Euroopan unionin Digital Services Act (DSA) on jälleen puhuttanut, kun riippumattomat asiantuntijat ovat varoittaneet sen kasvavasta vaikutuksesta sananvapauteen verkossa. Lain virallinen tavoite on tehdä verkkoalustoista “turvallisempia ja vastuullisempia”, mutta käytännössä se antaa komissiolle laajat valtuudet määrätä, mitä sisältöä saa julkaista ja mitä on poistettava.

Kritiikin ydin on siinä, että DSA:n mukaisesti EU voi vaatia suuria somealustoja – kuten X:ää, Facebookia ja YouTubea – poistamaan sisältöjä, joita se pitää “vääränä tietona” tai “haitallisena keskusteluna”. Rajat näiden käsitteiden välillä ovat kuitenkin hämärät, ja pelkona on, että laki toimii käytännössä sensuurivälineenä poliittisesti epätoivottujen näkemysten hiljentämiseksi.

Useat sananvapausjärjestöt ovat huomauttaneet, että DSA:n soveltaminen on jo johtanut yksipuolisiin poistopäätöksiin ja algoritmisiin varjokieltoihin. Erityisesti X:n (ent. Twitter) omistaja Elon Musk on joutunut törmäyskurssille EU:n viranomaisten kanssa, koska hän on kieltäytynyt poistamasta tiettyjä viestejä komission vaatimuksesta.

EU-komissaari Thierry Breton puolustaa lakia väittäen sen olevan “välttämätön demokratian suojelemiseksi disinformaatiolta”. Kriitikot näkevät lausunnon kuitenkin paradoksaalisena – demokratiaa ei voi suojella rajoittamalla kansalaisten oikeutta puhua vapaasti.

Kun tekoälypohjaiset sisällönseurantajärjestelmät alkavat toimia yhä tiiviimmin EU:n ohjauksessa, herää yhä useammin kysymys: missä kulkee raja turvallisuuden ja sensuurin välillä?