Klaus Schwab on “älykkään aikakauden” mestari sensuuria ja valvontaa koskevista huolenaiheista huolimatta
Maailman talousfoorumin (WEF) perustaja ja puheenjohtaja Klaus Schwab vaikuttaa varsin innostuneelta tulevaisuudesta, jossa teknologia ottaa johtavan ja keskeisen roolin ihmisten jokapäiväisessä elämässä, mutta myös eri toimialoilla.
Kun hän puhuu oletettavasti tulevasta ”älykkyyden aikakaudesta” – ottaen huomioon hänen ja hänen järjestönsä kokemukset – Schwab saattaa itse asiassa ajatella kehittynyttä teknologiaa, jota harvat ohjelmoivat ja joka hallitsee muita.
Schwabin äskettäinen viesti WEF:n verkkosivustolla paljastaa, että hän pitää itseään visionäärinä: ensinnäkin hän ottaa kunnian sanonnasta ”neljäs teollinen vallankumous” (joka tosin on tuottanut maailman, jossa eliitti käyttää Big Tech -teknologiaa kontrolloidakseen, vaikuttaakseen ja vaimentaakseen ”peseytymättömiä massoja”).
Ja nyt on ”älykkyyden aikakauden” aika. Konsepti on yhtä yksinkertainen kuin se on laaja-alainen: käsitteet fyysisestä ja biologisesta ”sulautuvat” digitaaliseen, kun taas lohkoketjut, mutta myös tällä hetkellä esoteerisemmat kategoriat, kuten kvanttilaskenta ja A(G)I, ”lähenisivät” toisiaan.
Ja missä ne ”sulautuisivat ja konvergoituisivat” – ihmisten elämässä. Schwab sanoo, että se on jo hyvin pitkälti tapahtumassa, ja edistää samalla jotakin, jota hän kutsuu ”ympäristölliseksi, sosiaaliseksi ja geopoliittiseksi älykkyydeksi”, jotta varmistetaan, että kaikki sujuu sujuvasti, toisin sanoen ilman ”jakoja” (mikä hänen piirissään on usein koodisana eriävälle mielipiteelle).
Schwabin mukaan jo nyt ”tekoälypohjaiset järjestelmät päihittävät ihmiset” terveydenhuoltoalalla. Samankaltaista ”myönteistä” kehitystä on myös maataloudessa, hän jatkaa, samoin kuin rahoitusalalla. Puhumattakaan niin sanotuista älykkäistä, voimakkaasti massavalvotuista kaupungeista, ”joissa sensorit ja tekoäly hallitsevat kaikkea liikennevirroista energiankäyttöön”.
Schwab pitää kyllä huulillaan ”riskejä”, kuten työpaikkojen liiallista automatisointia, joka jättää valtavat määrät ihmisiä työttömiksi, mutta hän puhuu siitä uusien mahdollisuuksien kannalta ja näyttää uskovan, että poliitikot, koulutusjärjestelmät jne. ”auttavat ihmisiä siirtymään uusiin tehtäviin”.
Mitä nämä ”roolit” voivat olla, hän ei tarkemmin kerro, mutta toteaa, että ne vaativat ”täysin erilaisia taitoja”.
Jos jokin huutaa todellista yhteiskunnallista jakautumista tulevaisuudessa – mikäli Schwabin ennusteet toteutuvat – niin tämä. Mutta hän päättää pitää tätä seikkaa vähäisenä ongelmana.
WEF:n perustaja haluaa epäilemättä esittää yhden asian paljon huolestuttavampana – ja se on ”ennakkoluulot ja vääränlainen informaatio”, joka on seurausta tulevaisuuden kehittyneestä tekoälystä.