Googlen imperiumi murtuu
Lähes vuosikymmenen ajan Piilaakson jättiläinen, joka tunnetaan värikkäillä doodleilla ja kerran harmittomilla hakukoneilla hurmaamisesta, on ollut mikroskoopin alla, ja vielä viime aikoihin asti se vaikutti täysin koskemattomalta. Google, teknologian ikuinen kultalapsi, toimi ikään kuin kongressin kuulemiset olisivat vain häiriötekijöitä – loistava tapa harjoittaa lakimiestyötä ja harjoitella julkista puhetaitoa. Toki satunnaiset senaattorit pähkäilivät, tuskin pystyen käyttämään laitteita, joita syytettiin pahojen monopolististen käytäntöjen välineiksi, mutta vakavia seurauksia? Google oli koskematon. Ajatus siitä, että jättiläinen joutuisi vastaamaan kilpailuoikeusrikkomuksista, oli naurettava – kunnes se ei ollutkaan.
Jossain 2010-luvun puolivälissä tuulet alkoivat kääntyä. Hallitusten tavanomainen nurina alkoi ja muuttui täysimittaisiksi tutkimuksiksi. Vuoteen 2020 mennessä Googlea, joka oli aikoinaan teknologiavallankumouksellisten rakas, vastaan nostettiin viralliset kilpailuoikeudelliset syytteet. Näytti siltä, että homma oli hanskassa, tai ainakin se oli kiusallisen lähellä sitä. Mutta kaikesta metelistä huolimatta yhtiön johto luultavasti ajatteli, että liiketoiminta jatkuu entiseen tapaan. He olivat kokeneet tämän ennenkin, eikö niin? Eihän monopoleja nykyään hajoteta – eihän tämä ollut mikään 90-luvun Microsoft-oikeudenkäynti.
Tuomio on annettu: Google, olet monopolisti
Tämä itsetyytyväisyys murtui elokuussa, kun tuomari Amit Mehta antoi mahtipontisen tuomion. ”Google on monopoli”, Mehta totesi vuosikymmenen vähättelyssä. Tapauksen, United States of America vs. Google LLC, olisi yhtä hyvin voinut nimetä The US Government Finally Finds its Backbone. Mehta ei pihistellyt sanojaan: ”Google on toiminut monopolistina säilyttääkseen monopolinsa. Se on rikkonut Sherman Actin 2 §:ää.”
Se on juridista kieltä: ”Olette murskanneet kilpailua kuin mehupakkaus, ja me kutsumme teidät esiin.”
Tämäkään ei ollut pelkkä pieni läpsäisy ranteelle. Se oli Googlen toinen suuri oikeudellinen isku alle vuoden sisällä sen jälkeen, kun Epic Gamesin joulukuussa 2023 nostama kanne kohdistui sen Androidiin ja sovelluskauppaan liittyviin hämäräperäisiin käytäntöihin. Kun jopa videopeliteollisuus ottaa sinut niskasta kiinni, tiedät, että asiat ovat huonosti.
The Mighty Shrug: Google pysyy viileänä – toistaiseksi
Silti Google tuskin säikähti, kuten suuryritykset yleensäkin tekevät. Toki Googlea oli juuri haukuttu siitä, että se oli toiminut kuin digitaalinen mafiapomo, mutta mitä olivat muutamat oikeudelliset tappiot? Oikeudessa tapahtuneesta ilotulituksesta huolimatta Googlen päivittäinen toiminta näytti pysyvän ennallaan. Ei välittömiä korjaustoimenpiteitä. Ei suuria muutoksia. Vain tavanomainen ”Olemme kunnioittavasti eri mieltä ja tarkastelemme vaihtoehtojamme” -juttu lakitiimiltä. Lehdistötiedotteista saattoi käytännössä kuulla olankohautuksen.
Mutta jopa Googlen kohdalla kello on alkanut tikittää. Tuoreet oikeuden päätökset ja uhkaavat korjaustoimenpiteet viittaavat siihen, että yhtiön määräävä asema saattaa viimein joutua todelliseen haasteeseen.
Korjaustoimenpiteet: Reunojen leikkaaminen vai leikkaaminen suoraan ytimeen?
Epic Gamesin tapauksen jälkeen tuomioistuimet määräsivät Googlen tekemään jotain, mikä muutama vuosi sitten olisi ollut mahdoton ajatus – sallimaan vaihtoehtoiset sovelluskaupat Android-laitteissa ja luopumaan koko ”jos et käytä palveluitamme, et ole kukaan” -rutiinista, joka oli lukinnut alustan. Se on iso juttu, mutta kyseessä on yritys, jolla olisi varaa tuoda markkinoille itseohjautuva auto sohvatyynyjen välissä olevilla kolikoilla.
Samaan aikaan oikeusministeriö (DOJ) teroittaa veitsiä. Heidän ehdottamiinsa korjaustoimenpiteisiin ei varsinaisesti kuulu Googlen murskaaminen palasiksi kuten jossain 90-luvun lopun teknologiafantasiassa. Ei, he eivät ehdota dramaattista hajoamista – YouTube ja Waymo pysyvät toistaiseksi turvallisesti Googlen sateenvarjon alla. Mutta he selvästi valmistelevat vakavia muutoksia ja pyrkivät poistamaan Googlelta sen pahimmat kilpailuedut.
Oikeusministeriö haluaa purkaa rajoittavien sopimusten ja takahuonekauppojen linnoituksen, joka on pitänyt Googlen huipulla. Ne kohdistuvat Googlen tulonjakojärjestelyihin Applen kaltaisten suurten toimijoiden kanssa – järjestelyihin, jotka ovat käytännössä varmistaneet, ettei millään hakukilpailijalla ole mahdollisuuksia. Unohda väsynyt tekosyy ”vain paras vaihtoehto”. Tämä oli manipuloitu peli, ja kaikki tiesivät sen.
Chrome, Android, Play
Mutta siinä ei ole vielä kaikki. Tuomari Mehta ja oikeusministeriö ajavat Googlen arvokkaiden omaisuuksien mahdollista hajottamista: Chrome, Play ja Android. Tämä kolmikko, joka muodostaa Googlen rautaisen otteen siitä, miten selaamme, ostamme ja kommunikoimme, on yhtäkkiä tähtäimessä.
Ja sitten on vielä se suloinen, suloinen data. Google on jo vuosia kerännyt sitä kuin kultaryntäyksen kultakaivosmies, joka kerää hakukyselyjen, sijaintitietojen ja ostotottumusten muodossa olevia kimpaleita. Oikeusministeriö ehdottaa nyt, että Google olisi pakotettava jakamaan nämä tiedot tai ainakin lopettamaan niiden käyttäminen suojakilpenä. Toisin sanoen Google ei voi enää käyttää käyttäjien yksityisyyden suojan tekosyitä kilpailijoiden sulkemiseen pois markkinoilta. Olkaamme rehellisiä: Google ei rakastanut yksityisyyttäsi. Se rakasti tietojasi.
Lopun alku vai ainoastaan kuoppa tiessä?
Nyt jäämme miettimään: onko tämä se? Onko tämä se hetki, jolloin Googlen teknologiamonopoli alkaa purkautua pala palalta kuin ylivenytetty villapaita? Vai onko tämä vain uusi este yritykselle, joka on oppinut ylittämään esteet helposti?
Tuomari Mehta teki selväksi, että korjaustoimenpiteiden ei pitäisi kohdistua vain Googlen laittomiin toimiin vaan myös Googlen käyttäytymisen laajempiin heijastusvaikutuksiin. Katkaisemalla yksinoikeussopimukset, rajoittamalla tietojen hallintaa ja mahdollisesti leikkaamalla Androidin tai Chromen kaltaisia keskeisiä osia, viranomaiset alkavat murtaa digitaalista imperiumia.
Mutta älkäämme huijatko itseämme. Google ei luovuta ilman taistelua. Sillä on enemmän lakimiehiä kuin Wall Streetin hedge-rahastolla ja tarpeeksi rahaa lobbaamaan kongressia pitkäkestoiseen horrokseen. Tämä saattaa olla alku jollekin.
Kun oikeusministeriö kiristää ruuveja, Googlen vastaus on täysin odotettavissa: täysi raivokohtaus, joka on kääritty ”yleisen hyvän” puolesta tuntemattoman huolen varjolla. Viimeisimmät tapahtumat uhkaavat paitsi Googlen hallitsevaa asemaa hakukoneissa, myös sen kuristusotetta tekoälyyn perustuvissa hakutyökaluissa ja – Mountain View’n kannalta vielä hälyttävämpää – sen erittäin tuottoisaa mainosliiketoimintaa. Kun rahaa voi periaatteessa tulostaa valvomalla, kuka saa mainostaa ja missä, hallinnan menettäminen tuntuu kuin isku suoleen. Googlen mukaan kyse ei kuitenkaan ole heidän lompakostaan, vaan sinusta, nöyrästä käyttäjästä. Google on aloittanut täysimittaisen PR-työn ja väittää, että hallituksen yritykset hillitä sen monopolia eivät ole vain ”radikaaleja” vaan suorastaan vaarallisia yksityisyydelle ja laitteidesi turvallisuudelle.
Käännös: ”Jos me kaadumme, otamme Android-puhelimesi mukaan.”
Googlen johto varoitti Super Bowl -mainoksen tavoin kiillotetussa blogikirjoituksessa, että DOJ:n toimet voivat ”rikkoa puhelimesi ja selaimesi”, ikään kuin Googlen monopoli olisi ainoa asia, joka pitää koko digitaalisen ekosysteemin koossa. He eivät lopettaneet tähän. Yhtiö maalasi myös dystooppisen kuvan Yhdysvaltojen rampautuneesta taloudesta, jota yli-innokas hallitus jarruttaa ja jossa teknologiset innovaatiot ovat menneisyyttä ja jossa Yhdysvaltojen teknologinen valta-asema on elintärkeä. Klassinen Big Techin toimintamalli: kun kaikki muu epäonnistuu, annetaan ymmärtää, että talous romahtaa, jos sinua pyydetään pelaamaan reilusti.
Median manipulointi: Googlen pyörityskoneisto toiminnassa
Kulissien takana Googlen PR-koneisto on tehnyt ylitöitä. Heidän strategiansa? Tyydyttää tiedotusvälineet myötämielisillä äänillä, joista monet jättävät kätevästi mainitsematta taloudelliset siteensä Googleen. Tämä taktiikka on yhtä vanha kuin aika – kasaa pakkaa asiantuntijoilla ja kommentaattoreilla, jotka sattuvat olemaan samoilla linjoilla kuin sinä, ja varmista, että otsikot pysyvät suotuisina.
The Financial Times ja The Economist ovat kaksi vakiintunutta julkaisua, joilla on tapana soittaa hälytyskelloa aina, kun Big Techiä arvostellaan. Ei ole sattumaa, että nämä tiedotusvälineet ovat puolustaneet voimakkaasti Googlen asemaa ja väittäneet, että hallituksen kilpailuoikeudellinen ristiretki voi jarruttaa innovointia ja maailmanlaajuista kilpailukykyä. Vaikka näissä artikkeleissa voi olla puolueettomuuden vaikutelma, niiden argumentit toistavat hieman liian täydellisesti Googlen PR-käsikirjoitusta. Hassua, miten niin käy.
Mutta se ei lopu lehdistöön. Googlen sijaisten armeija ulottuu CNBC:n kaltaisiin televisiokanaviin, joissa Googlen entisiä työntekijöitä, kuten Bret Taylor, käytetään kyseenalaistamaan, kykenevätkö vaaleilla valitut virkamiehemme edes ymmärtämään teknologian sääntelyn monimutkaisuutta. Se on klassista Piilaakson alentuvuutta: ”Katsokaa, nämä poliitikot tuskin osaavat käyttää älypuhelinta, miten he voisivat tietää, mikä on hyväksi tekoälyn tulevaisuudelle?”
Poliittinen nukketeatteri: Mark Cuban Factor
Ja sitten on vielä Mark Cuban, miljardöörisijoittaja, Shark Tank -tähti ja ilmeisesti Googlen uusin poliittinen palkkamurhaaja. Cuban, joka sattuu konsultoimaan Googlea ja pitämään yllä läheisiä suhteita Harrisin kampanjaan, on päässyt otsikoihin vihjaamalla, että jos hän olisi presidentti, varapresidenttiehdokas J.D. Vancen suosima sääntelyviranomainen Lina Khan pakkaisi laukkunsa. Khan ei ole edes suoraan osallisena Googlen kilpailuoikeudellisessa tapauksessa, vaan hänen erottamisensa olisi symbolinen ”haista paska”, jota Google ja sen Big Tech -kaverit ovat vaatineet.
Khan edustaa tietenkin kaikkea sitä, mikä monopolijätit pelottavat – liittovaltion kauppakomission puheenjohtajaa, joka näyttää olevan kiinnostunut Silicon Valleyn villin lännen sääntelystä. Cubanin kommentit eivät niinkään koskeneet Khania vaan enemmänkin selkeän viestin lähettämistä: jos ajattelette hillitä meitä, miettikää uudestaan. Meillä on ystäviä korkeissa asemissa, emmekä pelkää käyttää heitä.
Akateemikot ja aivoriihet: Googlen näkymätön käsi
Aivan kuin tiedotusvälineet ja poliittiset voimat eivät riittäisi, Googlen vaikutusvalta tihkuu vielä syvemmälle yleiseen tietoisuuteen ammattijärjestöjen ja akateemisten ”ajatusjohtajien” verkoston kautta, jotka usein saavat rahoitusta Googlelta. He eivät ole satunnaisia bloggaajia, vaan kiillotettuja asiantuntijoita, professoreita ja tutkijoita, jotka esiintyvät säännöllisesti uutisissa ja mielipidekirjoituksissa ja levittävät hyvää sanaa siitä, miksi Big Techin hajottaminen olisi pahinta sitten Y2K:n.
Satunnaisen tarkkailijan silmin näyttää siltä, että kyseessä on orgaaninen kuoro, jossa kaikki varoittavat kilpailunrajoitusten täytäntöönpanon vaaroista. Mutta kun pintaa raaputtaa, käy selväksi, että Google leikkii nukkemestaria, joka vetää naruista ”riippumattomien” asiantuntijoiden joukkoa, jotka sattuvat jakamaan yhtiön näkemykset vapaista markkinoista ja innovaatiosta. Kyseessä on keskusteluksi naamioitunut kaikukammio.
Googlen Nobel-puolustus: Monopolin heikko suoja?
Googlen uusin strategia, jolla se puolustaa itseään kilpailuoikeudellisten kanteiden hyökyaallolta, on liiankin tuttu: myytti Big Techin korvaamattomuudesta. Heidän tärkein argumenttinsa? Ilman massiivisia, keskitettyjä teknologiayrityksiä meillä ei olisi sellaisia teknologisia läpimurtoja, jotka vievät yhteiskuntaa eteenpäin. Todisteeksi he vetoavat siihen, että Googlen ostaman yrityksen tiedemies voitti juuri Nobel-palkinnon – näetkö? Miten monopolit voivat olla pahasta, jos ne antavat meille Nobel-voittajia?
Mutta tämä väite, vaikka se onkin näyttävä, ei kestä historiallista tarkastelua. Suuret teknologiset harppaukset – kuten transistorin keksiminen, joka loi pohjan nykyaikaiselle tietojenkäsittelyn aikakaudelle, tai henkilökohtaisen tietokoneen kehittäminen – eivät tulleet monopolien supervalloista. Ne syntyivät usein juuri siksi, että monopoleja purettiin, jolloin innovaatiolle jäi tilaa kukoistaa. AT&T:n rautainen ote televiestinnästä ei johtanut transistorin syntyyn, vaan Bell Labs johti siihen, kun AT&T:n oli pakko avautua kilpailuoikeudellisten toimien vuoksi. Bensiinin krakkausprosessi, joka mullisti öljyteollisuuden, syntyi Standard Oilin hajottua. Historia ei näytä hymyilevän monopolien kuristusotteille. Se viittaa siihen, että ne pikemminkin tukahduttavat innovaatiota kuin edistävät sitä.
Oikeusministeriön kattava hyökkäys
Tässä ideologisessa taistelussa oikeusministeriö ei usko Googlen itseään palvelevaa satua. Heidän argumenttinsa on selvä: ei riitä, että Googlea vain lyödään ranteeseen ja sanotaan: ”Älä tee noin enää koskaan”. Oikeusministeriö ymmärtää, että Google voi rajattomine resursseineen ja aivokapasiteettinsa avulla keksiä uusia tapoja monopolisoida markkinat. Tämä on loppujen lopuksi Piilaakso – paikka, joka innovoi ”pivot”-tekniikan. DOJ:n mukaan ratkaisu ei ole vain rangaista Googlea aiemmista väärinkäytöksistä, vaan riistää siltä ne valtavat edut, jotka se on saanut näiden pakkokeinojen avulla. Tämä tarkoittaa niiden rakenteiden purkamista, joiden ansiosta Google pääsi tähän määräävään asemaan, ja tiukkojen rajoitusten asettamista sille, miten se toimii jatkossa.
Google pitää tätä odotetusti liioitteluna. Google väittää, että sen menestys ei liity mitenkään hämäräperäisiin monopolikäytäntöihin vaan yksinomaan ylivoimaiseen tuotesuunnitteluun. Mutta oikeusministeriö – ja myönnettäköön, että kaikki tarkkaavaiset tietävät paremmin. Kysymys ei ole siitä, onko Google kehittänyt loistavia tuotteita, vaan siitä, menestyivätkö nämä tuotteet omien ansioidensa ansiosta vai siksi, että Google järjesti pakan omaksi edukseen käyttämällä yksinoikeussopimuksia ja kilpailunvastaisia taktiikoita mahdollisen kilpailun tukahduttamiseksi.
Kello tikittää: Mitä seuraavaksi?
Seuraavat kuusi kuukautta ovat ratkaiseva luku tässä saagassa. Oikeusministeriö on jo esittänyt suunnitelmansa korjaustoimenpiteistä, ja tulevassa selvitysvaiheessa Googlen sisäisiä asiakirjoja tutkitaan entistä tarkemmin. Odotettavissa on runsaasti sähköposteja ja muistioita, jotka todennäköisesti antavat paljon vähemmän mairittelevan kuvan Googlen strategioista kuin PR-tiimi haluaisi. Sitten seuraa mini-oikeudenkäynti, jossa todistajat astuvat todistajanaitioon, lisää yksityiskohtia tulee esiin ja Google yrittää väittää, että sen ”ratkaisujen” pitäisi riittää tyydyttämään tuomioistuimen vaatimukset.
Älä kuitenkaan unohda, että tämä ei ole ainoa oikeudellinen päänvaiva, joka Googlella on edessään. Googlea uhkaa toinenkin kilpailuoikeudenkäynti, joka keskittyy sen mainosohjelmistoon. Panokset? Lisää mahdollisia monopolisointisyytteitä. Nämä tapaukset liittyvät toisiinsa, ja niiden lopputulokset voivat vaikuttaa toisiinsa, mikä tarkoittaa, että voitto tai tappio yhdessä tapauksessa voi heijastua toiseen. Vaikka Googlen strategiana voisi olla jatkaa taistelua ja toivoa, että korkeammat oikeusasteet kumoavat päätöksensä, nämä toisiinsa liittyvät tapaukset alkavat muodostaa oikeudellisten vaarojen verkoston, jota Googlen valtavilla resursseillakin saattaa olla vaikeuksia purkaa.
Lobbaus, poliittiset liittolaiset ja Googlen pitkä peli
Google ei tietenkään istu vain odottamassa, että sen kohtalo ratkaistaan oikeussaleissa. Sen poliittinen toiminta on täydessä vauhdissa, ja yhtiö tekee väsymättä töitä vaikuttaakseen siihen ympäristöön, jossa näitä oikeustaisteluita käydään. Varapresidentti Kamala Harrisin neuvonantajilla on tiiviit yhteydet Googleen, ja yhtiöllä on merkittävä vaikutusvalta senaatin republikaaneihin, jotka vahvistavat tuomareiden nimitykset. Googlen toivo? Että se pystyy hienovaraisesti muokkaamaan sääntely- ja oikeusympäristöä edukseen, ennen kuin tuomioistuimet puuttuvat asiaan liian kovalla kädellä.
Nyt ei kuitenkaan eletä enää 2010-lukua. Googlen voittamattomuuden viitta on haalistumassa. Kongressi ei kaikesta toimintahäiriöstään huolimatta ole täysin unessa ratissa, ja yleisö on alkanut hapantautua Big Techin hallitsemattomaan valtaan. Oikeusministeriön ponnisteluilla on kahden puolueen tuki, ja kaikki ilmeiset poliittiset manööverit tapauksen romuttamiseksi voivat kostautua näyttävästi – etenkin tuomareiden keskuudessa, jotka ovat olleet jo vuosia mukana tässä tapauksessa eivätkä arvosta yhtäkkisiä yrityksiä kallistaa vaakakuppia.
Peruuttamattomat muutokset: Googlen tahrittu perintö ja kilpailunrajoitusten elvyttäminen
Vaikka Google taistelee kuinka kovasti, on kaksi tektonista siirtymää, joita se ei voi kääntää. Ensinnäkin kilpailulainsäädäntö on jälleen muodissa. Big Tech toimi vuosikymmenien ajan eräänlaisella sääntelyn ei-kenenkään-maalla olettaen, ettei kukaan koskaan vakavasti haastaisi sen määräävää asemaa. Mutta ne ajat ovat ohi. Olipa kyse sitten Googlesta, Facebookista, Amazonista tai Applesta, monopolien vapaan kasvun aikakausi on kyseenalaistettu, ja tulevia monopolikäytäntöjä tarkastellaan tarkasti.
Toiseksi, ja Googlen pitkän aikavälin maineen kannalta ehkä vielä haitallisempaa, on se, että se leimataan ikuisesti laittomaksi monopoliksi. Yritykselle, joka aikoinaan markkinoi itseään raavakkaana, eettisenä nousevana yrityksenä, jonka motto oli ”Älä ole paha”, tämä on katkerin pilleri nieltäväksi. Teknologisista saavutuksista ja tulevista innovaatioista riippumatta Googlen brändi on tahriintunut. Yleisö, tuomioistuimet ja jopa jotkut Googlen oman toimialan sisällä pitävät Googlea nyt vähemmän uraauurtavana innovaattorina kuin saalistavana jättiläisenä, joka on käyttänyt markkinavoimaansa kilpailijoiden murskaamiseen ja innovaatioiden tukahduttamiseen.
Tämä on tavallaan äärimmäinen ironia. Yritys, joka aikoinaan määritteli itsensä moraalisen ylivertaisuutensa kautta, on nyt samassa sarjassa kuin entisaikojen ryöstöparonit. Google ei ehkä katoa lähiaikoina, mutta myytti sen eettisestä ja demokraattisesta etiikasta on kadonnut. On käynyt ilmi, että edes teknologiajätit eivät pääse oman monopolistisen käyttäytymisensä varjosta.