Julkisessa keskustelussa toistuu väite, että maahanmuutto on “globalismin keihäänkärki” – väline, jolla kansallisvaltioita murennetaan ja talouksia muokataan. Taustalla on samanaikaisesti kiristyvä EU-politiikka, väestön ikääntymisen aiheuttama työvoimapula sekä vaihtelevat rajatilastot. Mitä väite pitää sisällään, ja mitä ajantasainen data tilanteesta kertoo?

Mistä puhutaan, kun puhutaan “keihäänkärjestä”

Pamflettimainen ajatuskulku menee näin: maahanmuuttoa edistetään tietoisesti, jotta rajat hämärtyvät, identiteetit pehmenevät ja päätösvalta siirtyy ylirajaisille toimijoille. Näin tiivistettynä väite on poliittinen kehys, ei todistusaineisto. Silti se tarttuu, koska ilmiöillä – turvapaikkapolitiikasta työperäiseen muuttoliikkeeseen – on konkreettisia vaikutuksia arkeen, talouteen ja turvallisuuteen.

Mitä politiikassa oikeasti tapahtuu

EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkauudistus (Pact on Migration and Asylum) tuli voimaan 11.6.2024, ja sen sääntöjen on tarkoitus alkaa käytännössä kahden vuoden sisällä. Tavoitteet: ulkorajojen valvonnan vahvistaminen, menettelyjen yhdenmukaistaminen ja “taakanjaon” järjestäminen jäsenmaiden välillä. Uudistus koostuu kymmenestä lainsäädäntöpaketista ja sen toimeenpano etenee vaiheittain jäsenvaltioissa. (Migration and Home Affairs, Epthinktank)

Mitä luvut sanovat – kolme kohtaa, jotka haastavat yleiset oletukset

  1. Rajat eivät “vuoda” lineaarisesti. EU:n rajavalvontavirasto Frontex raportoi, että laittomien ulkorajan ylitysten määrä laski vuonna 2024 noin 38 % edelliseen vuoteen verrattuna – tasolle, joka on matalin sitten vuoden 2021. Muutokset vaihtelevat reiteittäin, mutta kokonaiskuva oli laskeva. (Migration and Home Affairs, Reuters)
  2. EU:n väestö kasvaa tällä hetkellä maahanmuuton ansiosta. Eurostatin mukaan luonnollinen väestömuutos oli vuonna 2024 negatiivinen (–1,3 milj.), mutta nettomuutto oli +2,3 milj., mikä nosti kokonaisväestöä. Tämä ei tee maahanmuutosta taikaratkaisua, mutta selittää, miksi osa päätöksentekijöistä näkee muuttoliikkeen välttämättömänä puskurina ikääntymistä vastaan. (European Commission)
  3. Taloudelliset tulokset eivät ole yksiselitteisesti heikkoja. OECD:n vuoden 2024 katsauksen mukaan maahanmuuttajien työmarkkinatulokset olivat monissa OECD-maissa ennätyskorkeita; suuri osa virroista selittyy työvoiman kysynnällä aloilla, joilla on kroonisia pulaa. Hyöty realisoituu kuitenkin vain, jos integraatio toimii – muuten kustannukset kasautuvat. (OECD)

“Keihäänkärjen” ydin: identiteetti vs. instituutiot

Väite maahanmuutosta globalismin aseena vetoaa kahteen pelkoon:

  • Kulttuurinen pelko (kuka on “me”) – paikallinen identiteetti, kieli ja tavat muuttuvat nopeasti.
  • Institutionaalinen pelko (kuka päättää) – rajavalvonta, turvapaikka- ja kotouttamismenot sekä rikosoikeudellinen kuormitus koetaan ulko- tai EU-ohjatuksi.

Politiikkavastaukset ovat tämän vuoksi kaksijakoisia. Toisessa päässä kiristetään menettelyjä, nopeutetaan palautuksia ja vahvistetaan rajoja; toisessa pyritään hallittuun työperusteiseen maahanmuuttoon ja nopeaan työllistymiseen, jotta kustannukset eivät jää pysyviksi. Molemmat linjat ovat samanaikaisesti käynnissä EU:ssa.

Kriittinen kohta: toimeenpano

Vaikka laittomien rajanylitysten trendi oli 2024 laskussa, palautus- ja oleskeluoikeusprosessit ovat edelleen EU:n akilleen kantapää. Esimerkiksi “orders to leave” -päätösten määrä (484 000 vuonna 2023) kasvoi, mutta toimeenpanoon vaikuttavat alkuperämaasuhteet, oikeusturva ja kapasiteetti. Uusi paketti pyrkii kaventamaan tätä kuilua, mutta käytännön tulokset ratkaisevat, ei iskulause. (European Commission)

Yhteenveto: ideologiasta hallintaan

On helppoa sanoa, että maahanmuutto on globalismin keihäänkärki – vaikeampaa on näyttää, että juuri näin tapahtuu politiikan ja datan tasolla. Tällä hetkellä kuva on ristiriitainen: rajatilastot eivät tue väitettä hallitsemattomasta kiihtymisestä, mutta kotouttamisen pullonkaulat ja palautusten tehottomuus ylläpitävät turhautumista. Samalla väestön ikääntyminen ja työvoiman rakenteellinen vaje tekevät hallitusta maahanmuutosta monelle valtiolle välineen, ei ideologisen päämäärän. Se, kumpi narratiivi voittaa – “keihäänkärki” vai “hallittu tarpeellisuus” – ratkeaa toimeenpanossa, ei vain puheissa. (Migration and Home Affairs, European Commission, OECD)