Alla Sysimusta-purku tuosta Iltsurin “asiantuntija”-paketista — eli mitä tekstissä oikeasti tehdään, millä oletuksilla, ja mitä jätetään väkisin pimentoon.

1) Raakadata ensin: mitä artikkeli väittää (ja mihin se nojaa)

Artikkelin perusrunko on hyvin selkeä:

  • USA iski Venezuelaan 3.1.2026, iskut myös Caracasiin.
  • USA kaappasi Nicolás Maduron ja Cilia Floresin ja vei heidät USA:han syytteitä varten.
  • Trump sanoi USA:n “ottavan Venezuelan hallintaansa / pyörittävän” maata, kunnes “laillinen hallinto” saadaan pystyyn.
  • Tästä tehdään johtopäätös: USA on valmis rikkomaan kansainvälistä oikeutta, ja siksi Grönlanti-puheisiin liittyvä huoli kasvaa.

Tämä faktapohja ei ole tyhjästä revitty: Reuters raportoi sekä kaappauksen että Trumpin “run Venezuela” -linjan sekä laillisuuskiistan (itsepuolustus/UN-mandaatti/Congress-valtuutus vs. “law enforcement mission” -kehystys). (Reuters)
AP kuvaa tapahtumaa nimenomaan Yhdysvaltojen sotilasoperaationa, jossa Maduro ja Flores “spirited out” USA:han. (AP News)
Al Jazeera raportoi Trumpin sanamuodosta (“run”) ja nostaa esiin öljy- ja hallintoretoriikan. (Al Jazeera)

Eli: tapahtumien “kova luuranko” pitää kohtuullisesti. Sysimusta-ongelma ei ole se, että artikkeli olisi täysin irti todellisuudesta — vaan se, miten se käyttää todellisuutta ja mitä se valikoi.

2) Kehys: “Onko oikein rikkoa kansainvälistä oikeutta, jotta saadaan diktaattori pois?”

Tämä on artikkelin isoin taikatemppu.

Kysymys on näennäisesti moraalinen (“onko oikein…”), mutta oikeasti se on kehyskysymys, joka:

  1. normalisoi lähtöoletuksen, että kyse on “diktaattorin poistosta”,
  2. siirtää huomion pois siitä, mikä oikeudellinen peruste hyökkäykselle oli,
  3. ja tekee “kansainvälisen oikeuden rikkomisesta” eräänlaisen instrumentin, jota “punnitaan”.

Reutersin laillisuusjutuissa kriitikoiden ydinpointti on juuri se, että voimankäyttö on kansainvälisessä oikeudessa lähtökohtaisesti kielletty muuten kuin itsepuolustuksessa tai YK:n valtuutuksella, ja että “law enforcement” -kehystys on tässä epäilyttävä, koska operaatio oli sotilaallinen ja rajat ylittävä. (Reuters)

Iltsurin valitsema avaus ei ole “mikä oli laillinen peruste”, vaan “onko oikein rikkoa lakia jos tavoite on hyvä”. Se on kehys, joka tekee rikkomisesta jo valmiiksi yksi vaihtoehto muiden joukossa.

3) “Diktaattori” ja “laillinen hallinto” — kaksi sanaa, joilla tehdään kokonainen valtio-oppi

Tekstissä Maduro on “diktaattori” ja USA:n väite on, että maa otetaan hallintaan kunnes “laillinen hallinto” syntyy.

Tässä on kaksi Sysimusta-tasolla kriittistä huomiota:

A) “Diktaattori” ei ole oikeudellinen valtuutus

Vaikka moraalinen tuomio voi olla perusteltu, “diktaattori” ei ole kansainvälisen oikeuden pykälä, joka avaa automaattisesti oven sotilaalliselle kaappaukselle.

B) “Laillinen hallinto” on poliittinen määritelmä, ei neutraali fakta

Kun Trump sanoo USA:n “pyörittävän” Venezuelan siirtymävaiheessa, kyse on käytännössä miehityksen/valvontahallinnon retoriikasta, vaikka hallinto myöhemmin yrittäisi pehmentää sitä. Reuters nostaa esiin juuri tämän: aluksi “law enforcement”, mutta heti perään puhetta maan hallinnoinnista, mikä sotkee perusteluja. (Reuters)
Chatham House käyttää samaa “run the country” -havaintoa ja käsittelee seurauksia / riskejä, eli tämä ei ole mikään pelkkä some-heitto. (Chatham House)

Iltsuri ei pysähdy tähän ristiriitaan. Se ohittaa sen, koska jutun funktio ei ole juridinen läpivalaisu, vaan pelon ja huolen hallittu syöttäminen (Grönlanti-koukku, Nato-hajoamisuhka, Venäjä/China-peli).

4) Grönlanti-koukku: miksi se on jutussa (ja mitä sillä ostetaan)

Artikkeli rakentaa kaaren:

Venezuela (helppo kohde) → “USA rikkoo sääntöjä” → Grönlanti (pelottava kohde) → Nato/EU-reaktiot.

Tämä on retorisesti tehokas, koska:

  • Venezuela esitellään käytännössä “ulkokehän” maana länsimaisessa yleisössä: tragedia kyllä, mutta “ei meidän”.
  • Grönlanti taas on Tanska + Nato + Eurooppa = meidän.

Tällä kaarella artikkeli ostaa lukijalta luvan: “tämä ei ole pelkkä LatAm-juttu, vaan sinun turvallisuutesi juttu.”

Teivainen sanoo samalla, ettei hyökkäys Grönlantiin ole todennäköinen ja kynnys on suurempi. Tämä on jutun “vastuullisuus-ankkuri” — mutta se ei poista sitä, että koko rakenne on rakennettu Grönlanti-ahdistuksen varaan.

5) “Monroen doktriini herää” — selitys, joka kuulostaa oppikirjalta ja toimii kuin savuverho

Teivaisen Monroe-doktriini-tulkinta voi olla analyyttisesti perusteltu: USA:n “takapihan” hallinta, vaikutuspiiri, LatAm-logiikka.

Mutta Sysimusta-tasolla kannattaa huomata, mitä tällä samalla tehdään:

  • Normaalistetaan ajatus vaikutuspiireistä (“takapiha”).
  • Siirretään keskustelua pois siitä, että kyse on aseellisesta voimankäytöstä ja suvereniteetin loukkauksesta (joka on YK:n peruskirjan ytimekäs tabu).
  • Avataan ovi rivien väliin: “no mutta Venäjäkin…” — eli “etupiirit ovat uusi realismi”.

Reutersin analyysi muistuttaa, että kansainvälisen oikeuden rikkomisen käytännön seuraamukset ovat usein heikot (enforcement-ongelma), mikä tekee tällaisesta “realismista” käytännössä itseään toteuttavaa. (Reuters)
EJIL:Talk (kansainvälisen oikeuden asiantuntijablogi) taas pureutuu nimenomaan siihen, että “run the country” -retoriikka voi kytkeä mukaan myös OAS-säännöstöä ja miehityksen oikeudellisia ulottuvuuksia. (EJIL: Talk!)

Iltsurin juttu käyttää Monroe-selitystä, mutta ei tee siitä johtopäätöksiä: jos etupiiriajattelu palaa, se ei ole vain “linja”, vaan järjestelmämuutos. Tämä on se, mitä jätetään sanomatta, koska se olisi liian paljas.

6) Venäjä, Kiina, Taiwan — jutun “geopolitiikkapaketti” ja sen heikot kohdat

Jutussa on kolme tyypillistä “pakollista modulia”:

  1. Venäjä tuomitsee → mutta “ei Kuuban kriisiä”.
  2. Etupiirijako voi olla vastavuoroista (vihjaus diileihin).
  3. Kiina menettää vaikutusvaltaa LatAmissa → mutta Taiwan-epävarmuus.

Sysimusta-ongelma: nämä moduulit esitetään kuin ne olisivat saman mittaluokan seurauksia. Todellisuudessa ne ovat eri kerroksia:

  • “Ei Kuuban kriisiä” voi olla täysin oikea arvio tällä hetkellä — mutta se ei vastaa kysymykseen “mitä ennakkotapaus tekee 6–24 kuukaudessa”.
  • “Etupiirivastavuoroisuus” on spekulaatio, joka pitäisi erotella kovista havainnoista. Reuters-pohjaisessa laillisuuskeskustelussa keskeistä on juuri se, että perustelut ovat sekavat ja vaihtelevat (“law enforcement” vs. “governance”), mikä tekee “diileistä” entistä epäselvempiä. (Reuters)
  • Kiina/Taiwan-osio on klassinen “varmuuden vuoksi” -pääte: se lisää jutun maailmankarttaa, mutta ei lisää todistetta.

Eli: lukija saa “global chessboard” -fiiliksen, mutta todellinen evidenssi on epätasainen.

7) Mitä jutusta puuttuu (ja miksi se on oleellista)

Tässä ne kolme puuttuvaa pilaria, jotka olisivat tehneet jutusta oikeasti “asiantuntija-artikkelin” eikä kehystävää kommentaaria:

1) Mikä oli tarkka oikeudellinen peruste?

Itsepuolustus? UN-mandaatti? Kongressin valtuutus? “Law enforcement mission”?
Reutersin mukaan juuri tästä kiistellään, ja perusteluja sotketaan keskenään. (Reuters)

2) Mitä kansainvälisessä oikeudessa tapahtuu, kun “kaappaus + hallinnointi” yhdistetään?

Tässä kohtaa pitäisi puhua:

  • voimankäytön kiellosta,
  • suvereniteetista,
  • mahdollisesta miehityksen oikeudellisesta luonteesta,
  • OAS-kehikosta (LatAm-instituutiot),
  • sekä ennakkotapauksista (Noriega 1989, jne.). Reuters viittaa Noriega-precedenttiin, mutta Iltsuri ei tee siitä juridista analyysia. (Reuters)

3) Seuraukset Venezuelalle konkreettisesti (ei vain “geopoliittisesti”)

Kuka käyttää valtaa Caracasissa nyt? Millä legitimiteetillä? Millainen siviilikriisi seuraa?
Guardianin raportointi nostaa esiin kuolleita ja poliittisen sekasorron, mutta Iltsurin jutussa tämä jää sivuun, koska fokus on “mitä tämä tarkoittaa Grönlannille”. (The Guardian)

8) Sysimusta-yhteenveto: mitä tämä juttu oikeasti tekee

Tämä ei ole ensisijaisesti Venezuela-analyysi. Tämä on Euroopan pelonhallintateksti, jossa Venezuela toimii “todisteena”, ja Grönlanti toimii “koukkuna”.

Jutun sisäinen logiikka:

  • “USA rikkoi sääntöjä (Venezuela)” → “USA voi rikkoa sääntöjä myös jatkossa” → “Euroopan pitää varautua / olla huolissaan”
  • samalla annetaan lukijalle lohtu: “Grönlanti-hyökkäys epätodennäköinen, koska Nato/EU.”

Se on siisti, myyvä ja dramaturgisesti tehokas.
Mutta “asiantuntijuus” on tässä ennen kaikkea kehystämisen asiantuntijuutta, ei evidenssin avaamista.

📚 Lähteet

  • Reuters: “Was the U.S. capture of Venezuela’s president legal?” (Reuters)
  • Reuters: “Trump says U.S. will run Venezuela after U.S. captures Maduro” (Reuters)
  • AP: “What we know about a US strike that captured Venezuela’s …” (AP News)
  • Chatham House: early analysis on U.S. strike & “run the country” -linja (Chatham House)
  • EJIL:Talk: “Trump’s Illegal Attack on Venezuela and Its Consequences” (EJIL: Talk!)