Ilmastosta väitellään nykyään metaanin ympärillä lähes yhtä kiivaasti kuin hiilidioksidista. Chris Morrisonin teksti on räväkkä esimerkki tästä: lihansyönti julistetaan “ilmastohoaxin” uhriksi, IPCC syytetään “aktivismista” ja metaani sekä dityppioksidi mitätöidään käytännössä merkityksettömiksi.
Katsotaan, mitä uusin tiede – myös se italialaisten tutkijoiden paperi, johon artikkeli vetoaa – oikeasti sanoo.

1. Konteksti: mistä tekstissä on kyse?

  • Teksti on julkaistu Daily Sceptic / Climate Sceptic -ekosysteemissä, joka tunnetaan vahvasti Net Zero -vastaisesta ja ilmastoskeptisestä linjastaan.(The Daily Sceptic)
  • Morrison rakentaa kolme pääväitettä:
    1. Metaanin ilmastovaikutus on “kymmenkertaistettu” keksityllä tavalla GWP100-metriikan avulla.
    2. Uusi italialainen tutkimus “romuttaa” väitteen, että lihantuotanto olisi merkittävä ilmastouhka.
    3. Ylipäätään huoli kasvihuonekaasuista, erityisesti metaanista ja dityppioksidista, on “huijaus”, ja Happer–Lindzen -kaksikon saturaatio-argumentti todistaa tämän.(Kentucky Legislature)

Tyyli on avoimen poleeminen (”weedy and feeble-minded vegans”, “climate hoax”), joten teksti ei edes yritä olla neutraali analyysi vaan poliittinen kolumni. Se ei ole ongelma sinänsä – mutta silloin väitteet pitää katsoa ekstra-tarkasti.

2. Mitä italialainen tutkimus oikeasti löysi?

Morrison viittaa “viiden italialaisen tutkijan” artikkeliin, jossa tarkastellaan Italian kotieläintuotannon metaanipäästöjä uusilla mittareilla. Se paperi on helppo tunnistaa: Lunesu et al. (2023), “Recalculating the global warming impact of Italian livestock methane emissions with new metrics” Italian Journal of Animal Science -lehdessä.(CSCHMS)

Mitä paperi tekee?

  • Se vertailee perinteistä IPCC-metriikkaa GWP100 ja uutta GWP*-metriikkaa lyhytikäiselle metaanille.(CSCHMS)
  • Se käyttää Italian virallisia metaanipäästötietoja 1990–2020 ja laskee:
    • miten Italian kotieläinsektorin metaani on muuttunut ajassa,
    • ja miten tämä näkyy ilmastovaikutuksena, kun käytetään GWP100 vs GWP*.(CSCHMS)

Keskeinen tulos:

  • Italian karjatalouden metaanipäästöt ovat laskeneet noin 14 % vuosien 1990 ja 2020 välillä.(CSCHMS)
  • Kun tätä tarkastellaan GWP*-metriikalla, sektorin netto“lämmitysvaikutus” 2010–2020 näyttää jopa negatiiviselta – eli verrattuna aiempaan tilanteeseen, vähentyneet päästöt tuottavat pientä viilentävää vaikutusta nykyhetkessä.(CSCHMS)
  • Kun sama data lasketaan GWP100:lla, vaikutus on edelleen positiivinen (lämmittävä), koska metriikka käsittelee metaania ikään kuin pitkäikäisenä kumuloituvana kaasuna.(CSCHMS)

Mutta mitä paperi EI tee:

  • Se ei väitä, että metaani olisi “merkityksetön” kasvihuonekaasu. Päinvastoin: se toistaa IPCC:n linjan, että metaani on toiseksi tärkein ihmisen aiheuttama kasvihuonekaasu hiilidioksidin jälkeen ja että karjatalous muodostaa merkittävän osan globaaleista metaanipäästöistä.(CSCHMS)
  • Se ei kutsu ilmastohuolta huijaukseksi, vaan huomauttaa, että eri metriikat antavat erilaisia vastauksia, ja metrikan valinta riippuu siitä, mitä kysymystä halutaan tarkastella (huipputason lämpeneminen, lyhyen vs pitkän aikavälin vaikutus, jne.).(CSCHMS)

Morrison siis käyttää oikeaa tutkimusta, mutta tulkitsee sitä paljon pidemmälle kuin teksti itse sallii.

3. GWP100, GWP* ja väite “kymmenkertaisesta eliniästä”

Tekstin kova väite on, että GWP100 “kertoo metaanin eliniän kymmenellä” ja siten paisuttaa vaikutuksen:

“the invented threat relies on multiplying by around ten the length of time that CH4 stays in the atmosphere – an invention under GWP100…”

Tämä on faktuaalisesti väärin.

Mitä GWP100 oikeasti on?

  • GWP (Global Warming Potential) on integroitu mittari: se laskee, kuinka paljon lämpöä tietty kaasumäärä sitoo tietyllä aikajänteellä verrattuna CO₂:een. Se ei väitä, että kaasun elinikä olisi sama kuin tarkastelujakso.(oeko.de)
  • Metaanin atmosfäärinen elinikä on IPCC:n ja NASA:n mukaan noin 7–12 vuotta, kun taas CO₂:n vaikutus jatkuu sadoista vuosista vuosituhansiin.(ScienceDirect)
  • IPCC raportoi metaanille GWP20 ≈ 80 ja GWP100 ≈ 30 – eli metaani on lyhyellä aikavälillä erittäin voimakas, mutta 100 vuoden keskiarvossa vaikutus “laimenee” suhteessa CO₂:een, koska metaani hajoaa.(Carbon Brief)

GWP100 on siis poliittisesti sovittu aikajänne, ei “eliniän kertominen kymmenellä”. Kritiikki siitä, että GWP100 ei kuvaa lyhytikäisten kaasujen dynamiikkaa hyvin, on sinänsä tieteellisesti legitiimi – siksi Oxford-ryhmä ja IPCC ovat kehittäneet GWP*:n ja muita metriikoita.(CSCHMS)

Mutta väite, että koko “lihan ilmastouhka” perustuu tahalliseen eliniän väärentämiseen, on puhdasta retoriikkaa, ei kuvaus tieteellisestä menetelmästä.

4. Kuinka suuri osa ongelmasta on oikeasti karjataloutta?

Morrison antaa ymmärtää, että karjatalouden metaanista vouhotetaan turhaan, ja suurin osa metaanista tulisi “luonnosta” ja “muista lähteistä”.

Tosiasiassa:

  • Noin 60 % globaaleista metaanipäästöistä on ihmisen aiheuttamia, 40 % luonnollisia.(eea.europa.eu)
  • Ihmisen aiheuttamista metaanipäästöistä n. 40 % tulee maataloudesta, ja tästä leijonanosa juuri kotieläinten ruoansulatuksesta ja lannasta (n. 30–32 % antropogeenisesta metaanista).(FAOHome)

Eli: karjatalous ei ole ainoa metaanilähde, mutta se on yksi suurimmista. Se, että Italian karjatalous on onnistunut laskemaan päästöjään ja näyttää GWP*:lla jopa viilentävää vaikutusta, ei tarkoita, että sama pätee globaaliin tasoon tai maihin, joissa karjasektori kasvaa (esim. Brasilia).(Reuters)

5. “Saturaatio” ja väite, että metaani ja N₂O ovat merkityksettömiä

Morrison nojaa vahvasti William Happerin ja Richard Lindzenin saturaatio-argumenttiin: ajatus, että kasvihuonekaasut absorboivat lämpösäteilyä vain kapeilla aallonpituuskaistoilla, ja nuo kaistat olisivat “täynnä”, joten lisäkaasuilla ei olisi käytännössä merkitystä.(Kentucky Legislature)

Tämä on tunnettu, mutta hyvin marginaalinen näkemys ilmastotieteessä:

  • IPCC:n ja riippumattomien radiatiivisten siirtomallien mukaan metaani ja N₂O tuottavat merkittävän osan nykyisestä säteilypakotteesta – yhdessä CO₂:n kanssa nämä kolme kaasua vastaavat arviolta noin 82 % ihmisen aiheuttamasta positiivisesta säteilypakotteesta teollisen vallankumouksen jälkeen.(ipcc.ch)
  • Uudemmat laskelmat ovat itse asiassa korottaneet metaanin arvioitua säteilypakotetta, kun myös sen lyhytaallonpituinen absorptio on huomioitu.(agupubs.onlinelibrary.wiley.com)

Kyllä, absorptiokaistat ovat osittain saturoituneita – tiedettiin jo 1900-luvun alussa. Silti lisäkaasu lisää säteilypakotetta, koska:

  • siipialueet eivät ole saturoituneita,
  • pystyrakenne ilmakehässä (lämpötila ja pitoisuus korkeuden mukaan) tekee koko systeemistä kaukana yksinkertaisesta “täydestä kaistasta”.(Wikipedia)

Happer–Lindzen-linja on siis olemassa, mutta se on vahvasti vähemmistökanta eikä edusta “uutta tiedettä”, vaan poliittisesti ladattua tulkintaa, jota mm. CO2 Coalition käyttää Net Zero -vastaisessa kampanjoinnissa.(Competitive Enterprise Institute)

6. Missä Morrison on oikeilla jäljillä – ja missä menee metsään?

Osittain perusteltua:

  1. GWP100 ei kuvaa lyhytikäisten kaasujen dynamiikkaa hyvin
    • Tämä on myönnetty IPCC:tä myöten, ja siksi GWP* ja muut vaihtoehtoiset metriikat ovat kehitteillä.(CSCHMS)
    • Kiinteät tai laskevat metaanipäästöt eivät lämmitä samalla tavalla kuin kumuloituva CO₂; siksi karjatalouden roolia pitkäjänteisessä ilmastopolitiikassa on syytä tarkastella tarkemmin.
  2. Italian tapaus osoittaa, että päästövähennykset voivat kääntää metaanin lyhyen aikavälin vaikutuksen jopa viilentäväksi suhteessa menneeseen tasoon.(CSCHMS)
  3. Metaanipäästöjä voidaan vähentää ruokinta-, jalostus- ja hoitokäytännöillä (diettimuutokset, jalostus vähäpäästöisiin eläinlinjoihin, parannettu lannan käsittely). Näistä on runsaasti tutkimusta ja myös käytännön kokeiluja käynnissä.(CSCHMS)

Mutta selvästi harhaanjohtavaa:

  1. “Hoax” ja “keksitty uhka”
    • Metaani on mainstream-tieteen mukaan toiseksi tärkein ihmisen aiheuttama kasvihuonekaasu ja selittää arviolta noin 20–30 % havaittavasta lämpenemisestä.(ScienceDirect)
    • Kutsumalla tätä “huijaukseksi” Morrison ohittaa koko tämän tutkimusmassan ja nojaa kapeaan, poliittisesti määrittyneeseen marginaalikantaan.
  2. Väite, että GWP100 “kymmenkertaistaa” metaanin eliniän
    • Tämä on suoraan virheellinen kuvaus metriikasta, ja se antaa lukijalle täysin väärän kuvan siitä, mistä tieteellisessä metodissa on kyse.(oeko.de)
  3. Metaanin ja N₂O:n mitätöinti “liian pieniksi vaikuttamaan ilmastoon”
    • Tämä on ristiriidassa IPCC:n ja riippumattomien säteilypakoteanalyysien kanssa, joissa molemmat kaasut ovat olennainen osa kokonaiskuvaa – eivät marginaalisia sivuvaikutuksia.(ipcc.ch)
  4. Harppaus Italian datasta globaaliin lihapolitiikkaan
    • Italian karjatalous = vähenevät metaanipäästöt → GWP*:lla pieni tai negatiivinen lisälämmitys.
    • Tästä ei seuraa loogisesti, että globaalilla tasolla karjatalous ei olisi merkittävä päästölähde tai ettei sen päästöjä kannattaisi vähentää etenkin maissa, joissa karjakanta kasvaa.(Reuters)
  5. Retorinen hyökkäys vegaaniruokaa ja “ylikansoitusagendaa” vastaan
    • Tekstissä vedetään suora poliittinen linja: Net Zero = “hard left”, tavoitteena ihmiskunnan vähentäminen. Tälle ei esitetä konkreettista, todennettavaa näyttöä; kyse on kirjoittajan poliittisesta tulkinnasta, ei tieteellisestä analyysistä.(Climate Skeptic)

7. Yhteenveto: paljon oikeaa kritiikkiä metaanimetrikoista, mutta iso kasa ylitulkintaa

Jos tiivistetään:

  • Fakta:
    • Metaani on lyhytikäinen mutta voimakas kasvihuonekaasu.
    • GWP100 ei kuvaa sen dynamiikkaa täydellisesti, ja uudet metriikat (kuten GWP*) antavat eri tuloksia etenkin tilanteissa, joissa päästöjä vähennetään.
    • Italian karjatalouden vähenevät metaanipäästöt näyttävät GWP*:lla selvästi pienempää – jopa negatiivista – lisälämmitystä verrattuna GWP100-laskelmiin.
  • Ylilyönti / vääristys:
    • GWP100 ei “kymmenkertaista” metaanin elinikää, eikä koko karjatalouden ilmastokeskustelu perustu metodiseen huijaukseen.
    • Metaanin ja N₂O:n ilmastovaikutusten kutsuminen “merkityksettömiksi” on ristiriidassa käytännössä kaiken valtavirran ilmastotieteen kanssa.
    • Italia-esimerkin venyttäminen globaaliksi luvaksi olla välittämättä karjatalouden ilmastovaikutuksista on tieteellisesti perusteetonta.

Jos halutaan rakentaa rehellinen keskustelu lihansyönnin, metaanin ja ilmaston suhteesta, lähtökohta voisi olla:

  1. Tunnustetaan, että metriikan valinta (GWP100 vs GWP*) vaikuttaa paljon siihen, miltä karjatalouden ilmastojalanjälki näyttää – ja tästä käydään aitoa tieteellistä keskustelua.(Carbon Brief)
  2. Samalla hyväksytään, että metaani ja N₂O ovat oikeasti merkittäviä lämmittäviä kaasuja, joita kannattaa vähentää – ilman että kaikkea lihansyöntiä tarvitsee demonisoida tai toisaalta idealisoida koskemattomaksi.(ipcc.ch)

Morrison osuu oikeaan siinä, että GWP100:n ympärillä on aitoja ongelmia ja että metaanista on tullut poliittinen taistelukenttä. Mutta kun teksti julistaa koko ilmastohuolen “hoaxiksi” ja nostaa marginaalisen saturaatio-koulukunnan valtavirran tilalle, se siirtyy analyysistä aktivistiseksi vastapropagandaksi.

📚 Lähteet