiskuntaa selviytymään. Vihreän liikkeen äärimmäisillä laitamilla on niitä, kuten omaperäinen Voluntary Human Extinction Movement -liike, jotka toivoisivat täydellisen syntymän jäätymisen suurena voittona planeetalle. Mutta heiltä ja maltillisemmilta vihreiltä, jotka uskovat, että parien pitäisi rajoittua vaikkapa yhteen maolaiseen lapseen, puuttuu jotain: ehkä heidän toimintansa vain hidastaa ekokiihkajien lisääntymisnopeutta. Tämä voi olla luonnon kosto – darwinismi toiminnassa, jossa ihmiset, joilla on idioottimainen idea, pienentävät geenipooliaan ennen kuin voivat tehdä liikaa vahinkoa. Ehkä meidän pitäisi rohkaista ja jopa määrätä kollektiivisia syyllisyysistuntoja vihreille aktivisteille. Mitä vähemmän lapsille he voivat opettaa ajattelutapaansa, sitä parempi meille muille?
