Kun Maailman terveysjärjestö WHO ja Euroopan komissio julkaisivat yhteisen tekoälyjärjestelmän “desinformaation tunnistamiseen reaaliajassa”, harva huomasi, mitä tämä oikeasti tarkoittaa. Järjestelmän tavoitteeksi on kirjattu “väärän ja harhaanjohtavan tiedon nopea tunnistaminen sosiaalisessa mediassa ja verkossa”, mutta käytännössä se asettaa uuden rajapyykin sille, kuka määrittelee totuuden — ja kuka joutuu sen varjossa tarkkailun kohteeksi.

Konteksti: pandemia, sota ja algoritminen sensuuri

Pandemian ja Ukrainan sodan jälkimainingeissa EU on pyrkinyt luomaan “resilienssiä disinformaatiota vastaan”. Vuoden 2022 Digital Services Act (DSA) antoi komissiolle valtuudet vaatia alustoja poistamaan “haitallista sisältöä”, ja nyt WHO:n kanssa kehitetty tekoälyjärjestelmä on sen teknologinen jatke.
Virallisesti puhutaan kansanterveyden ja turvallisuuden suojaamisesta. Mutta taustalla on laajempi pyrkimys keskittää viestinnän valvonta kansainvälisiin käsiin — poikkeuksellisen herkkä ajatus, kun valvonnan toteuttaa organisaatio, jota ei ole kukaan äänestänyt.

Väite: kyse ei ole pelkästä faktantarkistuksesta

Tekoälyjärjestelmä ei toimi “Googlen kaltaisena hakukoneena”, vaan reaaliaikaisena valvontamekanismina, joka kerää dataa Twitteristä, Facebookista, TikTokista ja muilta alustoilta. Sen koneoppimismallit on koulutettu tunnistamaan “vaarallisia narratiiveja”, kuten rokotekritiikkiä, poliittista epäluottamusta tai “vääristyneitä” näkemyksiä kansainvälisistä instituutioista.
Toisin sanoen: järjestelmä ei arvioi yksittäisiä faktoja, vaan tunnistaa käyttäytymisen ja mielipiteiden klustereita — aivan kuten tiedustelujärjestelmät tekevät.

Faktat: tekoäly seuraa, pisteyttää ja raportoi

WHO:n ja komission yhteisen julkaisun mukaan järjestelmä käyttää monikielistä luonnollisen kielen analyysiä (NLP), kuvatunnistusta ja semanttista vektori-hakuarkkitehtuuria. Se rakentaa “infovirtojen topologiaa” ja luokittelee viestit riskitasoihin.
Riskitason ylittävät aiheet raportoidaan automaattisesti viranomaisille ja “luotetuille mediapartnereille”, joiden tehtävänä on “vastanarratiivien tuottaminen”. Tämä on uusi termi EU-slangissa: ei enää faktantarkistusta, vaan aktiivista mielipiteen ohjaamista.

Yhtäläisyyksiä löytyy jo EU:n edellisestä “EDMO”-projektista (European Digital Media Observatory), joka toimi pilottina tälle laajemmalle valvontaverkolle. Nyt skaala vain kasvaa — ja mukaan tulee globaali terveysjärjestö, jolla on oma poliittinen mandaattinsa ja rahavirrat suoraan säätiöiltä ja jäsenvaltioilta.

Arvio: tekninen utopia, poliittinen dystopia

Tekoälyvalvonta esitetään “terveysturvan välineenä”, mutta se toimii tehokkaimmin vasta, kun kaikki kansalaiset ovat verkossa tunnistettavissa ja kaikki viestit liitettävissä profiiliin.
Se on askel kohti digitaalista identiteettiä, jossa sama järjestelmä, joka valvoo terveystietoja, seuraa myös sananvapautta.
Kriitikot näkevät tässä mallissa totalitaarisen riskin: kun narratiivin kyseenalaistaminen muuttuu algoritmiseksi rikokseksi, totuus muuttuu tekniseksi muuttujaksi, jota valvoo kone, ei ihminen.

Historiallisesti disinformaation torjunta on ollut propagandan väline. Nyt siitä on tulossa automaattinen, itseoppiva järjestelmä — byrokratian unelma ja kansalaisyhteiskunnan painajainen.

Lopuksi: kysymys, jota ei saa unohtaa

Jos tekoäly oppii määrittelemään, mikä on totta ja mikä ei, kenelle se oppi kuuluu?
WHO:lle? EU:lle? Vai niille, jotka kouluttivat algoritmin?

Vastaus määrittää tulevien sukupolvien sananvapauden rajat.

Lähteet:
WHO & European Commission – Official AI Monitoring Announcement (2025)
European Digital Media Observatory Reports (2022–2024)
Digital Services Act Implementation Notes (EU)
Frontnieuws.com – “WHO en Europese Commissie lanceren AI-systeem om social media en online desinformatie in realtime te monitoren” (2025)