Sananvapaus!

Viime viikolla Saksan sisäministeri Nancy Faeser määräsi Compact-lehden, joka on yksi harvoista hallitusta kritisoivista saksalaisista painetuista tiedotusvälineistä, suljettavaksi. Hallitukselle 40 000 kappaleen levikki ei ollut niinkään huolenaihe, vaan pikemminkin verkkosivustojen ja videokanavan (“TV”) laajempi vetovoima. Compact oli äänekäs, argumentatiivisesti vahva ja johdonmukainen hallituksen rikollisen politiikan vastustaja, alkaen Great Covid Show’sta.

Monet kriittiset verkkosivustot on tietenkin suunnattu saksalaiselle yleisölle, joka koostuu 85 miljoonan saksalaisen lisäksi yhdeksästä miljoonasta saksankielisestä itävaltalaisesta, yli kuudesta miljoonasta saksankielisestä sveitsiläisestä ja miljoonista muista kuin saksalaisista ympäri Eurooppaa ja Turkissa. Koska saksa on venäjän jälkeen Euroopan puhutuin mannermainen kieli, on selvää, että saksalaiselle yleisölle suunnatuilla uutisilla on valtava potentiaali, kirjoittaa Hans Vogel .

Koska jotkin näistä kriittisistä verkkosivustoista nauttivat vaikuttavaa suosiota ja jotkin niistä ovat myös varsin arvostettuja, Saksan hallitus on torjunut niitä voimakkaasti. Vuonna 2010, joka on viimeinen vuosi, jolta tietoja on saatavilla, Saksan hallitus pyysi Googlea poistamaan lähes kahdensadan saksalaisen verkkosivuston luokituksen tai tekemään ne näkymättömiksi. Jotkut näistä sivustoista, kuten anonymousnews , ovat poistuneet Saksasta kokonaan kaikenlaisen häirinnän vuoksi. Myös jotkut riippumattomat, kriittiset toimittajat ovat lähteneet maasta, kuten Thomas Röper ja Alina Lipp .

Rouva Faeser, lihava ja täynnä naisellista ja sikamaista kostoa, on aloittanut ristiretken kaikkia niitä vastaan, jotka arvostelevat hallitusta ja sen tuhoisaa politiikkaa. Olipa kyse sitten “Covid”-vastaisista toimenpiteistä, ympäristöä ja ihmisten terveyttä tuhoavien tuulivoimaloiden pakkotuonnista, saksalaisvastaisten ulkomaalaisten massiivisesta maahantuonnista, joiden pääasiallinen kiinnostuksen kohde näyttää olevan saksalaisten naisten ahdistelu, tai hallituksen venäjänvihamielisestä kiihkoilusta, kaikki nämä politiikat tuhoavat Saksan yhteiskuntarakennetta ja taloudellista rakennetta. Lisäksi nämä politiikat ovat levinneet yhä laajemmalle, ja niiden tarkoituksena näyttää olevan muuttaa jyrkästi ihmisten elämän kaikkia osa-alueita.

Näissä olosuhteissa hallituksen arvostelu on lähes väistämätöntä, ainakin kaikille, joilla on toimivat aivot. Saksan hallitus on valittamattoman EU:n komission tapaan luokitellut kaikki virallisia kertomuksia epäilevät henkilöt “salaliittoteoreetikoiksi” ja vaihtoehtoisia kantoja tukevat tosiasiat ja argumentit “disinformaatioksi”. Vaikutusvaltaiset saksalaiset kansalaisjärjestöt, kuten Amadeu Antonio -säätiö, ovat menneet vielä pidemmälle “vääränlaisen ajattelun” tukahduttamisessa rinnastamalla salaliittoteoriat “antisemitismiin” tai jopa leimaamalla ne menschenfeindlichiksi (“ihmiskunnan viholliseksi”). Toisin sanoen tämän Saksan hallituksen hiljaisesti hyväksymän ajattelutavan mukaan jokainen, joka uskoo “salaliittoteoriaan”, vihaa itse asiassa juutalaisia. Tämä on poliittisesti korrektin logiikan älyllinen taso Euroopassa nykyään!

Käytännössä sananvapauden tiellä on nykyään niin paljon esteitä, että on turvallista sanoa, ettei sellaista ole Saksassa.

Samaan aikaan Saksa sekä EU:n komissio, useimmat EU:n jäsenvaltiot, Yhdysvallat ja sen muut satrapiat väittävät edelleen kovaäänisesti, että se noudattaa “länsimaisia arvoja”. Mutta samaan hengenvetoon mainitaan Ukraina ja kehotetaan tukemaan rohkeaa Ukrainan kansaa, sen rohkeaa johtoa ja pelottomia sotilaita, jotka suojelevat Eurooppaa Vladimir Putinin Venäjän hyökkäykseltä.

Ah, nuo länsimaiset arvot! Niihin kuuluvat todellakin sananvapaus ja lehdistönvapaus. Joten jos Saksassa ei ole niitä, mitä se kertoo näistä arvoista? Tai ehkä Saksa ei sittenkään ole osa “länttä”?

Liittoutuneiden julman ja riistomielisen sotilasmiehityksen jälkeen vuodesta 1945 lähtien ei voida kieltää, että vuodesta 1949 lähtien, jolloin Saksan liittotasavalta julistettiin, se on ollut Yhdysvaltojen marionettivaltio. Vielä tänäkin päivänä on noin 50 000 amerikkalaista miehitysjoukkoa varmistamassa, että Saksa säilyttää tämän alisteisen asemansa. Itse asiassa tosiasiallisen suvereniteetin näkökulmasta Saksa ei poikkea olennaisesti Puerto Ricosta, Guatemalasta tai Ukrainasta. Vaikka Saksa on osa “länttä”, se ei siis nauti eräistä sen tärkeimmistä arvoista.

Mistä lähtien Saksassa ei ole ollut sanan- ja lehdistönvapautta? Vuodesta 1945 lähtien kaikki myötämieliset ja hyväntahtoiset viittaukset Hitleriin ja kansallissosialismiin on kielletty. Natsisymbolit on kielletty, ja saksalaiset on pakotettu noudattamaan toisen maailmansodan vakiokertomusta kaikkine yksityiskohtineen. On sanomattakin selvää, että tämän kertomuksen ovat luoneet angloamerikkalaiset voittajat ja vähemmässä määrin Neuvostoliitto.

Vuosina 1933-1945 ei ollut myöskään sanan- tai lehdistönvapautta. Natsit kielsivät sosialismin ja kommunismin, niitä edustavat poliittiset puolueet ja niitä levittävät sanomalehdet. Saksassa ei siis ole ollut sananvapautta 91 vuoteen – lähes koko vuosisadan ajan.

Ensimmäisen maailmansodan päättymisen ja vuoden 1933 välisenä aikana Saksassa oli sananvapaus, vaikka samaan aikaan maa kärsi käsittämättömistä taloudellisista ja sosiaalisista vaikeuksista ja inflaatiosta, joka ei jättänyt mitään koskemattomaksi; monille saksalaisille sananvapaus ei kuulunut tuolloin tärkeimpiin huolenaiheisiin.

Kansleri Bismarckin poistuttua poliittiselta näyttämöltä 1880-luvun lopulla vuoteen 1914 asti Saksalla oli kukoistava talous, vilkas kulttuurielämä ja se oli ottamassa suuria askelia kohti maailman ensimmäisiä todella moderneja yhteiskuntia. Tällaisina aikoina on aina huono ajatus rajoittaa sitä, mitä ihmiset voivat sanoa ja kirjoittaa.

EU, jota johtaa kostonhimoinen saksalainen nainen, jolla on Meduusan pää, on myös sananvapauden vastaisen taistelun eturintamassa. Suuri Covid Show on loistava tekosyy puuttua kaikkiin, jotka paljastavat virallisen narratiivin vastaisia faktoja ja väitteitä.

Kuten pihdit, hyökkäys sananvapautta vastaan koostuu yleensä kahdesta elementistä. Ensimmäinen on sen korostaminen, kuinka tärkeä sananvapauden vaalittu arvo on, on ollut ja tulee aina olemaan. Sitä tietenkin puolustetaan aina, koska se on “länsimainen” perusarvo, älköön kukaan sitä epäilkö. Toinen elementti on se, että on olemassa pahoja ihmisiä, jotka haluavat heikentää “järjestelmää”, “arvojamme” tai valtiota ja jotka levittävät “disinformaatiota” ja “salaliittoteorioita” tai, Jumala varjelkoon, “vihapuhetta”. Sanomattakin on selvää, että tätä ei voida sallia, ja siksi sananvapauden suojelemiseksi on asetettava rajoituksia. Tämä perustelu on suosittu myös länsimaisten sotilaiden keskuudessa: “Meidän oli tuhottava kylä pelastaaksemme sen.”

Vain idiootit kykenevät tällaiseen päättelyyn, ja vain täysin typerät tai hyvin tyhmät yksilöt nielevät sen. Se, että nykyään niin monet saksalaiset, EU:n ja Yhdysvaltojen virkamiehet ja poliitikot noudattavat tätä omituista logiikkaa, on varsin huolestuttavaa. Ehkä kyseessä on jonkinlainen aivosairaus, joka sulkee normaalin, terveen ajattelun.

Se saattaa selittää hämmentävän tuomion, jonka italialainen tuomioistuin antoi hiljattain Milanossa. Toimittaja määrättiin maksamaan 5 000 euron vahingonkorvaukset Italian pääministerille Giorgia Melonille. Oikeus katsoi, että hänen kommenttinsa Melonin lyhyestä koostaan oli erityisen vahingollinen. Noin 1,60 metrin pituudellaan hän on todellakin pieni nainen, mikä tekee hänestä suunnilleen samankokoisen kuin tuo toinen herkkä pieni nainen , Ursula von der Leyen, joka on 1,64 metriä pitkä.

Vaikka Milanon tuomio saattaa viitata siihen, että kyseessä on pohjimmiltaan pelkkä raivokohtaus, toimittajia ja poliitikkoja kaikkialla Euroopassa jahdataan poliittisen korrektiuden yhä laajenevien puitteiden rajojen ylittämisestä. Syyttäjä voi nostaa syytteen viattomimmastakin kommentista. Saksalaiset ja muut eurooppalaiset tuomarit ovat niin korruptoituneita, että he toteavat kuuliaisesti syyllisen useimmissa näistä tapauksista.

Riippumatta siitä, onko sananvapaus itsessään minkään yhteiskunnan tai poliittisen järjestelmän edellytys, kollektiivinen länsi on julistanut, että se on. Sisäisiä ristiriitoja on kuitenkin yhä vaikeampi sovittaa yhteen.

Toinen osoitus siitä, että suuria muutoksia on tulossa.

Lähde