Julkaisuaikataulut

Artikkelit julkaistaan 2 tunnin välein alkaen klo 11, poikkeustapauksissa jo klo 9. Jos päivälle on videoartikkeli, se julkaistaan klo 19.

Yhteystiedot

Publication-X on sitoutumaton julkaisu, artikkelit tulevat yhteistyökumppaneiltamme, ensisijassa ainoastaan käännämme tekstit ja muut julkaisut  suomeksi.

Tarvittaessa yhteyden toimitukseen saa helpoiten sähköpostilla osoitteella editor@publication-x.com

Business contacts: via email above.

Publication-X toimii kevytyrittäjä-periaatteella, laskutuksesta vastaa Omapaja Oy, 2399894-2

16.11.2024

Publication-X

"Tempus loquendi abiit, opus Domini faciendum est"

Kriittinen ajattelu

Kriittinen ajattelu

Photo by Pixabay on Pexels.com

42 lukukertaa

Mitä kriittinen ajattelu tarkalleen ottaen on? Onko se sitä, että ajattelet kriittisesti ja hylkäät tietyt ideat tai ajatukset, koska ne eivät täytä tiettyä kriteeriä? En usko, että termi kuvaa tarkasti sitä, mitä tarkoitan, kun käytän sitä. Sen sijaan käytän mielelläni ilmaisua “looginen päättely” kuvaamaan kognitiivista ajatteluprosessia, joka näyttää puuttuvan monien ihmisten aivoista nykyään.

“Looginen päättely” tarkoittaa sitä, että ajatuksen tai käsitteen tosiasiallista luonnetta päätellään eräänlaisella loogisella arvioinnilla, jossa yhdistetään pisteitä. Onko missään järkeä? Onko se loogista? Sopiiko se yhteen jo todettujen objektiivisten tosiasioiden kanssa? “Loogisen päättelyn” prosessi ei tietenkään välttämättä epäonnistu ei-objektiivisten, ei-materiaalisten ilmiöiden kohdalla. En puutu tähän tässä, koska se veisi koko artikkelin (voidaanko loogista päättelyä käyttää esimerkiksi päättämään, onko Jumala olemassa? Kyllä, voidaan), kirjoittaa Todd Hayen.

Useimmat meistä napsulaisista uskovat, että lampaat ovat menettäneet kykynsä ajatella kriittisesti (tai joissakin tapauksissa ajatella lainkaan). En aio kiistää tuota oletusta, mutta lisäisin pikemminkin, että myös looginen päättely puuttuu. Ja kerron teille, miksi uskon, että näin on.

Otetaanpa yksinkertainen tuore esimerkki havainnollistamaan pointtini. Naamiot. Jos et tietäisi mitään tieteestä (tieto on suuri osa siitä, miksi looginen päättely toimii), et pystyisi käyttämään loogista päättelyä sen määrittämiseen, estävätkö naamarit viruksen pääsyn hengitysteihin. Mutta koska opimme kahdeksannella luokalla, että virushiukkaset ovat hyvin pieniä verrattuna bakteereihin (olettaen, että uskot virusten olemassaoloon taudinaiheuttajina), voimme käyttää loogista päättelyä määrittääksemme, onko pakollinen naamioiminen hölynpölyä vai hyvä suojatoimenpide.

Voimme soveltaa loogista päättelyä sosiaaliseen etääntymiseen, yritysten sulkemiseen ja moniin muihin typeriin määräyksiin, joita hallitus asetti meille Covid-kiistan aikana. Suurin niistä on tietysti rokote, jota kuvailtiin “turvalliseksi ja tehokkaaksi”, vaikka looginen päättely kertoi meille, että tätä väitettä oli mahdotonta esittää.

Tietenkin on aina yksityiskohtia ja tosiasioita, joista emme ole tietoisia. On myös tilastollisia poikkeamia. Esimerkiksi ehkä yksi sadasta tuhannesta maskin käyttäjästä estää jotakuta aivastamasta kasvoihinsa, mikä lisää viruksen määrää nenässä ja lisää tartunnan mahdollisuutta. Mutta jos ottaisimme tällaiset naurettavat, merkityksettömät tilastot huomioon päivittäisissä päätöksissämme, emme koskaan poistuisi kotoa ja eläisimme vain muovikuplassamme.

En usko, että snapsit ovat menettäneet Jumalalta saamansa kyvyn loogiseen päättelyyn. Siksi me olemme snappies. Lampaat näyttävät menettäneen tämän kyvyn, siksi he ovat lampaita.

Tässä on teoria siitä, miksi looginen päättely on kadonnut useimmilta ihmisiltä.

Menneisyydessä asiat eivät olleet niin monimutkaisia kuin nykyään. Luolamies tiesi lähes kaiken, mitä hänen tarvitsi tietää tehdäkseen hyviä ja hyödyllisiä selviytymispäätöksiä loogisen päättelyn perusteella. Kaiken sen, mitä hän ei ymmärtänyt, hän laittoi Jumala- tai taikausko-ämpäriin. Koska useimmat taikauskoiset johtopäätökset eivät olleet kovin johdonmukaisia syyn ja seurauksen suhteen, tämä tapa toimia toimi yleensä hyvin. Jos oli olemassa johdonmukainen syy ja seuraus (kuten maagisen yrtin ottaminen parantamaan vaivaa, jonka teho oli todella tieteellisesti perusteltu – ja joka toimi joka kerta), ei ollut väliä, mihin luolamies liitti johdonmukaisen käyttäytymisen, hän saattoi silti luottaa tähän logiikkaan.

Maailma, jossa luolamies eli, oli yksinkertainen ja luonnollinen. Jos putosi jokeen, saattoi hukkua, ja jos toinen luolamies löi sinua tarpeeksi kovaa nuijalla, saattoi kuolla. Jos villisika puri sinua metsässä, se sattui kovasti. Jos et löytänyt syötäviä juureksia, kuolit nälkään. Ei ollut tietokoneita, magneettikuvauslaitteita, rokotteita, joissa oli tuntemattomia aineita ja hämmentäviä mekanismeja, joita piti ymmärtää, ei kännyköitä, ei TikTokia eikä Instagramia. Yksinkertaista.

Kun asioista tuli monimutkaisempia ja hengellisyydestä ja taikauskosta tuli vähemmän käyttökelpoisia (valistuksen jälkeen kaikki, mikä ei liittynyt tieteeseen, hylättiin pohjimmiltaan perusteena sille, miksi tehdä mitä tahansa), ihmiset (kaikki ihmiset) alkoivat luottaa eräänlaiseen symbioottiseen suhteeseen auktoriteettien tai “asiantuntijoiden” kanssa. Auktoriteetteihin luotettiin, jotta ne tarjoaisivat loogisen perustelun sille, miten ja miksi nämä monimutkaiset asiat toimivat, jotta ihmisten ei tarvinnut selvittää niitä itse.

Kesti jonkin aikaa, ennen kuin ihmiset lopettivat ajattelun kokonaan. Mutta lopulta he tekivät niin. He luottivat siihen, että “toiset aivot”, jotka olivat “tuolla ulkona”, tekivät päätöksiä heidän puolestaan. Tämä toimi varsin hyvin silloin, kun tiede oli vielä tiedettä. Olen varma, että moni voisi kiistellä tästä asiasta, mutta jätetään se siihen. Lääkärit pystyivät parantamaan vaivoja taikajuomillaan ja maagisilla eleillään (tämä tapahtui tietysti ennen kuin materialistinen tiede oli kuningas, lääkintämiesten avulla). Kun teknologia pääsi kiinni ihmisten tarpeeseen käsitellä yhä yksityiskohtaisempia asioita, tästä symbioottisesta suhteesta tuli vieläkin syvällisempi, ja jopa tietoon perustuva päätös tuli olemattomaksi.

Puhun nyt vain lääketieteestä, mutta tämä väite pätee lähes kaikkeen elämässä, jossa meidän on tehtävä tietoon perustuvia päätöksiä. Tässä on toinen esimerkki. Ukrainan ja Venäjän välinen sota. Tämä konflikti on aivan liian monimutkainen keskivertoihmiselle. Vaikka hyvin yksinkertainen looginen päättely toimisi tässä tapauksessa (kuten palestiinalaisten ja Israelin konfliktissa), sitä ei sovelleta lainkaan. On olemassa auktoriteetti, jolle on annettu tehtäväksi ajatella puolestamme, ja useimmat ihmiset luottavat tuon auktoriteetin “loogiseen päättelyyn” (joka on virheellistä, koska sen taustalla on agenda) päättäessään, mitä mieltä he ovat asiasta.

Nyt tulee ärsyttävä osa. “Auktoriteetti”, jonka kanssa olemme rakentaneet symbioottisen suhteen, on loinen ja yrittää tahallaan tappaa meidät. Tätä osaa ihmiset kieltäytyvät katsomasta. Jos luovuttaisimme loogisen päättelyprosessimme jollekulle, joka kykenee paremmin tekemään loogisia päätöksiä ja joka ei ole valehtelija, varas ja murhaaja, voisimme selvitä siitä hyvin. Kun asiat muuttuivat monimutkaisemmiksi kuin luolamiesten elämä, ihmiset tekivät monissa tapauksissa juuri näin (valitsivat jonkun toisen tekemään ajattelunsa heidän puolestaan) – mutta he luottivat symbioottiseen suhteeseensa, enkä usko, että se oli koskaan niin loismainen kuin se on nyt.