Heinz Steiner: Demokratiasta demokratiaan – Länsi on lakkauttamassa vapautta
Sanat “demokratia” ja “vapaus” ovat nyt täysin arvottomia, ja länsimaiset “liberaalit demokratiat” käyttävät niitä vain propagandatarkoituksiin. Koska näistä on tulossa yhä enemmän vasemmistolaisia diktatuureja, joissa vallanpitäjä pelkää poliittista kilpailua ja taistelee sitä vastaan massiivisesti.
Yhdysvallat (ja NATO) puolusti pitkään hyökkäyksiään muihin maihin ja siellä tapahtuvia hallintomuutoksia sanomalla, että he halusivat tuoda sinne “vapauden ja demokratian”. Se, että kyse oli itse asiassa raaka-aineiden saannin turvaamisesta ja geostrategisten etujen suojelemisesta, on eri juttu. Mutta tällä ulkopoliittisella aspektilla on tärkeä rooli myös sisäpolitiikassa, koska vallanpitäjän poliittiset kartellit eivät siedä kilpailua.
Pohjimmiltaan tämä tarkoittaa, että todellista vastustusta ei saisi syntyä ollenkaan, koska se on vaara laitokselle ja sen narratiiville. Toisin sanoen: Vaikka Venäjää kuvataan maana, jossa valtionduumassa on vain hallituspuolueet ja näennäisoppositio (joka koostuu mm. kommunisteista ja nationalistisista liberaaleista demokraateista), asiat eivät ole kovin erilaisia “demokraattinen länsi”. Yhdysvalloissa “demokraatit” ja “republikaanit” vuorottelevat kaksipuoluejärjestelmässä, vaikka nämä kaksi puoluetta (lukuun ottamatta pieniä, äärimmäisempiä siipiä) ovat enemmän tai vähemmän keskenään vaihdettavissa. Ja Saksassa? AfD ja vasemmisto ovat jollain tapaa (edelleen) “likaisia lapsia”, mutta vasemmiston henkeen nähden SED-seurantapuolue, kuten vihreät, on jo osoittanut olevansa “sopiva hallitukseen”, ainakin valtiossa. taso. Miksi? Koska se ei aiheuta eksistentiaalista uhkaa laitokselle ja sen agendalle.
Mutta Saksassa ja monissa muissa “lännen arvojen” maissa ei ole enää tilaa eriäville mielipiteille ja vaatimuksille. Kenelläkään, joka ei jaa poliittisen vallanpitäjän tarinoita maahanmuutosta, ilmastonmuutoksesta, koronasta, energiahuollosta, kansainvälisistä konflikteista (Ukraina/Venäjä, Gaza/Israel…), sukupuolihulluudesta jne., ei ole sijaa tässä demokratiassa, jossa on rappeutunut demokratiaan. Koska vain niitä, jotka ovat tietyn mielipiteiden ja asenteiden sisällä, pidetään nyt “demokraatteina”. Muilta pitäisi kieltää poliittinen ja sosiaalinen osallistuminen.
Kuitenkin osa toimivaa demokratiaa on kuunnella ja kunnioittaa kaikkia kansalaisia ja kaikkia heidän mielipiteitään ja näkemyksiään. Jaatko ne vai et, sillä ei ole väliä. Ja niin kauan kuin hallitusten “saa” valehdella kansalaisille, ne tuskin voivat olla järkyttyneitä väitetyistä “valeuutisista”. Ei varsinkaan, jos nämä lopulta osoittautuvat todeksi (kuten olemme selvästi nähneet esimerkiksi koko Covid-19:stä ja kokeellisista rokotteista koituvan meteliin yhteydessä). Enemmänkin: todellisessa demokratiassa ei ole absoluuttista totuutta tietyissä (ylhäältä määrätyissä) aiheissa, vaan pikemminkin yritys löytää enemmistön päätöksiin perustuva konsensus. Vapaat, julkiset keskustelut, joissa on erilaisia näkökulmia ja näkemyksiä, muodostavat tahtoa ja mielipiteitä.
Mutta liittotasavallassa (samoin kuin monissa muissa “lännen arvojen” maissa) muodostuu yhä enemmän mielipidekäytäviä, joista ei ole toivottavaa lähteä. Tämä varmistaa, että demokraattisten järjestelmien moniarvoisuus katoaa. Pohjimmiltaan tämä luo poliittisen järjestelmän, joka on jossain määrin samanlainen kuin Saksan demokraattisessa tasavallassa (GDR), jossa kaikki puolueet liitettiin lopulta Saksan sosialistiseen yhtenäisyyspuolueeseen (SED) ja joutuivat seuraamaan sen käytävää. Tämä kuitenkin muuttaa pluralistisen demokratian monistiseksi demokratiaksi – järjestelmäksi, joka kuvailee itseään demokraattiseksi, mutta ei salli sananvapautta tai monimuotoisuutta.
Todellinen vaara demokratialle ei tule AfD:stä, “ilmastoseptikoista”, mRNA-injektioiden vastustajista tai “vihaisista kansalaisista”, vaan niiltä, jotka kutsuvat itseään “demokratian pelastajiksi” ja horjuttavat ja tuhoavat sen kokonaan. Vaarallisia eivät ole lateraaliset ajattelijat, vaan ne, jotka haluavat kieltää “laatikon ulkopuolella ajattelun”. Tässä suhteessa länsi on joka tapauksessa menettänyt “moraalisen auktoriteettinsa” kauan sitten. Ei siis ihme, että yhä useammat maat ympäri maailmaa irtaantuvat siitä. Veden saarnaaminen ja viinin juominen ei suju…
