Euroopan unioni vetää pois tuhoisan ehdotuksensa rakennusten energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten asettamisesta, kun poliittinen tahto ilmastopolitiikkaa kohtaan murenee edelleen länsimaissa.

Kaikki, mikä tulee Brysselistä, on mätä sipuli, jossa on useita kerroksia. Ulkopuolella on naurettavan mahdoton lapsellinen utopistinen idealismi. Kun abstraktien pyrkimysten kerrokset kuoritaan pois, jotta niiden alla olevat konkreettiset määräykset löytyvät, ahdistus lisääntyy ja lisääntyy. Esimerkiksi Euroopan komission vuonna 2019 ehdottamassa ja vuonna 2020 hyväksytyssä Euroopan vihreässä sopimuksessa , European Green Deal , luvattiin näyttää jäsenvaltioille tie kohti ilmastoneutraaliutta vuoteen 2050 mennessä. Tärkeä osa tätä sopimusta – kerrosta syvemmällä – on lainsäädäntöpaketti nimeltä Fit for 55 , joka kuulostaa laihdutussuunnitelmalta vaihdevuosi-ikäisille naisille, mutta jonka tavoitteena on itse asiassa vähentää EU:n päästöjä 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Tämä alkaa kuulostaa pahalta, ja hiipivät epäilyksemme saavat vahvistusta, kun perehdymme vielä syvemmälle rakennuksia koskevaan direktiiviin , jolla säännellään rakennusten energiatehokkuutta EU:ssa. Euroopan komissio ehdotti vuonna 2021 laajoja tarkistuksia, joilla direktiivi saataisiin vastaamaan sen “Fit for 55” -tavoitteita, kirjoittaa Eugyppius .

Green Deal -aloitteessa kaavailtu ilmastoneutraalius ei yksinkertaisesti toteudu, mutta rakennuksia koskevaan direktiiviin ehdotetut muutokset olivat toteuttamiskelpoisia ja siksi hyvin hälyttäviä. Eurokraatit olivat laskeneet, että rakennussektori aiheuttaa 36 prosenttia kaikista jäsenvaltioiden päästöistä. Vuoden 2030 tavoitteiden saavuttamiseksi he päättivät, että kunkin jäsenvaltion olisi luokiteltava olemassa olevat rakennuksensa yhdeksään tehokkuusluokkaan ja asetettava kahdelle vähiten tehokkaalle luokalle “energiatehokkuuden vähimmäisvaatimukset” eli pakolliset ja kalliit korjaukset.

Tässä on paljon todella typeriä asioita. Tietääkseni vuoden 2050 hiilineutraalin utopian on tarkoitus olla täysin sähköinen maailma, jossa matkustamme sähköautoilla, korjaamme luomumaissia sähkötraktoreilla ja lämmitämme kotimme sähkölämpöpumpuilla. Kaikki tämä erittäin runsas ja halpa sähkö tuotetaan pelloilla, jotka ovat täynnä tuulivoimaloita ja aurinkopaneeleita. On vaikea nähdä, miten rakennusten energiatehokkuudella voisi olla edes merkitystä päästöjen kannalta tässä sähköisessä utopiassa.

Vielä typerämpää on se, että komissio ehdotti, että energiatehokkuuden vähimmäisvaatimuksia ei määriteltäisi absoluuttisesti vaan suhteessa kunkin jäsenvaltion rakennuskantaan. Näin rikkaammat valtiot, joissa on keskimäärin paremmin eristettyjä rakennuksia, joutuisivat määräämään pakollisia korjauksia rakenteisiin, jotka olisivat täysin vihreitä ja ilmastoystävällisiä, jos ne vain sijaitsisivat köyhemmillä alueilla, joilla on huonommin eristettyjä rakennuksia. Itä-Saksalle tämä olisi erityisen katastrofaalista, koska kiinteistöjen arvot ovat siellä paljon alhaisemmat ja lännen tehokkaammat rakennukset luonnollisesti nostavat keskimääräistä energiatehokkuutta. On vaikea nähdä, miten MEPS, sellaisena kuin se oli alun perin suunniteltu, ei olisi tuhonnut suuren osan Itä-Saksan kiinteistöjen arvoa.

Jos tämä kaikki muistuttaa Robert Habeckin Saksan Gebäude-energieverordnungiin tekemiä muutoksia, jotka aiheuttivat valtavaa kohua ennen kuin Bundestag lopulta hylkäsi ne vesitetyssä muodossa syyskuussa, se ei ole sattumaa. Gebäudeenergiegesetzin (GEG) tarkistuksilla säännellään lämmitystä, ja lopullisena tavoitteena on pakottaa kaikki saksalaiset rakennukset asentamaan lämmitysjärjestelmät, jotka toimivat 65-prosenttisesti uusiutuvalla energialla. Ne oli tarkoitettu täydentämään Euroopan komission tarkistettua rakennuksia koskevaa direktiiviä, joka koskee eristystä. Saksan liittotasavalta on hullu paikka, eikä riitä, että tekee vain niitä hulluja asioita, joita kaikki muutkin tekevät. Meidän on ylitettävä heidät itsekriminointimaniassamme.

Asuin Yhdysvalloissa monta vuotta, mutta suurimman osan siitä ajasta minulla oli asunto Münchenissä, ja koko sen ajan kestin hiljaa ilmastomafian kasvavaa hulluutta. Olen nähnyt sähkölaskujeni nousevan ja nousevan ja nousevan. GEG oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun huolestuin vakavasti, enkä ollut yksin. Lainsäädäntöä koskeva kiista nosti Alternative für Deutschlandia korkeammalle gallupeissa ja melkein tuhosi Habeckin poliittisen uran. Se oli niin paha, että se on ainakin hillinnyt vihreiden utopistisia pyrkimyksiä lähitulevaisuudessa.

Onneksi GEG-kiista vähensi myös poliittista innostusta muuttaa rakennuksia koskeva direktiivi risteilyohjukseksi, joka tuhoaisi Euroopan asuntosektorin. Kuten Tagesschau kertoi elokuussa, Saksa “alun perin” ja “nimenomaisesti” kannatti Euroopan komission energiatehokkuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia, mutta muutti nopeasti kantaansa “sisäpoliittisen painostuksen” vuoksi. Handelsblatt huomauttaa lisäksi, että “asuntoministeri Klara Geywitz (SPD) puhui rakennuksia koskevan direktiivin edustamasta ‘valtavasta taakasta asunnon omistajille'”, kun taas “valtiovarainministeri Christian Lindner … kutsui rakennuksia koskevaa direktiiviä ‘erittäin vaaralliseksi'”.

Tuloksena on, että energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset on nyt poistettu. Handelsblattin yllä olevasta linkistä:

Rakennusdirektiivistä käydään parhaillaan viimeisiä neuvotteluja komission, neuvoston ja parlamentin välillä. Handelsblattin haltuunsa saamassa sisäisessä asiakirjassa todetaan, että “huomattavaa edistystä on tapahtunut” ja että “monista ratkaisematta olevista kysymyksistä on päästy sopimukseen”. Neuvottelut niin sanotussa kolmikantamenettelyssä pitäisi saada päätökseen vuoden loppuun mennessä. Sopimuksen jälkeen EU:n parlamentin ja EU:n neuvoston on vielä virallisesti hyväksyttävä se. …

[Energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten] sijasta huonoimman energiatehokkuuden omaavat rakennukset (“huonoimmin toimivat rakennukset”) olisi nyt määriteltävä seuraavasti: Kukin maa jakaa rakennuskantansa kahteen osaan. Ne 43 prosenttia, joiden energiankulutus on suurin, määritellään huonoimmin toimiviksi rakennuksiksi. Näissä rakennuksissa on saavutettava 55 prosenttia energiansäästöistä.

Tämä on hieman epäselvää, mutta ymmärtääkseni asia on näin: EU asettaa jäsenvaltioille vielä julkistamattoman energiansäästötavoitteen, joka niiden on saavutettava vuoteen 2030 mennessä, ja ne määräävät, että 55 prosenttia näistä säästöistä on saavutettava siinä 43 prosentissa kunkin jäsenvaltion rakennuskannasta, joka kuluttaa eniten energiaa. On vaikea sanoa, kuinka suuri parannus tämä on. Jos EU:n tavoite on riittävän vähäinen, on mahdollista, että se saavutetaan korvaamalla huonokuntoiset vanhat rakennukset tasaisesti uusilla rakennuksilla, kuten aina tapahtuu, riippumatta siitä, millaisia kuumeisia unelmia eurokraatit sattuvat unelmoimaan. Niin tai näin, ja vaikka uusi ehdotus on vähemmän pelottava, se on vielä tyhmempi: Vähiten tehokkaat rakennukset ovat vähiten riippuvia hedelmiä, ja valtiot pyrkivät joka tapauksessa saamaan suurimman osan energiansäästöistään sieltä. Tämä saattaa olla syy siihen, miksi CDU:n europarlamentaarikko Markus Pieper on kutsunut tarkistettua ehdotusta “löysäksi pussiksi” 1 .

Rakennusdirektiivin saaga on vain uusin tapahtuma toistuvassa kaavassa, jota olen dokumentoinut koko vuoden täällä Plague Chronicle -lehdessä: Ruotsi on lopulta perääntynyt tavoitteestaan olla ilmastoneutraali vuoteen 2045 mennessä, Iso-Britannia on pidentänyt polttomoottoreiden käyttökieltoa viidellä vuodella, Saksan tarkistetussa GEG:ssä on lykätty uusia lämmitysvaatimuksia ja säännöissä on runsaasti poikkeuksia, ja nyt EU on hylännyt rakennusten korjaamista koskevat konkreettiset vaatimukset. Kun ylevät tavoitteemme törmäävät itse asettamiimme määräaikoihin, niitä vähennetään jatkuvasti, mutta niistä ei koskaan luovuta kokonaan. Kuten Covidissa, hölmöt häviävät, mutta me emme voita, ja lopputuloksena on, että maailmanloppu ei koskaan tapahdu, mutta me emme myöskään koskaan vapaudu lähestyvästä tuomiosta. Sen sijaan löydämme itsemme oudosta keskiasennosta, jossa vallitsee jatkuva epävarmuus siitä, kuinka elinkelpoinen tulevaisuus todella on ja kuinka suuri osa säästöistämme selviää tästä korruptoituneesta ja rappeutuvasta ideologisesta järjestelmästä.

On tietysti sanomattakin selvää, että mikään näistä yksipuolisista säännöistä ei tarjoa toivoa ilmaston pelastamisesta edes omin ehdoin. Vaikka EU:n päästöt ovat laskeneet merkittävästi 2000-luvun puolivälin jälkeen, fossiilisten polttoaineiden tuotanto ja maailmanlaajuiset päästöt kasvavat edelleen:

Kysyntää rajoittavat eurooppalaiset säädökset vain laskevat maailmanlaajuisia polttoaineiden hintoja ja rohkaisevat kilpailijoitamme kuluttamaan enemmän, kun taas uhkaavien rajoitusten uhka kannustaa tuottajia tuomaan lisää fossiilisia polttoaineita markkinoille.

1. Kaikessa rakennusdirektiiviä koskevassa raportoinnissa korostetaan, että EU luonnollisesti antaa tukia parannuksien vähentämiseksi. Pidän tätä pientä lohdutusta, koska – toisin kuin monet toimittajat ilmeisesti ajattelevat – tuet eivät automaattisesti tee asioista ilmaisia. Ne kaikki ovat viime kädessä veronmaksajien rahoittamia. Parhaimmillaan ne voivat nostaa EU-säädösten vuoksi muuten tuhoutuvien kiinteistöjen arvoa, mistä aiheutuu huomattavia kustannuksia työssäkäyville.

Lähde: Frontnieuws.com