Uusi vertaisarvioitu tutkimus arvioi, että otsonin merkitys lämmittävänä kasvihuonekaasuna on aliarvioitu – ja että vuoteen 2050 mennessä sen vaikutus voi nostaa lämmitystä jopa ~40 % enemmän kuin tähän asti on oletettu. Mitä tämä oikeasti tarkoittaa?

Tiivistettynä

  • Mistä kohu syntyi? Atmospheric Chemistry and Physics -lehdessä julkaistu monimallivertailu laskee otsonin tulevan lämmitysvaikutuksen (ERF) vuosille 2015–2050 noin 0,27 W/m². Se on merkittävä lisä lähivuosikymmenten säteilypakotteeseen. (acp.copernicus.org, egusphere.copernicus.org)
  • “Jopa 40 % enemmän”: Useat yliopistotiedotteet ja uutiset tulkitsevat, että kun otsoni huomioidaan oikein, lämpenemistä on lähitulevaisuudessa ~40 % enemmän kuin aiemmissa arvioissa, joissa otsonin palautumisen ja saastesyntymän yhdysvaikutus jäi vajaaksi. Tutkimuksen taustoitus linjaa samalla, että otsoni voi nousta kakkossijalle lämmitystekijöissä heti hiilidioksidin jälkeen. (reading.ac.uk, SciTechDaily, Earth.com)
  • Montrealin pöytäkirja ei ollut virhe. Otsoniaukon paikkaaminen suojasi meitä UV-säteilyltä – ja se oli edelleen oikea päätös, vaikka lämmitysvaikutuksesta paljastuu ikävä sivuvaikutus. (The Guardian)

Tausta: Sankaritarina, jolla on kääntöpuoli

1980–1990-luvuilla otsoniaukko oli globaali kauhukuva. Ratkaisuksi syntyi Montrealin pöytäkirja, joka ajoi CFC-yhdisteet alas. Se toimi: otsonikerros on hitaasti toipunut, ja ennusteiden mukaan se palaa 1980-luvun tasoille eri leveysasteilla 2040–2066 aikajänteellä. (Reuters)

Mutta fysiikka on harvoin mustavalkoinen: stratosfäärissä otsoni suojaa UV:lta ja käyttäytyy kasvihuonekaasuna. Alailmakehässä (troposfäärissä) otsoni on puolestaan terveydelle haitallinen saaste, joka sekin lämmittää. Uusissa malleissa nämä kerroksittaiset, vastakkaissuuntaisetkin ilmiöt on laskettu yhteen aiempaa täsmällisemmin.

Mitä uusi tutkimus oikeasti sanoo?

Collins ym. (2025) kokosivat useita ilmastomalleja ja laskivat otsonin muutosten säteilypakotteen tuleville vuosikymmenille. He raportoivat ERF ≈ 0,27 ± 0,09 W/m² (2015–2050), eli otsonin muutos itsessään lisää netto­lämmitystä merkittävästi. Tulos on robusti eri menetelmillä (IRF, SARF, ERF) ja erottaa selvästi otsonia heikentävien aineiden vähenemisen vaikutukset esiasteiden ja saasteiden (esim. NOx, VOC) ajamiin muutoksiin. (acp.copernicus.org, egusphere.copernicus.org)

Yliopistojen tiivistykset ja uutisjutut tulkitsevat näitä tuloksia niin, että otsoni voi olla lähivuosikymmeninä toiseksi tärkein lämmittäjä CO₂:n jälkeen ja että kokonaistulos merkitsee jopa ~40 % enemmän lämpenemistä kuin monet aiemmat arviot ennakoivat. Tämä ei tarkoita, että Montrealin pöytäkirja olisi ollut “virhe” – vaan että otsonin paluu suojaavaksi kilveksi tuo mukanaan lämmittävän sivuvaikutuksen, joka pitää nyt huomioida politiikassa ja malleissa. (reading.ac.uk, SciTechDaily, Phys.org)

Yksi molekyyli, monta roolia

  • Stratosfääri: UV-kilpi ja kasvihuonekaasu → lisää säteilypakotetta. (acp.copernicus.org)
  • Troposfääri: terveydelle haitallinen saaste ja lämmittäjä (erityisen herkkä päästöpolitiikalle ja ilmanlaadun ohjaukselle). (acp.copernicus.org)

Siksi politiikan hienosäätö ratkaisee paljon: jos ilmanlaadun ohjaus heikentää alailmakehän otsonin muodostumista ja samalla pidämme HFC-kaasujen alasajon (Kigali) kurssissa, kokonaislämmitys jää matalammaksi kuin “business as usual” -polulla. (Reuters)

Mitä tämä merkitsee käytännössä?

  1. Mallipäivitys on pakollinen. Ilmastomalleissa otsoni ei ole enää sivuroolissa – se vaikuttaa merkittävästi 2030–2050-lukujen lämpötilaan. (acp.copernicus.org)
  2. Montrealin pöytäkirja pysyy onnistumisena. UV-suojan palauttaminen pelasti henkiä ja ekosysteemejä. Sivuvaikutus ei kumoa tätä, vaikka se syö osan ilmastohyödystä. (The Guardian)
  3. Ilmanlaadun politiikka = ilmastopolitiikka. NOx/VOC-päästöjen rajoittaminen pienentää alailmakehän otsonia ja voi leikata osan lisälämmityksestä. (acp.copernicus.org)

Numerot yhdellä silmäyksellä

  • Otsonin lisälämmitys 2015–2050 (ERF): ~0,27 W/m² (± 0,09). (egusphere.copernicus.org)
  • Tulkinta mediassa/tiivistelmissä: jopa ~40 % enemmän lämpenemistä kuin aiemmat arviot, kun otsonin paluu ja saastekemia huomioidaan realistisemmin; otsoni #2 lämmittäjä heti CO₂:n jälkeen. (reading.ac.uk, SciTechDaily, Earth.com)
  • Otsonikerroksen toipumisaikataulu: arviolta 2040 (suurin osa maailmaa), 2045 (Arktis), 2066 (Antarktis). (Reuters)

Julkaisijan huomio

On helppo tehdä tästä “kaato keiton sekaan” -narratiivi: eilen sankari, tänään paha. Totuus on mutkikkaampi. Sama molekyyli voi olla yhtä aikaa välttämätön kilpi ja lämmittäjä. Tiede ei vaihda mieltä “muodin vuoksi”, vaan mallit tarkentuvat – ja sen mukana politiikan prioriteetit. Seuraava iso kysymys kuuluu: kuinka nopeasti saamme ilmanlaadun ohjauksen (NOx/VOC) ja HFC-alasajon niin tiukalle, että otsonin netto­lämmitys pysyy kurissa ilman, että UV-suojasta tingitään. (acp.copernicus.org, Reuters)

Lähteet ja lisälukemista: Collins et al. 2025, Atmospheric Chemistry and Physics; University of Reading – tutkimustiedote; popularisointeja SciTechDaily/Phys.org; The Guardian – taustakommentti; WMO/Reuters – otsonin toipumisen aikataulu. (acp.copernicus.org, reading.ac.uk, SciTechDaily, Phys.org, The Guardian, Reuters)