Maailmanpankki haluaa korvata allekirjoituksesi biometrisillä ja digitaalisilla tunnuksilla Didi Rankovic
Maailmanpankki (WB) on julkaissut toimintapoliittisen muistion, josta käy ilmi, että se haluaa kehittää niin sanottuja sähköisiä allekirjoituksia (mukaan lukien biometrinen tunnistus) koskevia järjestelmiä, joihin sisältyy oikeudellinen tunnustaminen ja luottamus.
Näiden ”keskeisten mahdollistajien” tarkoituksena on digitaalisten liiketoimien osalta helpottaa ”luotettavan digitaalisen talouden syntymistä” – tämän maailmanlaajuisen (ja globalistisen) rahoituslaitoksen mukaan.
Niiden tehtävänä on yhdistää ihmisten identiteetit verkkovuorovaikutukseen, jossa WB:n määrittelemät sähköiset liiketoimet kattavat laajan valikoiman toimintoja. Maailmanpankki uskoo, että sähköiset allekirjoitukset ovat digitaalitalouden kriittinen osa.
Toimintaohjeessa todetaan ensin, että sähköinen transaktio on kaupallinen tai ei-kaupallinen transaktio, toimenpide tai niiden kokonaisuus, ”ja siihen sisältyy tietojen ja/tai sähköisten viranomaispalvelujen tarjoaminen”.
Muistion mukaan sähköisiä liiketoimia tapahtuu pankki-, luotto-, vakuutus-, terveydenhuolto-, koulutus-, kauppa- ja julkisten palvelujen sekä oikeuslaitoksen aloilla.
Asiakirjassa selitetään myös esimerkkejä siitä, mitä sähköinen allekirjoitus – ”puitteet”, joita Maailmanpankki voimakkaasti ajaa – tarkoittaa. Se voi olla esimerkiksi ToS:n ”hyväksy”-painikkeen napsauttaminen tai oman nimen kirjoittaminen sähköpostin tai viestin loppuun.
Maailmanpankin asiakirjassa todetaan myös, että useimmat sähköiset allekirjoitukset digitaalisessa maailmassa on varmennettava ihmisten henkilöllisyydellä – digitaalisella henkilöllisyydellä. Ainoastaan niin sanotut ”vähiten luotettavat” sähköiset allekirjoitukset pitäisi sallia ilman ”jonkinlaista” henkilöllisyyden varmistamista.
Siksi ”digitaalinen tunnistus ja sähköinen allekirjoitus voidaan toteuttaa yhdessä siten, että digitaalinen tunnistus liittyy allekirjoitusvarmenteeseen tai sisältää sen.”
Toinen toimintaohjeessa esitetty ehdotus on yhdistää tämä laillisiin henkilöllisyystodistusjärjestelmiin, jotka ”mahdollistavat ominaisuuksien digitaalisen varmentamisen ja/tai digitaalisen todentamisen”.
”Toinen mahdollinen tapa” on kuvata sähköisten allekirjoitusten integroiminen näihin henkilöllisyystodistusjärjestelmiin, ja älykorttien ja ‘mobiilien muototekijöiden’ mainitaan toimineen ‘jokseenkin menestyksekkäästi’ tähän mennessä.
Mitään taloutta ei voida pitää täysin digitalisoituneena ilman sähköisiä allekirjoituksia, muistion mukaan. Maailmanpankki vastustaa päättäväisesti fyysisiä allekirjoituksia ja haluaa sen sijaan, että nämä keskitetyt ja helposti valvottavat ”puitteet” korvaavat ihmisten välisen vuorovaikutuksen ja siirtävät koko toiminnan verkkoon.
Ainoa asia, joka jää jäljelle, on saada sekä hallitukset että ihmiset vakuuttuneiksi siitä, että tällaiset järjestelmät ovat luotettavia. Tämä on luonnollisesti edellytys järjestelmän laajamittaiselle käyttöönotolle, eikä se ole yksinkertainen ongelma.
Niinpä raportissa puhutaankin siitä, että Maailmanpankki suosittelee, että ongelmaa ei lähestyttäisi ”pelkästään teknologian avulla” vaan myös ”oikeudellisten, menettelyihin liittyvien ja teknisten tekijöiden yhdistelmällä”.