Samalla kun Euroopan talous liukuu kansainvälisessä vertailussa yhä syvemmälle, Brysselin paperityöntekijöillä ei ilmeisesti ole parempaa tekemistä kuin keksiä uusia kiusantekoja yrityksillemme. Uusin uhri: vaatteiden ja kaikenlaisten tavaroiden valmistajat. Heidän on nyt vastattava jostakin, mitä he eivät edes tuota.

Brysselin eurokraatit näyttävät jälleen kerran haluavan ilmastohulluudessaan vaikeuttaa yritysten toimintaa entisestään, kuten Apollo News kertoo. Jo ennestään täysin kohtuuton ”pakkausasetus” (2025/40) – 124-sivuinen byrokratian hirviö, joka on ollut voimassa vuodesta 2025 – aiheuttaa yrityksille niin paljon sekaannusta, että EU:n oli nyt pakko korjata tilannetta. Mikä on Brysselin ratkaisu? 57-sivuinen ”ohjeisto”, jonka on tarkoitus selittää yrityksille, miten niiden pitäisi käytännössä soveltaa näitä todellisuudesta vieraita sääntöjä. Mutta tämä ohjeisto on varsinainen pommi ja muistuttaa suorasta hyökkäystä pk-yrityksiä vastaan.

Tulevaisuudessa EU aikoo määrätä yrityksille, kuinka paljon kierrätysmuovia niiden on käytettävä. Kertakäyttöisten juomapullojen on koostuttava 30 prosenttia kierrätysmateriaalista vuodesta 2030 lähtien ja 65 prosenttia vuodesta 2040 lähtien. Vaatteiden postituspusseissa pakollinen osuus on 35 prosenttia vuodesta 2030 lähtien. Mutta jos luulet, että tämä koskee vain muoviteollisuutta, olet laskenut väärin, sillä kekseliäät Brysselin sääntelijät ovat ottaneet tämän huomioon. Uusissa ohjeissa tehdään selväksi: myös tavaroiden valmistajat joutuvat kantamaan vastuunsa!

Sanan ”valmistaja” merkitys määritellään täysin uudelleen silmänkääntötempulla: jos keskisuuri vaatevalmistaja lähettää T-paitojaan muovipussissa, EU pitää häntä jatkossa tämän pakkauksen valmistajana – yksinkertaisesti siksi, että hän painattaa siihen tuotemerkkinsä! Eurokraattien absurdi logiikka: brändin omistaja olisi voinut valita toisen pakkauksen. Näin koko vastuu ja uhkaava dokumentointipainajainen siirretään yrityksille, jotka itse asiassa valmistavat housuja ja paitoja, eivätkä muovipakkauksia.

Puhutaanpa dokumentoinnin painajaisesta: käytetyn kierrätysmuovin on oltava peräisin EU:sta. Jos se kerätään ulkomailla, Bryssel vaatii, että paikalliset dokumentointivaatimukset vastaavat tarkalleen EU:n vaatimuksia. Tämä on täysin todellisuudesta irrallinen hanke, joka merkitsee yrityksille entistä enemmän byrokratiaa, entistä enemmän asiantuntijalausuntoja ja entistä enemmän kustannuksia. Vuodesta 2030 lähtien sallitaan lisäksi vain pakkaukset, jotka ovat vähintään 70-prosenttisesti kierrätettäviä.

Se, kuinka syvälle Brysselin viranomaiset puuttuvat kansalaisten ja kauppiaiden mikrokosmokseen, käy ilmi yksityiskohdasta, jota ei oikeastaan voi kuvitellakaan: ohjeissa säädetään täysin vakavissaan, milloin muovinen kukkaruukku on pakkaus ja milloin ei. EU:n absurdi nyrkkisääntö kuuluu: jos kasvi myydään asiakkaalle ruukussa, ruukku on pakkaus. Jos ruukku kuitenkin palvelee vain kasvin kasvatusta taimitarhassa, se ei ole pakkaus eikä kuulu sääntelyn piiriin.

Pakkausmateriaalien kierrätystä on siis tarkoitus laajentaa merkittävästi. Vähintään 70 prosenttia kaikesta pakkausjätteestä on tarkoitus kierrättää vuoteen 2030 mennessä (tästä 80 prosenttia rautametallien ja 50 prosenttia alumiinin osalta).

Lähde