EU tienhaarassa: joko uudistuminen tai itsetuho

Kuten vaalitulokset osoittavat, Euroopan parlamentin oikeistolaiset jäsenet hallitsevat nyt merkittävää osaa Euroopan parlamentista. Jos Ursula von der Leyen valitaan uudelleen, kilpaileeko hän heidän kanssaan vai hyväksyykö hän heidän ideansa?

EU on juuri kokenut valtavan muutoksen, vuosia kestänyt epäonnistunut maahanmuuttopolitiikka on johtanut siihen, että EU:n vahvemmissa jäsenvaltioissa on valtava määrä oikeistolaisia ​​Euroopan parlamentin jäseniä. On vielä liian aikaista sanoa, muuttaako tämä liikaa poliittisissa päätöksissä Euroopan unionin korkeimmilla asteilla, mutta itse Euroopan parlamentista on tulossa, ehkä ensimmäistä kertaa, mielenkiintoinen paikka, sillä nyt neljännes kaikista 720:sta Euroopan parlamentin jäseniä oikeistoryhmistä, kirjoittaa Martin Jay .

Perinteisesti useimmat EU-vaaleissa äänestäneistä ovat olleet vankkumattomia yhden Euroopan hankkeen ja eetoksen kannattajia, joita yhdistää tavaroiden, palveluiden ja ihmisten vapaan liikkuvuuden politiikka ja monien yhteinen valuutta. Ne harvat, jotka äänestivät valtavirtapuolueita vastaan ​​– kristillisdemokraateista ja sosialisteista koostuvaa pääryhmää – olivat ihmisiä, jotka halusivat käyttää ääniään poisheittoeleenä viestittääkseen omalle eliitilleen, että he haluavat muutosta. Aikaisemmin tuo protestiäänestys oli aina hyvin pieni, koska EU:n eliitti Brysselissä hyötyi aina heidän edukseen kallistuneesta äänestysjärjestelmästä. Mutta ei enää.

Euroopan parlamentti, jota useimmat skeptikot pitävät valeparlamenttina, jonka ainoa todellinen tehtävä on hyväksyä voimakkaan Euroopan komission tai jäsenvaltioiden lakiehdotuksia (Eurooppa-neuvoston kautta), voi nyt yhtäkkiä tulla merkitykselliseksi koko hankkeen kannalta. Viimeisen viiden vuoden aikana vain kaksi irlantilaista Euroopan parlamentin jäsentä on ottanut puheenvuoron ja käsitellyt Euroopan komissiota suoraan sen Gazan kansanmurhasta tai sen valesodasta Ukrainassa. Mutta nyt noin 180 Euroopan parlamentin jäsentä käyttää kahden minuutin puheaikansa ottaakseen komission kantaa esimerkiksi sen epäonnistuneeseen ulkopolitiikkaan, maahanmuuttoon ja kauppasopimuksiin Kiinan kanssa. Ukrainan sota voi olla keskeinen asia, joka on todennäköisesti piikki Euroopan komission ja sen päällikön kyljessä – kuka tahansa, sillä Euroopan parlamentin kristillisdemokraattien ryhmän kannatuslauseista huolimatta se ei ole varmuus siitä, että Ursula von der Leyen palaa komission johtajaksi.

Jos hän menestyy ja pysyy EU:n komission puheenjohtajana, hänen edessään on vaikea aika parlamentin täysistunnossa, koska Euroopan suurimmilla mailla – jotka maksavat eniten EU:n budjetista – on eniten oikeistolaisia ​​paikkoja. Marine Le Penin Rassemblement National voitti ratkaisevimman voiton 30 paikalla maan 81 paikasta ja yli kaksinkertainen presidentti Emmanuel Macronin Renew-puolueen äänimäärällä. Tämä poliittinen verilöyly pakotti Macronin järjestämään nopeasti vaalit. Pääministeri Giorgia Melonin Italian veljekset sai 24 paikkaa ja lisäsi osuuttaan kansallisista äänistä, ja Vaihtoehto Saksalle (AfD) sijoittui toiseksi Saksassa 15 paikkaa. Tällä hetkellä AfD:llä ei ole yleiseurooppalaista ryhmää, johon liittyä, ja EU:n sääntöjen mukaan se voi hyötyä valtavista rahasummista EU:n parlamentilta, koska se on erotettu toisesta kahdesta “ryhmästä”, mikä herättää pelkoja hänen perustamisestaan. yksi itse ja kutsua muita liittymään häneen. Euroopan parlamentissa sekä Ranskan että Italian oikeistolaiset jäsenet ovat eri ryhmissä, mutta todellisuudessa äänestyksessä useimmissa asioissa on varmasti yhtenäinen politiikka, mikä antaa heille vaikutusvaltaa Euroopan komission kanssa. Emme ole koskaan nähneet EU:n lyhyen historian aikana.

On tärkeää huomata, että oikeistopuolueet olivat myös Itävallassa ja Unkarissa äänestysten kärjessä, Espanjassa ja Kyproksessa merkittäviä voittoja. Kaikilla näillä mailla on yksi yhteinen piirre: todelliset maahanmuuttoongelmat, joita valtavirran poliittiset ryhmät tai EU eivät ole käsitelleet.

Mutta todellinen ongelma on itse Euroopan unionin identiteetti ja selviytyminen, sillä tämä mullistus uhkaa varmasti perinteistä valtarakennetta. Ursula von der Leyen edustaa vanhaa kaarta ja kaikkea, mikä EU:ssa on pielessä: harhaanjohtavia, vanhentuneita kantoja elitistien johtamina, jotka uskovat, että EU:n valtaongelman ainoa ratkaisu on ottaa enemmän. Toisin kuin presidentti Macron, joka sanoi lehdistölle viisaasti, että oikeistolaiset äänet olivat viesti, jota hän kuuntelee, von der Leyenin lausunnot koskivat enemmän uuden uhan torjumista.