Trumpin Grönlanti-pakkomielle ei ole Putinin mestarisuunnitelma – vaan lännen oma halkeama

Väite / ydinkysymys:
IS:n pääkirjoitus rakentaa kertomuksen, jossa Venäjä lietsookin Donald Trumpin Grönlanti-fantasioita ja on näin nerokkaasti hajottamassa Natoa sisältä päin. Mutta mitä jos Venäjä ei ohjaa tätä näytelmää – vaan ainoastaan istuu katsomossa ja hyötyy lännen omasta sekoilusta?

1. Kehystys: Venäjä kaikkivoipana narratiivina

Pääkirjoituksen peruskehys on tuttu ja turvallinen:
Venäjä = aktiivinen juonija,
Trump = helposti manipuloitava väline,
lopputulos = Nato hajoaa, Ukraina hylätään, Putin voittaa.

Tämä kehys on psykologisesti houkutteleva, koska se antaa tapahtumille selkeän pahiksen. Mutta samalla se siirtää vastuun pois lännestä itsestään.

Jos kaikki on Kremlin hybridivaikuttamista, lännen ei tarvitse kysyä epämiellyttävää kysymystä:
miksi Yhdysvaltain presidentti voi ylipäätään puhua näin ilman sisäistä vastavoimaa?

2. Trumpin Grönlanti-puhe: oire, ei operaatio

Trumpin Grönlanti-pakkomielle ei ole uusi. Se ei syntynyt Medvedevin trollauksesta eikä Kremlin “syöttämistä ideoista”, vaan Trumpin omasta maailmankuvasta:

  • geopolitiikka = kiinteistökauppaa
  • liittolaiset = vuokralaisia
  • suvereniteetti = neuvoteltavissa, jos hintalappu on oikea

Tämä ei ole Venäjän istuttama ajatus, vaan Trumpin brändin ydin.

Kun IS kirjoittaa, että Venäjä “lietsookin” Trumpin mielikuvitusta, se antaa ymmärtää, että ilman Venäjää tätä pakkomiellettä ei olisi. Se ei pidä paikkaansa.

Venäjä ei luonut Trumpia.
Venäjä sopeutui Trumpiin.

3. Medvedevin “kansanäänestys”: savukone, ei suunnitelma

Dmitri Medvedevin heitto Grönlannin Venäjä-myönteisestä kansanäänestyksestä on puhdasta performanssia. Se on trollausta, ei valmistelua.

Oleellinen kysymys ei ole:

“Voisiko Venäjä oikeasti tehdä näin?”

Vaan:

“Miksi länsimaiset mediat kohtelevat tätä kuin vakavaa skenaariota?”

Kun trollaus nostetaan analyysin keskiöön, se täyttää tehtävänsä:
se vie huomion pois todellisesta ongelmasta – lännen sisäisestä hajonnasta.

4. Nato ei hajoa Venäjän vuoksi – vaan Yhdysvaltojen

IS kirjoittaa:

“Jos Trump onnistuisi Grönlannin valloitushimollaan hajottamaan koko Naton sisältä päin, Venäjä olisi päässyt tavoitteeseensa ampumatta laukaustakaan.”

Tämä lause on paljastava.

Se myöntää rivien välissä sen, mitä ei haluta sanoa ääneen:
Naton suurin riski ei ole Venäjän sotilaallinen voima, vaan Yhdysvaltain poliittinen arvaamattomuus.

Venäjä ei tarvitse hybridioperaatiota, jos liittokunnan johtovaltio:

  • uhkaa liittolaisiaan
  • relativisoi 5. artiklaa
  • kohtelee puolustussitoumuksia neuvotteluvaluuttana

Tämä on itseaiheutettu kriisi.

5. Historiallinen harha: “Putinin unelmien täyttymys”

IS päättää tekstin toteamukseen, että Yhdysvaltojen mahdollinen irtautuminen Natosta ja Ukrainasta olisi “Putinin unelmien täyttymys”.

Tämä on totta – mutta triviaalilla tavalla.

Kaikki suurvallat hyötyvät vastustajan virheistä.
Se ei tee virheistä vastustajan suunnittelemia.

Putin ei tarvitse mestarillista shakkisiirtoa, jos vastapuoli kaataa itse nappulansa.

6. Mitä tässä oikeasti tapahtuu

Sysimusta-tasolla tämä ei ole kertomus Venäjän oveluudesta, vaan lännen mukavuusvalheesta:

  • On helpompaa uskoa Kremlin juoneen
  • kuin myöntää Yhdysvaltain poliittisen järjestelmän rakenteellinen kriisi
  • ja Euroopan riippuvuus siitä

Grönlanti on tässä vain symboli.
Todellinen panos on lännen kyky ottaa vastuu omasta epävakaudestaan.

Lopputiivistys

Venäjä kyllä hyödyntää Trumpin puheita. Se olisi typerää olla tekemättä niin.
Mutta Venäjä ei ole tämän näytelmän käsikirjoittaja.

Käsikirjoitus on kirjoitettu Washingtonissa.
Moskova lukee sitä ääneen – ja länsimainen media auttaa kuorossa.

Se on se hiljainen, epämukava totuus, jota tällaisissa pääkirjoituksissa kierretään.